31 december mmviii//: Matkalla Juuttaanmaalla vuosina 1984-1985. Osa III. 64 / indypoli

Joulunalus kibbutsilla oli hauskaa aikaa. Ensimmäinen joulu poissa Suomesta ja vieläpä Välimeren tyypin ilmastossa. Sypressit tuoksuivat ja sääkin oli melkein kuin toukokuun. Kibbutsin hedelmätarhat sijaitsivat noin kahdeksan kilometrin päässä kibbutsimäeltä. Hedelmätarhojen lähellä sijaitsi myös ns. Beit Guvrin- metsä. Se oli niitä peruja kun Israelia metsitettiin oikein urakalla. Monet merkkihenkilöt tekivät lahjoituksia Israeliin. Metsän laidassa oli graniittilattaan hakattuna metsän lahjoittaja, ja tässä tapauksessa siinä luki. ”Ronald Reagan, The Governor of Kalifornia.”

Jos jostain siionisteja ja heidän jälkeläisiään pitää kiittää niin se on kyllä tuon pienen maailmankolkan metsittäminen. Se on tehty hyvin ja suunnitelmallisesti ja kaikkia maailman puulajeja hyväksi käyttäen. Kylä eukalyptus-puut ovat löytäneet aivan uuden kodin Palestiinasta, monta suota on niillä kuivatettu.

Mutta palataanpas noihin sitrustarhoihin. Appelsiineja oli monta lajia, samoin muita. Käsittääkseni sieltä löytyi kaikki mahdolliset sitrukset. Käytännössä kaikki sitruspuut ovat varrennettuja vahvimpaan juurakkoon eli sitruunaan. Kibbutsnikeilla eli alkuperäisillä kibbutsilaisilla oli omat periaattensa. Tarhan hedelmiä ei tuotu kibbutsille eikä kaikki katsoneet sitä hyvällä kun volunteerit pistelivät urakalla poskeensa ykkösluokan appelsiineja ja klementiinejä. Heillä oli tapana tuottaa omiin tarpeisiinsa kakkosluokan hedelmiä sitrusten käsittelylaitokselta. No... Oma osuutensa oli asiaan ehkä sitrustarhan esimiehellä, joka oli välillä kyllä melkoinen sitruuna indeed. Mies oli alunperin kotoisin Jenkkilästä ja taisi olla irkun ja Nykin juutalaisen jälkeläinen. Miehen käyttäytyminen kyllä muuttui kun hän löysi naisystävän, mutta se on taas aivan eri oma juttunsa.

Kibbutsimme asukkaat olivat pääasiassa jo kolmannen tai neljännen polven sabroja ei Israelissa syntyneitä. Toki sieltä löytyi vanha lontoolainen venäjänjuutalaista sukuperää oleva taksikuski ja aito brasilerokin. Muuten tuo vanha lontoon suhari oli varsin oppinut mies joka tiesi hyvin paljon raamatun tutkimuksesta ja peräti eksegetiikastakin. Hänpä piti meille kerran luennonkin ja sai yhden hurskaan saksalaisen katolisen tytön vallan itkunsekaiseen olotilaan. Hänpä otti ja selitti meille Jesajan kirjan seitsemännen luvun jakeen 7 syvintä olemusta. Kyllähän se voi vähän ottaa luonnon päälle kun vähän nukkavierun oloinen juutalainen selittää kristityille että ”itse asiassa ja vähän tarkemmin ottaen teitä on oikeastaan petetty!”

Kaikkinensa Beit Guvrin oli merkillinen paikka ja myös kuuluisa siitä. Tel Avivissa asti paikka tunnettiin hyvin liberaalista seksuaalimoraalista ja erityisesti se oli maankuulu parinvaihdosta. Kibbutsilla saattoi olla naisia joilla oli lapsia neljän viiden miehen kanssa tai sitten demokraattisesti sanottuna jollain miehellä saattoi olla jälkeläinen viiden naisen kanssa. Paljon muutakin voisi kertoa tuon kibbutsin elämänmenosta mutta ehkä joskus muutaman vuosikymmenen päästä. Mutta sen sanon että sabatti-illat eli perjantai-ehtoot olivat aivan oma lukunsa...

Joulun lähestyessä keräsimme klementiinejä me suomalaiset ja katselimme maailmaa noiden puiden latvoista ja kun kerran laulutaitoakin oli niin viritimme kunnon tiernapoika-session noin vain omaksi iloksemme. Voi niitä aikoja. Enää ei ollut kuin muutama päivä luvattuun matkaan jouluyönä Beetlehemin kaupunkiin. Pientä epävarmuutta oli kuitenkin ilmassa, mutta vapaaehtoisten johtaja oli luvannut järjestää kyllä asian kuntoon.

Taas huomaan että A4-rajoitin toimii. Ei ollut Päätalon Kallella mitään rajoittimia kun Word Perfektillä paarusteitaan skrivasi. Kyllähän tästäkin yhdestä A-nelosesta saisi vaikka kuusisataa-sivuisen jutun jos niikseen tulisi ja Luoja minut siltä varjelkoon. Kirjoittaa ei jaksa mutta divaanilla löhöten voisi kyllä sanella vaikka kaksikymmentä liuskaa päivässä vaikkapa noista kibbutsin riemuista jos kohta suruistakin. Kova oli Kallella työmoraali. Vuosikymmen vuosikymmenen perään aamuseitsemältä skrivaamaan. Yhdesän pintaan kahdentoista minuutin kahvitauko. Yhdeltätoista lunssi ja taas kahvitauko ennen kello kahta. Työt loppuivat sitten kello neljältä. Kallen kitutunti olikin sitten vallan erikoinen. Yleensähän raksan pojat katsovat kelloa minuutin välein ja ainakin ennen vanhaan kiilattiin kahvilikööriä sun muuta keuhkoon ainakin perjantaina. Kallen kitutunti oli sellainen että hänen mielestään kello kävi liana nopeasti…

Huomenna meikä julkaisee jotain hengellistä siviilitöiden sivutuotteena ja ylihuomenna teen sitten Kallet ja kirjoitan taas ARJEN HAUTAAMAA-stooria. Pidän nyt pientä lomaa varsinaisista poliittisista porinoista jotta jaksamme ensi viikolla puhua oikein kunnolla politiikkaa…

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

30 december mmviii//: Matkalla Juuttaanmaalla vuosina 1984-1985. Osa II. 63 / indypoli

No niin! Jatketaans sitten! Jotenkin tuntui että vuosina 1984-1985 elettiin rauhallisempia aikoja. PLO oli karkoitettu Libanonista mutta miehitys söi jatkuvasti sotilaita. Jerusalem Post-lehdestä saatiin jatkuvasti lukea uhreista joiden lukumäärä kasvoi päivittäin. Ja itse asiassa ensimmäisen intifadan puhkeamiseenhan ei ollut aikaa kuin reilut kaksi vuotta. Olihan sen merkit toisaalta jo ilmassa. Israelissa oloni aikana tapahtui yksi kovasti tunteita nostattanut asia. Joukko äärimmäisyys-juutalaisia (Termi on hieman erikoinen, se myönnettäköön.) oli näet perustanut siirtokunnan Länsirannan Hebronin kaupunkiin. Teko herätti paljon suuttumusta ja raivoa ja pientä joukkoa piti laittaa suojelemaan käytännössä komppanian vahvuinen sotilasosasto. Kävin Hebronisa ja näin tuo mielttömyyden. Sympatiani olivat ja ovat edelleenkin tässä asiassa palestiinojen puolella. Kyseinen joukko joka tuo siirtokunnan oli perustanut oli tietenkin sitä mieltä että Hebron on ikivanhaa juutalaisten maata…

Kibbutsimme vapaaehtoisten johtaja Udi Rahav oli ollut Libanonin sodassa ja kyllä hän niitä sotajuttuja kertoikin. Kenraalin poika ja laskuvarjokommando, reservin ylikersantti. Oli pistänyt kertomansa mukaan PLO:N miehiä kylmäksi plutoonittain ja jos sellainen ei jätä miehen olemukseen traumoja niin ei sitten mikään. Paljon olisi kerrottavaa hänestä. Hän oli luonut läheisiä suhteita palestiinoihin ja hän tunsi erään hebronilaisen taksiautoilijan. Niinpä eräänä päivänä kibbutsin pihaan ajoi kaksi isoa sheerut-taksia (Paljon pitempi malli kuin farkku-mersu). Matkasimme Hebroniin jossa pääsime sellaisiin paikkoihin joihin ei turisteilla takuulla enää ole asiaa. Kävimme suuressa Makpelan moskeijassa jonka alla on luola johon Aabraham ja vaimonsa Saara ja muut patriarkat on haudattu.

Vaikka intifada kytikin niin sellainenkin asia oli mahdollista kuin kibbutsin ja läheisen ”arabikylän” välinen futismatsi. Kibbutsillamme oli ihan mukavan kokoinen jalkapallokenttä jossa pelattiin aina ennen auringonlaskua jalkapalloa kibbutsin tapaan. Jokainen sai olla stara ja matsien ilmapiiri oli vallan mainio ja irtonainen. Meikäläisellä oli vallan hirmuinen juoksukunto ja pelasin mielelläni lempipaikallani eli vasempana laitapuolustajana. Yhtä maalia lukuun ottamatta onnistuinkin pitämään Udin nollilla. Seikka mistä hän ei oikein pitänyt.

Mutta sitten koitti futismatsin päivä. Arabit tarjoilivat katsojille omenoita ja ottelu oli vallan korkeatasoinen. Tietystikään vapaaehtoiset eivät saaneet pelata… Vapaaehtoisten johtaja Udi ratkaisi pelin maalillaan. Melkoinen mies hän urheilunkin saralla oli. Oli pistellyt satasen karvan verran alle 11 sekuntia ja sehän on jo aika tavalla lahjakkuuden merkki.

Meikähän oli enemmän pitkänmatkan juoksija ja tuolloin kibbutsiaikoinani pistelin tuommoiset 70-80 km viikossa. Joulukuun 17 päivänä vuonna 1984 juoksin Genesaretin-järven maratonin ja aika oli noin 3.32. Vielä kolmenkympin kohdalla olin noin kolmen tunnin vauhdissa... Mutta jalkapallokaan ei ole pelkkää pikajuoksua…

Mutta sen maaottelun aikana erään sveitsiläisen vapaaehtoistytön kamera katosi ja siitäpäs tulikin iso setvys jälkeenpäin. Kyllä kamera sitten palautettiin ja välit arabikylään olivat taas kunnossa. Eipä sitä tarvita kuin yksi kaveri pilaamaan koko joukon maine...

Palestiinassakin tunsi sen miten talvi ihmisten elämänmenoa; ihminen viihtyy kotosalla talviaikaan ja jalkapalloakaan ei pelattu enää joulukuussa. Maa oli usein kuurassa aamuisin ja kristityt vapaaehtoiset ryhtyivät odottelemaan joulua…

Mutta jatketaanpas tätä jutustelua taas huomenna...

SOININVAARA on tänään kirjoittanut mainion jutun silakka-kalasta. Käykää ihmeessä lukemassa. Asialinja-periaatteen vuoksi tässä on kuitenkin hyvä toimia. Keskustelu on myös Soininvaaran blogin viehätys... Soininvaara on ihan jees jäbä mutta puolue on vähemmän jees...

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

29 december mmviii//: Matkalla Juuttaanmaalla vuosina 1984-1985. Osa I. 62 / indypoli

Juuttaamaalla on jälleen syntynyt vallan paha rähinä. Se on surullista. Ajatukset vievät neljännesvuosisadan taakse jolloin tein matkan tuohon maaiklmankolkaan. Se oli aivan eri paikka silloin ja ainaki tässä suhteessa voi sanoa että “tuo aika edntinen ei enää koskaan palaa…” Israeliin en enää mielelläni matkusta. Tilanne on tänään niin toivoton Juuttaanmaalla että edes kuuluisa nobel-sovittelijamme Mahtitsaari ei todellakaan tohdi ryhtyä toimeen. Palestiinan ongelmaan ei ole kuin yksi ratkaisu, toisen on väistyttävä…

Julkaisen tässä vuodenvaihteessa, uusia porinoita miettiessäni suhteellisen taajaan pienen retrosarjan eli neljä kertomusta matkasta Pyhään maahan vuosina 1984-1985. Jutut on julkaistu vuosi sitten INDUSTRIUS-blogissa. Voi olla että niitä ilmaantuu viisikin kappaletta, katsotaan…

Mutta miksipä matkustaa Israeliin. Ensinäkin; maailma oli aivan toinen noina vuosina. Ja niin oli Palestiinakin. Sitä vain halusi nähdä maailmaa ja kun mielessä siintivät teologian opinnotkin niin eikun vaan matkaan. Lisäksi elämässä oli pienen aikalisän paikka. Suomalaiset olivat kunnostautuneet kibbutsimatkailussa ja olivat edelleenkin suhteellisen hyvässä maineessa. Pian olin joukossa mukana minäkin ja ensimmäinen etappi oli Beit Guvrin Laakiin maakunnassa noin 40 kilometriä Jerusalemista eteläkaakkoon. Olimme itse asiassa aika lähellä länsirantaa ja ellen väärin muista niin lähimpään ”arabikylään” ei ollut matkaa kuin muutama kilometri. Naapurikibbutsi Niram lounaassa kolmen mailin päässä oli jo melkien Gazan alueen rajamailla- Jokin asia pisti heti silmään tuossa maassa... Juutalaisilla oli keltaiset rekisterikilvet, palestiinoilla vaaleansiniset ja Gazalaisilla valkoiset. Mutta se ei ollut vielä mikään ongelma silloin... Nykyään se korkea betoninen muuri kulkee varmaan lähellä Beit Guvrinin kibbutsia ja varmaan näkyykin kukkulan korjkeimmalle paikalle jossa tuo kylä sijaitsee…

Niin, tuossa maassa kohoaa nykyään suojamuuri joka erottaa Länsirannan Juutalaisvaltiosta. Tuona edellisenä maailmanaikana ulkomaalainen saattoi liikkua hyvin vapaasti länsirannalla. Ei sitä suositeltu mutta ei nyt kiellettykään, suuren vihan päivät olivat vasta edessä. Sanottiin kyllä ettei tyttöjen oikein sopinut liftata yksikseen länsirannalla. Siis liftata yksikseen… Meikä kävi useasti pohjoisessa liftikyydillä ja kuinka ollakaan niin ainoat tyypit jotka huolivat kyytiin olivat noita sinirekkarillisia palestiinalaisia. Siinä sitä käytiin monet ikimuistoiset jos joskus tukalatkin keskustelut. Englanti tuntui olevan keskivertopalestiinonkin hallussa aika hyvin.

Kun luottamusta oli jonkin verran saavutettu niin kyllä he kertoivat perimmäiset tunteensa ja toivat ilmi katkeruutensa: ”Juutalaiset olivat varastaneet heidän maansa.” Eihän tuossa auttanut kuin olla diplomaattinen ja vähän myötäillä. Sanoin olevani kristitty ja vähän ulkopuolinen tässä tilanteessa ja että uskoin siihen että jonkinlainen sopu oli mahdollinen. Missään tilanteessa en kokenut olevani vaarassa tai edes puolittain uhkaavassa tilanteessa. En edes silloin kun huomasin joutuneeni palestiinalais-voimamiehen kyytiin. Hän kun kaivoi hansikaslokerosta nipun bodauskuvia. En kuitenkaan lähtenyt huomauttelemaan miehen ruumiinrakenteesta ja vähän pulleasta keskivartalosta mitään. Mutta komea mies kaikkinensa ja muhkeine viiksineen vaikkakin pikkuisen ylen sankia priha hän oli.

Mutta jatketaanpas huomenna...

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

28 december mmviii//: Pari marginaalilisäyksiä Viattomien lasten päivän saarnaan vuonna 2008. 61 / indypoli

Tänään oli tietenkin jumalanpalvelus ja saarnakekin tuli pidettyä. Tylsä juttu mutta onneksi marginaalilisäykset sitä hieman pelastivat. Pitkästä aikaa laitetaankin tähän tämän päivän evankeliumi:

Matt. 2: 13-21
Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet." Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: "Egyptistä minä kutsuin poikani." Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville. Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus: - Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole. Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet." Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan.

Päivän teksti antaa mahdollisuuden puhua kirkossa myös pakolaisuudesta ja sitähän Jeesuskin oli. Lainaan tähän varsinaisesta saarnakäsikirjotuksesta yhden kohdan.

“Jeesus on siis pakotettu epävarmaan myös vaeltajanelämään - aivan oikeaksi pakolaiseksi. Valitettavasti pakolaisuus on tuttua liian monelle myös tänä päivänä. Liian monet ihmiset ympäri maailmaa tarvitsevat erityistä suojelua joko kotimaassaan tai sen ulkopuolella. Herää sitten kysymys: Minkälaista on tämän päivän pakolaisuus? Kuka oikein on pakolainen? Kansainvälisten sopimusten perusteella pakolainen on henkilö, jolla on perusteltua syytä pelätä joutuvansa vainotuksi omassa kotimaassaan. Vaino voi perustua ihmisen rotuun tai kansalaisuuteen, uskontoon, yhteiskuntaryhmään tai poliittiseen mielipiteeseen. Keskeinen ajatus pakolaisuudessa on suojelun tarve. Ja mitä se suojelun tarve sitten on? Jos mietimme tätä pakolaisuuden keskeistä ajatusta, nousee mieleen yksi ihmisryhmä. Ryhmä joka erityisesti tarvitsee suojelua, myös tämän päivän Suomessa; nimittäin lapset. Jos emme suojele lapsia, on vaarana se, että he joutuvat elämään eräänlaisina pakolaisina omassa maassaan - turvattomina, kokien ulkopuolisuutta ja vierautta.”

I marginaalilisäys:
Niin! Jeesuksen varhaisvaiheissa näemme suorastaan enteen hänen tulevasta elämästään. Jeesus ei ollut pakolainen ainoastaan lapsuudessaan vaan hän vietti vaeltajan elämää koko julkisen toimintansa ajan. Häntä vainotaan mine tahansa hän meneekin. Saamme lukea kuinka hänen kotikaupunkinsa hylkää hänet ja on systät hänet alas kalliolta kotisynagoogan luona. Kaikkialla kansanjohtajat suunnittelevat hänen päänmenoaan siinä lopulta onnistuenkin. Jeesus sanoo julkisen toimintansa aikaa että “Linnuilla on pesänsä ja ketuilla kolonsa mutta Ihimsen Pojalla ei ole paikkaa johon päänsä kallistaisi.”

Tuossa pienessä maanpakoon joutuvassa Jeesus lapsessa käy toteen myös erään myöhempiene aikojen sananlaskunikkarin sanat: “Tuleva ja mahdollinen suurmies on sellainen joka saa aikaan valtav an hämmingin käytännössä tekemättä mitään.”

II marginaalisäys
Yksi todellisen suojelun tarvitsija ovat lapset. Uusi lastensuojelulaki antaa ulkopuolisellekin paremmat mahdollisuudet vaikuttaa asioiden kulkuun. Mutta sekään ei muuta yhtä asiaa. Lasten keskuudessa vallitsee nimittäin valtava epätasa-arvo. Kukaan ei juuri nosta ääntään poikien puolesta. Nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä. Mutta vielä meidänkin maassamme tulee käyttöön uusi pedagogiikka, tai paremminkin pedagoginen sekajärjestelmä jossa opettaja pitää pitää yhtä aikaa kahta erilaista oppituntia, toista tytöille ja toista pojille. Pojat opivat kaikista parhaiten kilpailun ja kisailun avulla. Asiasta noussee meillä melkoinen poru kun suomalaisen päähän mahtuu edelleenkin pääsääntöisesti vai yksi ajatus…

Muuten! Huomaankin nyt että 13 kuukautta BLOGGERIA käytännössä joka päivä käytettyäni on siihen tehty muutoksia jotka mahdollistavat APPLEN käytön täysipainoisesti. Tähän päivään asti luulin että kuvat voi laittaa julkaisuun vain PC:n kautta, samoin hyperlinkit. Nyt ohjelma kohtelee tasapuolisesti kaikkia selaimia, myös Applen ylivertaista SAFARIA. Tämä helpottaa työtäni vallan valtavasti ja aikaa säästy viikossa jo 40 minuuttia, ja se on paljon se...

Tänäinen otsikkokuva on muutaman vuoden vanha ja myös muutama kilo sitten. Kuitenkin se antaa hyvän kuvan ns. marginaalisäyksien tekemisestä. Yleensä ne tehdään palvoksen jälkeen ettei pääse kaikki unohtumaan mitä on tullut horistua.

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

27 december mmviii//: Kunnat rahapulassa!?! 60 / indypoli

Tänään on tullut lisää huonoja uutimia poliittiselta rintamalta. Ja tässä tarkoitetaan lähinnä yhteisiä asioita. Monilla kunnilla on näet tarve ottaa lainaa peruspalveluidensa rahoittamiseen. Pääsemme nyt siis puhumaan politiikka aivan täydestä rekisteristä ja tänään laitan päälle ns. A4-rajoittimen.

Tuonhan on kyllä voinut arvata jo ajat sitten että noinhan siinä tulee käymään. Jälkiviisas en väitä olevani sillä asiasta kyseisestä olen minäkin jo puhunut syksyn mittaan jossain kirjoituksessani ja sanoin saman asian jo silloin kun vaalien jälkeen täällä Aurassa puolueiden neuvottelijat kokoontuivat keskustelmaan luottamushenkilövalinnoista. Väitteeni oli silloin se, että valtion on annettava lisää rahaa kunnille sillä muuten on edessä katastrofi. Ja kun tässä asioita tarkemmin muistelee niin sanoin asian jo eräässä toisessa yhteydessä jo viime keväänä. Väitin silloin koko kuntaliitospuuhastelua hölmöläisen hommaksi. Otetaan jalkopäästä ja neulotaan suikale toiseen päähän mutta mitään ei loppujen lopuksi tapahdu.

Koko kuntaliitostouhuilun takana on ollut se yksi asia: SUOMALAISEN PÄÄHÄN MAHTUU KERRALLAAN VAIN YKSI ASIA! Kuntaliitospuuhailu olisi ollut ainostaan järkevällä pohjalla jos sen perusteena olisi ollut puhtaasti maantieteellinen ja väestöpoliittinen mallinnus tietuysti järkevällä aluepolitiikalla korjattuna. Voi olla että nyt vuodenvaihteessa tapahtuu monta todella järjetöntä kuntaliitosta. Ja lisää on tulossa. Muutaman vuoden päästä ei voida varmaan käyttää Varsinais-Suomesta pohjoiseen aukeavasta maakunnastakaan nimeä SATAKUNTA vaan kun Ulvila, Kokemäki ja Satakuntakin pannaan yhteen ja monet muut siinä samassa niin luonteva nimi tuolle vanhalle maakunnalle onkin se jälkeen KYMMENKUNTA.

Niin! Mutta mistäs ne kunnat ja kaapunnit sitten saavat sitä rahnakkaa! Sairaat ja muut vaivaiset on hoidettava ja lapset hoidettava, se on laissa sanottu se. Kunnallisveroruuvia ei kovin mielellään lähdetä ruuvaamaan enää kovin korkealle. Ei ole todellakaan muuta mahdollisuutta kuin se, että valtio antaa lisää rahaa kunnille. Ja näin yksi hölmöläiskierre on jälleen tullut alkuunsa, tai pitäisikö sanoa päätökseensä.

Mutta valtionkin täytyy jostain ne rahat saada! Edessä on tietysti kipeitä päätöksiä ja veronkorotuksia. Hommaan ei ole lopulta kovin helppoja lääkkeitä. Terveydenhuollossa voitaisiin saada paljon aikaan säästöjä mutta ne vaativat pitkän ajanjakson jos kansakunta saadaan elämään ylipäänsä terveellisemmin. Ja kun tässä on vielä edessä sekin, asia josta jopa meikäläinenkin on monesti puhunut, että suuret ikäluokat aiheuttavat vielä valtavan lisälaskun ns. eurooppalaisine juomatpoineen, niin rahaa tarvitaan yhä enemmän…

Kaikki tämä luo tilauksen vasemmistolaiselle veropolitiikalle ja sille että palataan siihen vero-progressiomalliin johon takavuosina totuimme. Kysehän ei ole mistään muusta kuin väkipoliittisin keinoin toimeenpannusta yheiskuntasopimuksesta. Veronalennusten aika on ohitse. Onneksi saanemme tälle menettelylle mallia Jenkkilästä jossa tehtäneen, ja se on pakkokin tehdä, uudenlainen yhteiskuntakunta-remontti. Tuohon uudempaan Njyy-Diiliin kuuluu se, että sielläkin otetaan käyttöön korkeampi veroprogressio suurituloisille.

Sanotaan asia nyt vielä Suomeksi:; Ei todellakaan ole väärin jos miljoona euroa tai taaleria vuodessa tienaava maksaa veroja 65 prosenttia. Siitä jää käteen sittenkin peräti 350 000 euroa tai taaleria. Nelihenkinen perhe elää tuolla kohtuullisesti, syö hyvin, palkkaa kotiapulaisen, pitää yllä kahta ekologisesti hyväksyttävää autoa, tekee kaksi ulkomaanmatkaa, lyhentelee velkoja ja asuu tietenkin hyvin talossa jossa naamaria kohden on 30 neliötä, perheen isukki voi ostaa viikossa lapsilleen kunnon yllärit ja väriviihoja kaapista ei puutu eikä putwaiseria ja kota-kolaa kylmästä, olisi myös pennuille jahvaa. Voisi siinä pistää huoletta 50 taaleria tahi euroa kollehtiinkin viikottaisessa jumalanpalveluksessa, ei olisi sekään enempää kuin 2500 vuodessa! Kaiken lisäksi viisas perheenpää pystyy tuollaisista vuosituloista säästämään ja sijoittamaan ainakin 75 000 taaleria tahi euroa. Mutta kun se ei joillekin vain riitä… PDERISKELES, kyllä meikäläiselle ainakin riittäisi…

Nyt meni vähän saarnaamisen puolelle ja A4-rajotinta piti kovistella. Samoin edettiin alkuperäisestä otsikosta… Vaan haetanneko tuo… Huomiselle on valmiina ihan siedettävä saarnakin mutta lähden nyt neljättä päivää peräkkäin aitokiuastelemaan… Tiedä vaikka saarnakin paranisi löylyissä.

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

26 december mmviii//: Arjen hautaamaa. VI arkki. 59 / indypoli

—Vai niin!. Meillä on muuten presidenttinä vanhempi sosiologi. Hän hämmästelee kaikkea, ja enemmänkin. Kerrassaan merkillinen mies ja jonkinlainen sotasankarikin, pistänyt kaiketi neuvostokansalaisiakin kylmäksi. Vaan eihän meidän sotasankarimme sellaisesta puhu. On kuule joitain asioita joista ei saisi puhua ja tämäkin kirje sisältää suoranaisia sotasalaisuuksia ja myös salassa pidettävää tulevaisuuden tutkimusta…
—Ei kuule onnistu, nykyään on kaikenlaisen vapaan kansainvälisen kanssa-käymisen aika. Ideoita ja kokemuksia pitää vaihtaa…
—Niinhän minä tässä olen yrittänyt tehdä koko ajan mutta sinä et ole ollut kiinnostunut. Uskotko muuten että joskus läheisessä tulevaisuudessa valokuvauskin on aivan erilaista kuin nykyään. Meikä yritti olla Australiassa ytimekäs ja koko reissun aikana otin kuvia vain kaksi rullaa… Ja varmasti osa kuvista on pilalla. Tämä filmirulla-touhu alkaa olla jo kohta aikansa elänyttä puuhastelua.
—Oletpas niä itsevarma. Minä sain otettua tällä reissullani lähemmäs kolmekymmentä rullaa…
—Miksi turhaan tuhota kalliita luonnonvaroja valokuvaukseen. Nähtävyyksistä saa ammattilaisten ottamia kuvia ja niitä ovat kuvakirjat tulvillansa. Tuhlausta ja turhaa touhua!
—Ja mitenkäs tuollaiseen kommenttiin pitäisi sitten suhtautua?
—Ihan miten haluat! Mutta pian tulee aivan uudenlaisen kameran aika. Enää ei tarvita kalliita filmejä ja kaikki perustuu pieniin muistikortteihin. Kuvien ottaminen ei maksa enää käytännössä mitään alkuinvestointien jälkeen. Sitten voit arvioida kuvien onnistumista heti nidien ottamisen jälkeen, et ole enää valokuvausliikkeiden orja. Ja epäonnistuneen kuvan voit hävittää heti sen ottamisen jälkeen. Ja kaiken lisäksi voit siirtää valokuvia ja jopa videokuvaa kameraltasi langattomasti tietokoneeseen tai televisoon aivan käytännössä reaaliajassa…
—No mistäs olet muka saanut päähäsi tuollaista?
—Etkös ole muka nuorena sosiologina lukenut hitustakaan Isaac Asimovia. Eräässä hänen kirjassaan on kuvaus tuommoisesta tekniikasta…
—Yritätkö tosiaankin puhua minut nukuksiin noilla scifi-houreillasi…
—Eivät ne mitään houreita ole. Ne ovat kohta arkipäivää… Sinun lapsesi pitävät tuollaisia vekottimia leikkikaluinaan ja suunnittelevat jo merkillisimpiä…
—Jos et pian ala lukemaan tuota kirjettäsi niin katkaisen välittömästi nämä hyvinalkaneet kansainväliset suhteemme…
—No ei kai tässä muu sitten auta. Mutta ensin voisin kyllä hakea yhden oluen tuolta keittiöstä koska tuo palvelukaan ei ole parantunut sitten viimeisen, sanoi hän nousten jo istuimeltaan.
—Istu vain rauhassa. Minä käyn. Otan samalla itselleni lasin valkoviiniä. Tällä lentoyhtiöllä ei ole enää varaa kieltäytyä juuri mistään.
—“Voi hemmetti, eihän tuolle voi sanoa ei! On niin sieväkin. Taas minä joudun kyseenalaiseen tilanteeseen sen kahelin takia. Miksi minä avasinkaan suuni silloin kerran saunalauteilla...” Itseasiassa taidat kuitenkin ilmiselvästi nauttia tilanteesta… Tämä on kyllä sitten ensimmäinen kerta kun Asimov pettää meikäläisen. Mutta periksi en vielä anna… Laitetaanpas nyt vain sosiologiaa kehiin…

VI arkki. Julkaistu 26.12.2008

Seuraava arkki julkaistaan 02.01.2009 (Tänäisen julkaisun pohjana ollut vanha versioteksti oli laajuudeltaan 586 merkkiä välilyönteineen sun muine hahmoineen. Sain venytettyä sen mittaan 3415 merkkiä välilyönteineen ja muine hahmoineen.)

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

Mistä on kyse? Pieni kirjoitus romaanin Arjen hautaamaa kirjallisesta suunnitelmasta.

Romaanin teksti kokonaisuudessaan, siis julkaistu teksti, löytyy tästä linkistä: http://lesserproust.blogspot.com/

25 december mmviii//: Joulupäivän mietteitä vuonna 2008. 58 / indypoli

I kappale 19.27 - 19.44

On joulupäivän ilta ja taas on aika bloggailun. Tälläkin sivulla mainitut vakioblogaajat, Kemppinen ja Soininvaara pitävät joulutaukoa. Ei tekisi mieli miehiä arvostella mutta sanon suoraan yhden asian: amatöörejä molemmat tyynni. Nimittäin vaikka joulurauha vallitseekin niin inehehmoiset jaluavat luettavaa myös jouluaikana. Se on aivan selvä juttu se. Nimittäin tänääkin on joo tusinan verran kävitjöitä käynyt tälläkin sivulla lurkkimassa josko jotain olisi ilmineeraantunut, ja onhan täällä. Eilen oli muuten aika eksoottisista paikoista kävijöitä suomalaisten lisäksi. Vai mitä sanotte tästä:

Kanada: brittiläisen kolumbian Cilliwack ja Qubeckin Boucherville
Meksiko: Puebla
Romania: Tigraviste
Germaania: Köln
Norja: Bergen

Visiitit johtuivat varmaan siitä että sivuilla oli latinankielinen teksti, muuta selitystä ei ole olemassa. Tätä kirjoitellessani on kelloo nyt torstaina 19.44. Laitan sittenkin saunan lämpiämään jotta pääsen kylylle noin klo 23.45. Siihen ainakin pyritään... Jatkan pian. Tämä kirjoitus siältää seitsemän kappaletta joista tämä oli eka.

II kappale 20.12 - 20.21

Kello on nyt 20.12 ja sauna on lämpiämässä. Uskon vakaasti että saina on kylpömäkunnossa klo 23.55. Nyt on vain käytettävä hyväksi jo esilämpimän kiukaan massavaikutusta ja puita on lisättävä parin pienen klapin verran aina varttitunnin välein. Oli tarkoitus tänän nauttia matalasta talviauringosta, pakkasssäästä kävelyineen sun muine imaginäärisine piippuineen. Siinä ohessa olisi saunakin lämmenneyt. Jouluyön valvonta vain pilasi em. hankkeet mutta korvauksena saatiin jotain muuta. Nimittäin toiveikkaana aloitin paavin jouluyön messun kyttäämisen kello yhden pintaan yöllä. Jouluyön julistus ei kuulunut kaavaan koska olivat kehnot katoliset pitäneet vigilian ennen messua jossa ko. osa oli jo ollut... Messun kokonaisvaikutelma oli taitoluistelupistein arvioituna:

Tekninen toteutus 5.1 eli vankkaa italialaista osaamista.
Taiteellinen vaikutelma 4.4 eli selekä pettymys.

Paavin saarna oli torso ja ponneton. Missä oli viittaukset maailman luonnon tilaan ja ihmisten ahneuteen. Paavi on viime päivinä suututtanut maailman homoseksuaalit väittämällä että yhtä tärkeää kuin ilmastomuutoksen torjuminen on myös maailman suojeleminen homoseksuaalisuudelta...

Tuli valvottua aamukolmeen ja kun nukkumaan päästiin niin uniaikaa ei ollut paljon. Itse piti olla kirkossa klo 07.00 saarnaamassa joulun ihmettä aamuvirkuille ihmisille jota oli kirkossa peräti 120 kappaletta Jeesus mukaan luettuna.

Muutan tänäisen blogin kirjoitustaktiikkaa. Lähden siitä että tämä on valmis klo 23.35 jolloin aion valmistautua saunaan. Ohessa aion vielä siivota yhden huoneen jotta jälkikasvu huomenna täällä vieraillessaan aistisi jotain enemmän kosmoksesta kuin kaaoksesta. Joulukuuseenkin on laitettava valot, niin ulos kuin sisälle, syödä pitää ja huominen saarnakin on jostain loihdittava. Taidan käyttää vanhoja emneitä ja varastaa loput kolleegoiltani neitistä. Loppu kolmasosa onkin niin sanottua marginaalisäystä. Kello on nyt 20.21 ja lähden sytyttelemään ulkolyhtyjä ja virittelemään ulkokuusen valoja...

III kappale 21.14-21.21

MMM 2009 eli uusi kansalaisen vuosikirja kuului niihin kolmeen kirjaan jotka ostin joululahjaksi itselleni. Taattua tavaraa ja sen selailu-lukemiseen käytin illalla eilen kaksi tuntia kissan kanssa. Ensimmäisenä tutkin tiettykin vuoden uudissanat ja olihan siellä muutama mainitsemiksen arvoinen sana. Yksi sellainen oli ALFA-ÄITI. Kysehän on naisesta joka yrittää ja onnistuukin nivomaan hyvin yhteen vaativan äidintyön kotielämisineen ja työelämän. Toinen selaamisen arvoinen on vuoden kuolleita-listaus, niin kotomaiset kuin ulkomaisetkin. Listalla on vuosi vuodelta kasvavampi joukko itseä nuorempia ja tämä seikka saa todella miettimään syntyjä syviä. Äsken luonnollisten ja keinovalojen virittämissessiossa tein myös piippukävelyn pois pappilani valoisammasta pihariiristä ja kun on pakkasilta ja valokatto todellakin vähäinen niin tähdethän alkoivat kummasti puhuttelemaan. Mikä on ihminen että häntä todellakin joku ottaa ja muistaa... Olisiko tästä pieni maininta huomisessa saarnassa. Marttyreistahan täytyisi tapanina puhua ja ajatuksenjuoksu veiu varsin nuorena kuolleeseen John Lennoniin... Laitoin alitajunnan lausuntokierokselle nimet varsin kuuluisat:

John Lennion ja Dietrich Bonhoeffer.

Viimeisen tunnin aikana on tämän blogin tänäinen kävijämääräkin kaksinkertaistunut. Kummallisia vierailuja myös Jenkkilän Iowasta ja Virginiasta. Näyttää joulunvietto taipuvan siihen että nyt immeiset käyvät jo netinkin ääreen. Saunanlämmitys etenee hyvin, kiitos jo huomattavassa määrin esilämpimän kiukaan. Voi olla että löylyyn pääseepi jo klo 23.35. Mutta nyt on aika miettiä monia asioita ja valmistaa atria. Paistan eilisiä keittoperunoita ja lämmitän soavetaurilian eli karjalanpaistin...

IV kappale 22.10 - 22.14

Toinen noista omavaltaisista lahjakirjoista on Terra Cognitan julkaisema ja Kimmo Pietiläisen suomentama ”John Nash, peliteoria ja luonnon koodi. Olen jopa päässyt mukavaan alkuun kirjassa ja kovin on mielenkiintoinen. Meikälle on ollut vielä jossain määrin epäselvää miten ns. Nashin tasapaino oikein tarkoittaa mutta eiköhän se pikkuhiljaa ala valkenemaan sekin. Esipuheessa ja johdannossa lähdettiin liikkeelle mm. Al-Quaidasta ja Isaac Asimovista. Ensimmäinen luku käsitteli Adam Smithiä ja sen yksi väite oli siinä, että Darwinin esittämä evoluutioteoria ei olisi ehkä syntynyt ilman Smithin vaikutusta. Pitänee paikkansa mutta sillä varauksella että ilman Smithiä siihen olisi ehkä mennyt enemmän aikaa. Nash tuli meilläkin tunnetuksi taannoisesta elokuvasta ”Kaunis mieli.” Se oli enemmänkin kyllä erinomainen tutkielma skitsofreniasta kuin juuri edellä mainitusta Nashin tasapainosta.

V kappale 22.39 – 22.50

Augustus pääsi sitten eilen aloittamaan saarnasarjan jouluevankeliumin henkilögalleriasta ja mitä pitemmälle ilta eteni kasvoi pieni harmistuksen vire; niin paljon jäi sanomati. Ehkä kuitenkin saarnassa tuli sanottua se mikä oli puhtaasti hengelliseltä kannalata sitä näkökulmaa luovaa pohdintaa. Kyseinen tekstihän on elänyt jo kymmenen vuotta ja sitähän voi toki päivittääkin. Nyt vain kiinnostaa kovin se miten edellisessä kappaleessa mainitun peliteorian avulla voisi selittää Gaius Octaviuksen nousun maailman mahtavimmaksi hallitsijaksi. Nyt olen sellaisessa tilanteessa että Edwin Linkomiehen sinänsä mainio Augustus-kirja ei enää riitä, tarvitaan uutta ja laajempaa tutkimusta ja sitähän kyllä löytyy... Kirjaankin ”Keisari Augustuksen” kotisivujeni matrkikkelisivun harrastuslistaan jahka kerkeän.

VI kappale 23.01 - 23.08

Televisiosta tuli eräältä kanavalta illan tummettua mainio jenkki-elokuva nimeltään Apollo 13. Kyseinen elokuva on tullut tsiigattua jo alun toistakymmentä kertaa mutta aina siihen suhtautuu kuin uuteen. Näin sen jo ensi kerran viime vuosituhannella heti sen Suomen ensi-illan jälkeen vuonna 1995. Elokuvasta on saatavilla dvd-versio jossa on lisämateriaalia. Elokuvan aikana tuli mieleen sama juttu mihin viittasin aamun saarnassanikin. Ajatuksenjuoksu kulki näet jouluevankeliumista Tuntemattomaan sotilaaseen ja siihen kuinka me olemme nähneet itsenppäisyyspäivästä toiseen samaa Edwin Laineen versiota kun alkuperäinen oli kai ainakin tunnin ja vartin pitempi leikkaukseltaan. Sitä tässä vain ajaa takaa että miksi jouluevankeliumiin, Tuntemattomaan ja Apollo kolmeentoista ei sitten koskaan kyllästy? Ne kertovat vain kaiketi sitten jostain joka on verrattomasti suurempaa kuin tavallinen elämä. Kaikki ovat verrattomia sankaritaruja...

VII kappale 23.18- 23.27

En pääse saunaan vielä klo 23.35 vaan alkuperäiseen suunniteltuun saunomisenaloittamisaikaan eli klo 23.55. Tässä jää sitten aikaa kuin aikaakin miettiä kuinka tarina etenee huomisessa kappaleessa jonka julkaisen Arjen hautamaa-projektista. Huomisen tapaninpäivän saarna suhteen en ole huolissani laisinkaan mutta voi olla että romaania pääsen julkomaan vasta huomenna illalla. Tai eihän sitä koskaan tiedä. Siellä yläilmoissa on menossa varsinainen viivytystaistelu.

Onpas tullut kirjoitettua varsinainen sekaporina tässä kaiken muun touhuilun lomassa. Joulupäivä alkaa olla puikoissaan mutta mieli liikkuu edelleen jouluisissa ajatuksissa. Jokainen joulu on erilainen ja ainutlaatuinen ja täydentää itsessään joulun kokonaiskokemusta. Joopa joo... Lopuksi totean että Nashin teoriaa voi soveltaa varmasti myös politiikan tekemisessä. Ja sehän se tässä mielenkiintoista onkin...

Jatkan lukuprojektejani kunhan tulen saunasta ja saarnaakin on mietittävä huomenissa kaiken muun ohella joten huominen julkaisu tulee näkyviin vasta joskus klo 20.00 tietämissä.

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

24 december mmviii//: Jouluyön julistus pienen kommentaarin kera. 57 / indypoli

On jouluaaton ilta ja ensi yönnä paavi Benedictus kuudestoista toimittaa jouluyön messun. Tuohon messuun sisältyy ns. joulyön julistus. En ole katolinen mutta meikälle ei tule oikea joulu ellen kuule tuota julistusta.

Veikeää... Kuuntelen parhaillaan ortodoksien jouluaatonillan hospotusta jostain päin Suomea. Tätä kirjoittelen ja kuuntelen ortodoksista saarnaa. Oman aattosaarnani olen pitänyt... Ekumeenisuus on sitä, että kunnioitetaan muita mutta pidetään omasta ominaisestamme kiinni ja pidetään sitä kaiken lähtökohtana... Ekumeenisuutta ei ole toisten mielisteleminen ja harkitsematon muiden matkiminen, usein alemmuuskompleksissa.

Meikällä on kuitenkin pieni alemmuuskompleksi katolista kirkkoa kohtaan ja se on, sanotaan vielä kerran, se että meillä ei ole jouluyön julistusta eikä hienoa jouluyön vuoropsalmin melodiaa.

Ortodoksipappi puhuu muuten järkeviä juttuja viinapirun vaaroista...

Tässä jouluyön julistus latinaksi...

Octavo Kalendas Januarii

Anno a creatione mundi, quando in principio Deus creavit coelum et terram, quinquies millesimo centesimo nonagesimo nono:


A diluvio vero, anno bis millesimo nongentesimo quinquagesimo septimo:


A nativitate Abrahae, anno bis millesimo quintodecimo:


A Moyse et egressu populi Israel de Aegypto, anno millesimo quingentesimo decimo:


Ab unctione David in regem, anno millesimo trigesimo secundo:


Hebdomoda sexagesima quinta juxta Danielis prophetiam:


Olympiade centesima nongentesima quarta:


Ab urbe Roma condita, anno septingentesimo quinquagesimo secundo:


Anno imperii Octaviani Augusti quadragesimo secundo:toto urbe in pace composito, sexta mundi aetate, Jesus Christus aeternus Deus, aeternique Patris Filius, mundum volens adventu suo piisimo consecrare, de Spiritu Sancto conceptus, novemque post conceptionem decursus mensibus,in Bethlehem Judae nascitur ex Maria Virgine factus homo: NATIVITAS DOMINI NOSTRI JESU CHRISTI SECUNDUM CARNEM!

Loppujen lopuksi vallan pitkä versio sanoista: Kiesus on tullut maailmaan ja syntyi ensimmäisenä jouluna. Kaiken takana, kaikkien historiallisten maamerkkien esiinvyörytyksen tarkoituksena on vain ilmaista se, että JEESUS KRISTUS on elämän keskus ja sen Herra. Tässä lyhyt kommentaari lyhyydessään.

Poliittista tässä julistuksessa on keisari Augustus. Tänään 24.12.2008 pidin ensimmäisen Jouluevankeliumin henkilögalleria-saarnasarja saarna omassa kirkossani Aurassa. Linkki tässä: Äärelän saarna jouluaattona MMVIII

Saattoi olla tutun kuulloista mutta REPETIOTIO MATER OMNIUM STUDIORUM EST! Mutta olihan siinä paljonkin, vrttanen ja hyvin paljon, uutta vanhoihin kehtitysversio-teksteihin nähtynä. Huomisaamun saarnakin on valmiina, kierrätn vanhaa ja mietin siihen uusia nyannseja ja marginaalilisäyksiä aamulla...

!!!HYVÄÄ JOULUA - MERRY CHTISTMAS - FELIZ NAVIDAD!!!!

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

23 december mmviii//: Porinaa Turun ostosreissun tiimoilta ja muutenkin. 56 / indypoli

Sika on paistettu ja huomenna sitä maistetaan. Tänä vuonna kinkusta ei lähtenyt sitä perinteistä tuoksua jonka voi haistaa vaikkapa täällä Aurassa kun ajaa läpi ns. saparo-cityn eli kulmakunnan jossa on kaksi sikalaa huomattavassa läheisyydessä. Sikahan on siitä vekkuli lihataloustuote että otti siitä palan mistä tahansa ja laittoi sen melkein miten tahansa niin samaltahan tuo tuoksuu ja maistuu, ja jos ollaan rehellisiä niin sian kansantuotekin tuoksuu aivan samalta. Kun täällä Aurassa ajaa läpi saparo-cityn niin kyllä auton tuuletin on paree kanna poies piältä.

Matkasin siis Turkuun ostoksille ja ensimmäinen etappi oli Suur-suomalaisen kirjakerhon myymälä Yliopisto-kadulla, tarkemmin ottaen Yliopistonkatu numero 16 talossa. Ostin uusimman kansalaisen vuosikirjan ja nyt on sarja taas täydellinen. Kirja avataan vasta joulusaunan jälkeen. Sitten mentiin kauppahalliin liha-ostoksille. Jokisen jonotukset jätin suosiolla väliin ja tyydyin pienempään yrittäjään ja tein tilausta. Myyjänä oli nuorehko poika mutta päätinkin sitten tehdä tilauksen täydestä rekisteristä, onhan Turku vanhan sivistyskaupunkin ja tuleva Euroopaan kulttuuripääkaupunkikin. Sanoin kaverille että otan SUAVETAURILIAN. Ei muuten ymmärtänyt... Matkalla meikälle valkeni se, että karjalanpastissahan on juuri kunnon roomalaisen suavetaurilian ainekset, meinaan jos laittaa lammastakin sekaan. Suavetauriliahan tulee sikaa, lammasta ja härkää tarkoittavista substantiiveista. Suavetaurilia oli uhri jonka jokainen kunnollinen roomalainen joskus järjesti. Teen sitten lähipäinä karjalanpaistia jossa on noita kaikkea kolmea elikkoa. Käyhän se näinkin.

Viimein olin sitten Turun Stokkalla ja ostin kuin ostinkin myös viinakaupan tuotteita kuten kuvasta näkyy... Olen viime vuosina tyytynyt vallan halpoihin viineihin. Periaate on ollut että alle seitsemällä eurolla voi saada ihan hyvää viiniä. Olen pysytellyt lähinnä italialaisissa punaviineissä mutta nyt alkoi haluttamaan vähän parempaa Bordeauxia. Mikäs siinä! Tällä kertaa jäi medocci ostamati kun oli tarjolla niin monta hyvää Saint Emilioniakin... Ostos oli sitten lopulta viini nimeltä Bonnin Pichon eikä se maksanut kuin reilut 12 euroa. Hyväähän tuo oli, ainakin ensimmäinen lasillinen. Hieman liiaksi cabernet sauvignonia tuoksussa mutta tuoksu taipuu ja ennen kaikeka maku päin pehmeää merlottia kun lasi hieman vanhenee.

Illalla oli sitten edessä pienoinen joulusiivous ja väite siitä että paikat eivät likaannu kovinkaan paljon jos siististi elää ja välillä lakaisee pitää edelleenkin paikkansa. Lattiaa en ole mopannut sitten elokuun alun mutta nyt on puhdasta ja kissakin riemuitsee. Aivan erityisesti kissa riemuitsee puhtaista lattioista ja puhtaista lakanoista. Puhtaitten lakanoiden vaihtopäivänä kissa ottaa oikein buddha-asennon ja hekumoitsee siinä jonkin sortin nirvanassa joskus parikin tuntia. Huomaavainen kissanomistaja muistaa sitten käyttää sensitiivi-pyykkipulveria ja hajusteetonta huuhteluainetta...

Joulu on enemmän kuin käsillä ja tuli tässä mieleen että mahtaa olla van Hanenilla ja Kockmuksen Jyrki-Boylla rauhaton juhla kun taloushuolet painavat. Jyrkiä varmaan rauhoittaa kasvavat kannatusluvut mutta van Hanen on tuskaa täynnä eikä siinä varmaan uusi daamikaan niin hirveästi lohduta... Puolueen väki on jo pistämässä miestä Rysselin koneeseen. No mikä ettei. Kikka-vainaan laulua mukaillen saamme ehkä nähdäkin ensi vuonaa kuinka ”Nyt syöksyy van Hanen Rysseliin...”

Kemppisen blogi tänään, siis 23 joulukuuta on rautaa... Napsauttakaa tuosta oheisesta blogi-listasta... Meikä lopettaa tähän ja menee maistamaan sitä sianperää josta Juisekin aikoinaan ylistyslaulun laati...

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

22 december mmviii//: Muuan jouluinen juttu. 55 / indypoli

Tänään on Raafaelin päivä ja joulumieli valtaa kansakunnan, kaikesta huolimatta. Tähän yhteyteeen sopii eräs vanha kirjoittamani juttu siitä mitä tapahtui kauan muutama vuosi ennen suurta lamaa. Siis on puhe iloisesta 1920-luvusta... Tai on asia voinut sattua myöskin Olympia-vuonna 1936. Tarkkaa aikaa on mahdotonta sanoa.

Ajatukset kääntyvät todella meikälläkin jouluuun ja sen pyhiin. Olisi paljon saarnattavaa ja niin pitää käymänkin. Toki tässä blogissa on myös puhuttava politiikkaa ja näinä aikina erityisesti talouspolitiikkaa, maailman asioita nyt unohtamatta.

Vähän hassun näköistä mielestäni kun tässä sivulla on nyt näin lyhyt stoori...

Mutta tämän linkin takaa löytyy sitten varsinainen ylläri-kertomus.

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

21 december mmviii//: Taas tullut on kevät — Joulu-Maarian sekaporinoita. 54 / indypoli

Tänään alkoi sitten meilläkin kevät ja kyllä myötäauringon huomaa heti. Ihanaa ettei sanoisi. Meillä on nyt puoli vuotta aikaa juhannukseen ja keskikesään. Etelänavalla sen sijaan on juhannus ja keisaripingviinit ovat viettäneet tänään juhannustanssejaan jälkeläisten hoidon lomassa. Melkoisia kavereita ovat, kerassaan nerokkaita luomuksia... Kun vain vähän syventyykin noiden veijareiden elämätapoihin ja elinolosuhteisiin niin ei voi kuin ihmetellä. Moista olentoa ei varmaankaa suunnitella kaikenmaailman yleisliittojen kokouksissa eikä muisskaan työväen riennoissa...

Melkoinen työväen riento oli kylläkin eilen vanhan ja turhautuneen oloisen Paavo Lipposen töräys Perusuomalaisista. Puheenjohtajamme hoiteli asian vallan tyylikkäästi ja jotenkin tuli sellainen olo mitä pitemmälle päivä edistyi että nyt sitä taas satoi laarin, ja paljon satoikin. Timo Soini on tänäisessä blogissaan kommentoinut asiaa omaan tyyliinsä. Kovasti odottelin myös sitä mitä Helsingin Sanomissa asiasta verekseltään puhuttaisiin. Sain lehden käsiini vasta illansuussa mutta mutta... Eipäs ollut mitään koko asiasta. Varsin outoa semminkin kun asia oli eilen ainakin Ylen uutisissa vallan ykkösjuttu pitkin päivää, niin radiossa kuin näköradiossakin. Asian voi tietystikin tulkita monella tavalla. Mutta kyllähän Ukko-Paavo otti ja tyri, siitä viestii Hesarinkin vaikeneminen asiasta.

Sen sijaan ei enää Hesarikaan voinut vaieta uusimmista gallup-luvuista. Suomen Kockmus mennä porskuttaa ja Kansallinen Kepuumus lanaa kohti kahdenkymmenen prosentin haamurajaa. Homma on nyt näes näin että jos se tuon haamurjan puhkaisee niin sieltä se enää nouse, ei ikä kuuna päivänä. Eikä mene hyvin Punahöttölän porukallaan. Ei varsinkaan eilisen Lipposen töräyksen jälkeen. Ei kyllä käy kateeksi puolueen komentooraa eli Jutta Urpilaista... Demarithan kuuluvat, ja tämä on varsinainen itsestäänselvyys, todellinen vanha ja väsynyt puolue. Että kyllä jonain päivänä Jutta Urpilainen todellakin huomaa olevansa varsinainen vaivaistalon komentoora; aivan kuin Astrid Lindgrenin luomasta Vaahteramäen Eemelin maailmasta.

Ja mitäs ko. lehti kertoikaan meidän Persujen kannatuksesta. Hesarin laajapohjainen Gallup näyttää jo 6.1 prosentin kannatusta. Pakko usko kannatuksen nousseen kuntavaaleista kun kerran Ylen taannoinen mittaus näytti myös yli kuuden prosentin kannatusta. Tästä Hesarikaan ei enää voinut vaieta. Todellisuudessa jo nyt olisi mahdollista tavoitella vasemmistoliiton ohittamista jo vaalit pidettäisiin maaliskuulla ensi vuonna.

Soininvaara on tänään kirjoittanut vallan hyvän jutun ja kyllä miehestä löytyy hyvää ja osuvaakin huumoria. Muutenkin miehen juttu osoittaa vallan hyvää joulumieltä. Pitää vain muistaa, että Soininvaara on melkoinen poikkeus puolueessaan ja melkeinpä ainoa omaperäinen ajattelija. Saapas nähdä löytyykö aikojen synkistyessä Osmostakin enemmän linkolalaisia ajatuksia?

Ja mistäs pitäisi vielä porista... No vaikka siitä että tänään oli neljäs adventti ja nyt on sitten edessä pelkkää joulun odotusta. Neljäs adventti on omistettu Jeesuksen äidille eli Marialle... Päässä alkaa olla valmiina jouluaaton saarna ja myös joulupäivän aamun vastaava. Huomenna jatketaan ja edelleen odotellaan josko Hesari uskaltaisi puhua jotain eilisistä...

Älkää unohtako keskustelupalstaamme. Ja uudet kotosivumme ovat sitten todellakin valmiit ja esittelykunnossa...

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

20 december mmviii//: Nuuskaa, maksaa, kuka jaksaa. Terveyspoliittisia pohdintoja. 53 / indypoli

Nuuska on nousemassa vallan hurjaksi puheenaiheeksi näin joulun alla. Itse asiassa se nuuska josta nyt on nostettu niin kova poru ei ole sitä varsinaista nuuskaa josta minäkin ensimmäisen kerran kuulin. Meikä kuuli nimittäin ensimmäisen kerran puhuttavan nuuskasta joskus 1960-luvulla. Sain sen käytöstä vallan erikoisen kuvan. Meidän erään sukulaisen mies taisi olla tuon oikean nuuskan käyttäjä. Kysehän on hyvin hienojakoisesta tupakkapulverista jota vedettiin sierainten kautta henkeen. Sitä siroteltiin kämmenselälle aivan kuten tänäänkin kokaiinia hönkäillään. Sitä en nyt osaa sanoa mitä tuo nuuskapulveri sitten sisälsi, että oliko siinä mukana jotain kiihdytinainetta pelkän tupakkapulverin lisäksi. Madollisesti oli, mahdollisesti ei. Saattaisi kuvitella siinä olevan vaikkapa pienen määrän ammoniakkia tai jopa salpietaria!

No eniwei tuo mainio mies ja jutunkertoja väitti minulle että nuuskalla voi pyydystää jopa jäniksiä. Olin nimittäin kiinnostunut jäniksenmetsästyksestä kun velipoikakin pyydysti riekkoja ja kärppiä ansapyynnin menetelmillä. Jäniksiä saattoi pyydystää nimittäin laittamalla haasion (Haasio on heinänkuivatuksessa käytetty tellinki.) laudan päälle nuuskaa. Siiten jänis uteliaana olentona tulee nuuhkaisemaan sitä ja vallan kovasti pökertyy...

Nuuska-mielikuva on jäänyt mieleeni myös Tv-sarjasta Vaahteramäen Eemeli. Kyseessä on jakso jossa Eemeli pelastaa vaivaistalon joulun. Eemelin äiti on näet kaikin puolin diakoninen luonne. Joka joulun alla hän laittoi ison korin jouluisia ruokia ja muita mukavia vaivaistalon asukkaille. Mutta tuona jouluna, jälleenkö taas kerran vaivaistalon komentoora pistääkin kaikki jouluruuat itse poskeensa, vetää jalkaansa vielä uudet villasukat ja ottaa päälle vaivaistalon Jannelle tarkoitettua nuuskaa, johon meinaa peräti tukehtua. Eemeli saa tietää tästä ja kutsuukin vaivaistalon asukkaat kotiinsa jonne on katettu jonkinsortin juhlapöytä kulmakunnan ihmisten kinkeripitoihin. Väki on ollut kaiketi kirkossa ja kun sitten sieltä tullaan kotiin isäntäväen ja rovastin johdolla niin jäljellä ei ole enää juuri mitään syötävää. Eemelin isä on tietenkin raivoissaan mutta kun asian tila valkenee rovastille hän antaakin pojalle oivan tunnustuksen tuosta suuresta laupeudentyöstä.

Astrid Lindgren olikin todella suuri ihminen ja parasta mitä Ruotsinmaa on tuottanut. Häntä arvostettiin huomattavammassa määrin, suorastaan kuninkaallisena, enemmän kuin 1960-luvulla ja vielä seuraavan vuosikymmenen puoliväliin rappiotilassa olleen Bernadottein kuningashuoneen jäseniä. Asia on nimittäin niin, että tarvittiin tuo mainio brasileero eli Silvia Sommerlath nostamaan Ruotisn kuningashuone kukoistukseen. Sosiaalidemokraattien johtama suoranainen vaino oli saanut aikaan monarkian lakkautusuhan. Epäilen muuten vahvasti Astrid Lindgrenin olleen itse nuuska-pulverin onnellinen käyttäjä.

Tänään olemme saaneet lukea tekstuaali-televisiosta kuinka kulttuuri,- ja urheiluministeri Stefan Wallin on ottanut kantaa nuuska-asiaan. Hän syyttää nuuskakieltoa ajavia kaksinaismoralismista. Wallin väittää sanomalehti Kalevan haastattelussa, että nuuskaa jahdataan siksi, ettei se tuo verotuloja valtiolle tupakan tapaan. Wallin pitää ehdotusta epäjohdonmukaisena, sillä tupakointi olisi edelleen sallittua. Wallin huomauttaa, ettei nuuskaava ihminen ole haitaksi muille. Että niin, terveyspoliittinen vääntö siis jatkuu…

Viikolla on esitetty myös väite maksansyönnin haitallisuudesta. Kyllähän asia varmasti näin on. Ajatellanpas nyt vaikka sellaista olentoa kuin autonsyöjä. Tai tarkemminsanottuna jos olisi olemassa ns. autonsyöjiä. Autonsyöjät voisivat nimittäin jättää tietyt osat autosta syömättä. Renkaat ehkä menisivät, ja voisivatpa ne olla jopa herkkupaloja, sellaisia paloja jotka syödään aivan ensimmäisenä. Mutta varmasti renkaistakin syötäisiin vain kumipäällinen, sidekudos voisi olla varsin epämiellyttävää huonon sulavuutensa takia. Ja yksi osa jota autonsyöjät varmasti karttaisivat olisi öljynsuodatin, siis auton maksa...

Niin... Kumpihan sitten onkaan aiheuttanut enemmän terveyshaittoja: maksansyönti vai röökaus? Vastaus voi olla varsin viehättävä jos sellainen saataisiin. Mutta onhan maksalaatikossakin onneksi rusinoita! Jatkukoon terveyspoliittinen vääntö nuuskan ja maksan ympärillä ja muutenkin, hupiahan se vain kansalaisille tuo...

Joulu tulee aivan pian ja voi olla että se on viimeinen joulu pitkään aikaan tavalla jonka olemme oppineet tuntemaan. Kuka jaksaa... Pakko on jaksaa, ei saa vaipua epätoivoon...

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

19 december mmviii//: Arjen hautaamaa. V arkki. 52 / indypoli

—Mikä nyt on niin hauskaa, pitää kertoa muillekin!
—No tämä on vain kirje, jonka ystäväni lähetti minulle Australiaan. Vähän pimeä tämä on, sanoi Sampo vähätellen. “Tässä käy muuten vielä vallan ohrasesti. Paras aloittaa viivytystaistelu. Kolme tuntia ja tuollainen tipahtaa aika helposti,” tuumaili pieneen pinteeseen joutunut matkamies.”
—Voisit lukea minullekin, sanoi Marianne vaativalla sävyllä puristaen huulet lopuksi tiukasti yhteen.
—Enpä taida. Sen jälkeen et enää pysty suhtautumaan minuun ja kansalaisiini luontevasti. “No niin aloitetaan sitten tämä viivytys.” Oletkos sinä koskaan ajatellut sitä millaisia ovat tulevaisuudessa lähetettävät kirjeet. Ajatteles nyt… Tämä kirje on kirjoitettu ja lähetetty marrakuun 21 päivänä, siis 25 päivää sitten. Ei mitenkään välittömässä läheisyydessä enää… Mitä kaikkea onkaan voinut tapathua näiden kahdenkymmenenviiden päivän aikana, vaikkapa sellaisessa välittömässä läheisyydessä kuin eilen. Miten tällaiseen voi olla tyytyväinen. Onkohan tässä tehty kaikki mahdollinen meidän kommunikaatio-välineittemme kehittämisessä. Väitänpä että välittömässä lähitulevaisuudessa viestintävälineisiimme tulee hyvin dramaattisia muutoksia. Muutoksia jotka muuttavat elämääämme pysyvästi. Usko pois , välittömässä läheisydessä. Välit-tömässä läheisyydessä…
—Miksi hoet tuota sanaparia “close proximity.”
—Toisto on eräs tyylilaji ja tehokeino. Tässä voidaan puhua joko laveasti tai keskittymällä tiettyyn näkökulmaan…
—En minä mikään huumorintajuton ole, jos sellaista väität. Sitäpaitsi jos et lue sitä minulle niin en kutsu sinua ensi kesänä Brysseliin.
—Tiedätkö että kiristäminen ei oikein sovi reiluun kanssakäymiseen. Tämä olisi nyt hieman liian paljon paljastavaa… Mutta joain päivänä, eikä siihen mene enää paljoakaan aikaa, joitain vuosia ja maailmamme ei enää ole sama kuin nyt. Silloin tällaisia kirjeitä ei enää lähetellä. Säästyy paljon paperia ja aikaa! Voi tehdä huoletta matkasuunnitelmia eikä ole enää pakko sitoa matkareittiään kaiken maailman pääpostitoimistojen varaan. Arvaas kuinka monta kertaa kävin metsästämässä tätäkin kirjettä. Kyllä sekin Sydneyn pääpostitoimiston vanha miesvirkailija alkoi jo tuskastumaan minuun… Se tulee olemaan todella helppoa. Etkö ole yhtään kiinostunut siitä millaista elämämme tulevaisuudessa oikein on. Silloin ei ole enää Helsinkiä, Sydneytä eikä Brysseliä vaan kaikki on tässä ja nyt…
—Et siis aio antaa periksi! Aiotko pitkkänkin jaaritella?
—Ei tässä mitään jaaritella. Tässä on vain joitain sellaisia sanoja joita on vaikea kääntää englanniksi…
—No mikset puhu sitten ranskaa…
—Olikos tuollainen Marie Antoinette-tyyppinen heitto mukamas vitsikäs?
—Ai mikä!?
—No tuollainen on vähän sama heitto kun se minkä Marie Antoinette teki kun kuuli ettei pariisilaisilla ole leipää. Käski sitten syömään leivän sijasta leivonnaisia…
—Lue nyt! Sitäpaitsi minä olen nuori sosiologi, en saa hämmästyä mistään!

V arkki. Julkaistu 19.12.2008

Seuraava arkki julkaistaan 19.12.2008 (Tänäisen julkaisun pohjana ollut vanha versioteksti oli laajuudeltaan 612 merkkiä välilyonteineen sun muine hahmoineen. Sain venytettyä sen mittaan 3246 merkkiä välilyönteineen ja muine hahmoineen.)

Huomiseen rakkaat lukijan!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

Mistä on kyse? Pieni kirjoitus romaanin Arjen hautaamaa kirjallisesta suunnitelmasta.

Romaanin teksti kokonaisuudessaan, siis julkaistu teksti, löytyy tästä linkistä: http://lesserproust.blogspot.com/

18 december mmviii//: Tänään on epäpoliittinen päivä — Kolmas näköala Luukkaan jouluevankeliumiin. 51 / indypoli

Eilen oliskin niin polittisia puheita että tänään voikin ottaa rennommin ja puhua lähinnä asioista jotka liittyvät siviilitöihini. Loihin kirjoittamaan kolmannenkin kirjoituksen Helsingin seurakuntayhtymän USKOTOIVORAKKAUS-portaalin adventtikalenteriin. Se muuten julkaistiin siinä juuri tänään. Nyt tuosta tekstistä pienen kehitysversion jotta omatuntoni heltyy. Toisaalta on hyvä jos yhden tekstin saa mahdollisimman moneen paikkaan varsin pienellä vaivalla. Itsessään kyseinen teksti syntyi yhdistämällä kaksi katkelmaa kahdesta eri tekstistä ja kirjoittamalla niihin alku-, ja loppusepustus ja väliinkin jotain. Jos joulu luulee, että moinen editoinit olisi halppoa niin siihen voin sanoa että sitä, se on, siis verrattainkin helppoa, mutta se on vain sitä jos joskus on nähnyt vaivaa kirjoittaa sitä mitä nyt yhdistelee ja editoi. No joka tapauksessa tässä pieni kehitysversio tuosta tekstistä joka julkaistaan tänään muuten kolmannessakin paikassa joka on seurakuntani kotisivujen VIIKON SANA-palsta. Tuokin teksti on kehitysversio... Huomenna sitten jatkamme ARJEN HAUTAAMAA-romaanin parissa... Teksti ilmestyy klo 15.01.


Luukas gonzoilee

“Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano”

Luukkaan jouluevankeliumi on merkillinen luomus! Se kertoo paljon sen kirjoittajasta eli evankelista Luukkaasta. Luukas on nimittäin loppujen lopuksi varsinainen gonzo-journalisti, mutta hyväntahtoinen sellainen. Ja jos ollaan rehellisiä luterilaisille ajatuksille siitä että raamatussa on inhimillinen ja jumalallinen puolensa aivan kuten Kristuksessakin on inhimillinen ja jumalallinen puolensa niin rohkeampi väittää että sittenhän Pyhä Henkikin on vallan gonzo. Näin voidaan sanoa eikä tässä missään tapauksessa sorruta edes Jumalanpilkkaan. Me emme enää elä Martti Simojoen aikakautta.

Ja tämä kaikki tapahtui juuri niinä aikoinana, noin 1900 vuotta ennen miestä jota pidetään kaiken gonzo-journalismin isänä, ja tässähän amerikkalaista tarkoitetaan Hunter S. Thompsonia. Gonzojournalismihan on faktaa ja fiktiota yhdistävä omakohtaista kokemusta korostava journalismin ja kertomisen muoto. Gonzossa tekstin kirjoittajan ja jutun päähenkilön sekä faktan ja fiction, siis tosiasioiden ja sepitteiden rajat tietoisesti hämärretään. Gonzoilulle on ominaista kertojan omien havaintojen ja tunneelämysten korostaminen ja näennäisten pikkuseikkojen esille tuominen. Meillä Suomessa Gonzoilua harjoitti paljolti Hunter S. Thompsonista mitään tietämättä HYMY-lehden erikoistoimittaja Veikko Ennala. Nyt toivoisi ajan jo tehneen tehtävänsä ja mahdollisimman monen tutustuvan Veikko Ennalan kirjoituksiin; niistä nimittäin ilmestyi vuosi sitten mainio kokoomakirja… Olisipa meidän kirkkomme papeilla hieman sitä gonzomaista henekä mitä Ennalalla oli; jopas muuttuisivat saarnatkin kiinnostaviksi.

Niin… Duoda, duoda… Jos apostoli Luukkaan jouluevankeliumia tarkastellaan viemällä loppuun kaikki raamatuntutkimuksen mahdollisuudet ja tehdään joitain johtopäätöksiä niin gonzoahan tuo on kaikki tyynni. Tekstistähän ei jää loppujen lopuksi jäljelle mitään muuta kuin Keisari Augustus ja se aasi jonka kyydissä Maria matkasi Nasraretista Betlehemin. Ja tietysti Quirinius ja nippa nappa myös kuningas Daavid…

Kysymys jouluevankeliumin historiallisuudesta nousee esiin joka vuosi. Lopulta kuitenkin joku asiantuntija ison päivälehden tai vaikkapa aamu-television lähetyksessä tekee asian vaarattomaksi selittämällä sen olemuksen.

Tosiasia on, että raamatuntutkimuksen jälkeen tekstistä ei paljoa jää jäljelle; varmat faktat ovat aasin ja Augustuksen tasolla. Jos kriittinen raamatuntutkimus olisi väline jolla raamatun ja sen sisällön arvovalta haluttaisiin tehdä tyhjäksi olisi jouluevankeliumi paras välinen tällaiseen reposteluun. Antiikin monitoimimiehen ja matemaatikon Arkhimedeen sana: ”Antakaa minulle kiinteä piste, niin minä vipuan maan paikaltaan!,” olisi käynyt tässä toteen. Toisaalta voidaan sanoa; vipua vain maa pois paikaltaan mutta korjaa jäljetkin. Raamatuntutkimus on aiheellista ja tarpeellista, mutta kaiken “tihutyönkin” jälkeen pitää pystyä tkemään jotain rakentavaa eikä jäädä riekkumaan…

Mutta sitä tärkeämmäksi ja merkityksellisemmäksi Luukkaan jouluevankeliumi nousee kun vain ajattelemme tätä gonzoilua, ja varsinkin sitä mitä tekstissä väitetään. Tekstiin uudelleen ja uudelleen syventyvä lukija löytää siitä kerta kerralta yhä enemmän ja enemmän ja lopulta hänen suupielensä venyvät levolliseen virnistykseen ja päätäkin hän alkaa nyökkäilemään. Sillä asioissahan on vissi perä ja niinhän niiden kuuluu ollakin.

Niin! Kuinka tästä jatkamme? Jouluevankeliumi on pitkälti Jeesuksen inhimillisen puolen arviointia. Suurmies tarvitsi hienot puitteet elämälleen, ja jouluevankeliumin yksityiskohdat kaikessa gonzomaisuudessaan palvelevat tätä pyrkimystä. Suomen kirkossa olemme saaneet nähdä ensimmäisen suuren opettajamme Paavalin kunnianpalautuksen kiitos Kari Kuulan ansiokkaan Paavali-kirjan. Hän ei ole enää naistenvihaaja eikä muutenkaan ole niin kielteinen henkilö; enää... Ja kaiken lisäksi Paavalillakin on oma jouluevankeliuminsa.

Paavalin jouluevankeliumi on matka aasin ja Augustuksen taakse. Se on kappale alkuperäisintä Jeesus-uskoa:


”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta rikastuisitte hänen köyhyydestään. (2. Kor. 8:9)”

Tietysti voi herättää kysymyksen siitä onko Paavali vielä suurempi gonzoilija kuin Luukas; saattaa muuten ollakin. Oli asia sitten miten oli, mutta tuo toisen korinttilaiskirjeen katkelma auttaa meitä suhteuttamaan jouluevankeliumien kerto-muksen muuhun Jeesusta koskevaan tietoon. Ylösnousemususko selittää lopulta myös joulukertomuksen syntymisen. Pääsiäistä voi verrata aurinkoon, joulu on kuin kuu. Jos valon lähde sammuu, muuttuu jälkimmäinen pimeäksi, mutta edellisen loistaessa kirkkaana, riittää jälkimmäisellekin lainavaloa heijastettavaksi. Kaikki tapahtumat avautuvat siis pääsiäisestä käsin, jouluaamu katsoo Golgatan ristille ja tyhjään hautaan. Ja se Golgatan meininki ei sitten olekaan enää mitään gonzoilua…

RAUHA KANSSANNE – SHALEM ALEIKUM – PAX VOBISCUM


Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/


Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

17 december mmviii//: Soininvaaran profilointia. 50 / indypoli

Kevät on päivä päivältä lähempänä, lähempänä kuin uskommekaan. On muuten aika hauska tuo nimi Soininvaara... Ja kyllä mies on aina pienen profiloinnin arvoinen, aivan kuten on jokainen ihminen laulun arvoinenkin.

Lyhyesti ottaen miehen tekniset tiedot ovat tässä:

Osmo Heikki Kristian Soininvaara (s. 2. syyskuuta 1951 Helsinki) on Vihreän liiton entinen kansanedustaja. Hän toimi puolueen puheenjohtajana kaksi kautta vuosina 2001–2005. Koulutukseltaan Soininvaara tilastotieteilijä (valtiotieteen lisensiaatti)

Soininvaara on kieltämättä tullut tunnetuksi omaäänisenä ajattelijana ja vihreän liikkeen suoranaisena ideologina. Tosiasia on että kuunnellaan laajalti myös oman puolueensa ulkopuolellakin. Hän on kirjoittanut useita kirjoja. “Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi” voitti Suomen Ekonomiliiton Pro Oeconomia -palkinnon vuonna 1995. Poliittisen uransa Soininvaara aloitti aikoinaan liittymällä Liberaaliseen Kansanpuolueeseen vuonna 1968. 1976 hän siirtyi sitoutumattoman kunnallispoliittisen Helsinki-ryhmän toimijaksi. Tuota ryhmää voidaan pitää vihreiden aihio-organisaationa. Soininvaara oli mukana 1970-luvun lopun Koijärvi-liikkeessä. 1980-luvulla Soininvaara oli globaalia ympäristötuhoa povaava radikaalivihreä, mutta alkoi päivittää linjaansa ja kannanottojansa jo samalla vuosikymmenellä. 1990-luvun alkaessa hänen yhteiskunnalliseksi ihanteekseen oli vakiintunut vihreä markkinatalous.

Kansanedustajaksi hänet valittiin ensimmäisen kerran 1987. Hän toimi kaksi vuotta peruspalveluministerinä Paavo Lipposen II hallituksessa (2000–2002). Soininvaara ei asettunut ehdolle eduskuntavaaleissa 2007, sillä kertoi turhautuneensa politiikan viihteellistymiseen. Kansanedustajauransa jälkeen hän aikoo keskittyä kirjojen kirjoittamiseen ja luennointiin. Soininvaara ei kuitenkaan malttanut jättää kunnallispolitiikkaa, vaan osallistui edelleen 2008 kunnallisvaaleihin, joissa hänestä tuli ilman varsinaista vaalikampanjaakin koko maan suurin ääniharava 8576 äänellä. Hän uskoi hyvän menestyksensä johtuneen blogistaan.

Ilmeisesti vihreä markkinatalous ei liiemmälti ole tuonut tiliä Soininvaaralle mitä kyllä Helsingin kaupunginvaltuusto ja muut luottamustoimet hänelle tuovat. Ideologisesti Soininvaara on siis ollut kannnantarkistaja. Linkolalaisista opeista on livetty laveaan boboisimiin.

Soininvaara on kieltämättä merkittävä ajattelija ja ilman muuta hänen parhaat ideansa ovat varmasti varastamisen arvoisia. Soininvaaran kaltainen ideologi lukee päivässä kirjan, noin 300 sivua ja muutaman aikakauslehden siinä sivussa, ja tietty 3-4 sanomalehteäkin. Useimpina päivinä hän kirjoittaa bloginsa lisäksi 2-3 sivua tekstiä. Pelkästään blogi ja sen kommenttien valvonta työllistää häntä päivässä parhaimmillaan 2-3 tuntia. Ehkä Soininvaara katuu sitä ettei lähtenyt kansanedustajaksi. Nyt olisi käytössä myös kansanedustajan avustaja jolle voisi delegoida blogin kommenttiosaston hoitamisen.

Soininvaara nousee ylös aika aikaisin, yleensä noin 6.30. Aamiainen on pitkä ja venyvä. Kasvissyöjä Soininvaara ei ole joten joskus aamiaisella on munia ja pekoniakin. Kello yhdeksään mennessä Soininvaara on lukenut aamun lehdet ja sen jälkeen hän työskentelee tietokoneella 2-3 tuntia. Vuorossa on kevyehkö lounas. Sen jälkeen hän tekee päiväkävelyn 4-5 kilometriä. Tämän kävelyn aikana työstyy päässä yleensä päivän blogi. Soininvaaran tyyppinen älykkö nauttii päivän ensimmäiset ryyppynsä verraten myöhään; yleensä vasta klo 15.00 jälkeen.

Toinen varsinainen työskentelysessio ajoittuu iltapäivän viimeisiin tunteihin. Päivällinen nautitaan kotona tai vieraissa ja ilta on varattu kokouksille ja erinäisille tapaamisille. Soininvaara arvostaa suuresti teatteria ja se kuuluu jokaviikkoiseen ohjelmaan. Kotona ollaan yleensä kuitenkin klo 21.00 tietämissä ja tällöin on pienen iltaherkuttelun aika. Kyytipoikana menee 2-3 ravintola-annosta varsin jaloja juomia. Mikään suurkuluttaja tämän tason älykkö ei voi eikä haluakaan olla. Nukkumaan käydään ajoissa, yleensä viimeistään klo 23.00. Päivän viimeisinä rutiineina tarkistetaan vielä sähköposti.

Että rankkaa elämäähän se on tuokin eikä siihen joka poika pysty...

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/


Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

16 december mmviii//: Mietteitä suuren mestarin syntymäpäivänä. 49/indypoli

Tänä vuonna sain sotkettua kauneimpien joululaulujen juontorepliikkeihin mm. nimet Beethoven ja Beatles. Porukka kirkossaoli hieman ihmeissään. Jotensakin repliikki alkoi näin: näissä meikän juontamissa kauneimmissa joululauluissa on yleensä ollut aina tietty alku-, ja loppulaulu. Aivan samalla tavalla kuin The Beatles-yhtyeen konserteissa oli tietty alku,- ja lopubiisi... Noiden konserttien aluksihan soitettiin aina "Twist and Shout" ja lopussa oli Chuck Berryn "Roll over Beethoven". Mehän kaikki tiedämme että meidän Roll over Beethoven on tänäänkin laulu "Maa on niin kaunis". Mutta mikäs onkoaan se Twist and Shout... No sehän on "Arkihuolesi kaikki heitä!"

Niin! Tänään on Ludvig van Beethovenin syntymäpäivä ja kello on nytten 10.13. Tätä skrivatessa on myös vapaapäivä ko. merkkipäivän kunniaksi. On aika laittaa lämpiämään aitokiuassauna ja ottaa lasi ruotsirääkköjen pakkasnestettä eli glögiä. Samalla voi myös miettiä mistä oikein kirjoittaisi...

No nyt on kiuas lämpeämässä ja jututkin alkavat hahmottumaan. Ei mitään suurta ja järistävää tänään...

Päivän ykkösuutinen on toistaiseksi kai se, että Ruotsissa on maa tärähdellyt noin 4.7 richterin verran. Oli kuulemma ollut hälytyskeskuksessa pientä ruuhkanpoikasta moisen järäyksen jälkeen. Ruotsalaisethan eivät ole tottuneet kovinkaan hyvin mihinkään paukkeeseen tai muuhun sotatouhuun. Toisaalta ottaen on myös ihan varmaa että meilläkin olisi vallan kova hätä jos talot hiukankin tärähtelisivät. Johan siinä luulisi ihan että joko meitä jytypommilla vallan koetellaan.

Niin! Olisihan se vallan mielenkiintoista jos yhtäkkiä ikkunasta avautuvassa näyssä maahan repeäisi aukko ja ja siitä repeäisi railo. Tulee vallan mieleen raamatun sana Vanahasta testamentista, tarkemmin ottaen Jesajan kirjasta eli Jesaja 24:19 ja sekin vieä vanhan, vuoden 1938 käännöksen mukaisesti: “Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu…” Tuon niin mielenkiintoisen kohdan käänsi Ylivetelin kappalainen ja sitten Vanhan testamentin selitysopin professori A.W.Ingman “Raamatun selityksissään” näin: “Maa romahtaen romahtelee, maa ratkeimalla ratkeilee, maa lellumalla lelluttelee…”

Ingman tavoitteli käännöksissään kalevalalaista henkeä vaan eihän tuo oikein aikalaisille passannut. Toisaalta hänen touhuissaan oli se vaara, että alkutekstin mukainen sanoma jotenkin hämärtyi ja saa vallan kummallisia muotoja…

Mutta emme saa ilmeisesti tänään tänne Suomeen maanjäristystä piristämään yhä tummenevaa loppuvuottamme. Aurinko on tänään yhtä korkealla kuin tapaninpäivänä joten kovin käy vähiin. Maanjäristyksestä meinaan voisi veistellä kyllä seuravastikin:

Suomen poliittisessa järjestelmässä tapahtui merkittävä, maanjäristysmäinen 5.6 prosenttiyksikön järistys sunnuntaina 26.10 kuntavaalien tuloksen vahvistuessa. Ja lopunhan tietävät kaikki. Moni hermostui ja joutui pankiikkiin. Osa säilytti nippa nappa tyyneytensä… Pitkin alkutalvea havaittiin lukuisia jälkijäristyksiä…

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/


Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

15 december mmviii//: Sekaporinoita uuden kevään kynnyksellä. 48/indypoli

Ei ole enää montaa päivää kevääseen ja myötäaurinkoon. Nyt on ollut tänään oikea meininki talventulon suhteen sillä ilma on ollut pakastava. Mutta vielä on maan sisässä paljon lämpöä ja lumi ehtii sataa ja sulaa monta monituista kertaa ennen kuin saamme nauttia muutaman viikon kestävästä talvesta täällä Varsinaisemmassa Suomessa. Maan alla odottelee uuden kevään voima ja uudet tulpaanit ja muut mitä minäkin syksyllä istutin. Kevät on lähempänä kuin uskommekaan eikä tammikuussa tarvita kuin viikon lämmin jakso niin tulppaanit ottavat taas varaslähdön kasvuunsa kuten viime talvenakin.

Eilinen salasanasekoilu rasittaa vieläkin. Äsken ajelin pari irrationaalista lenkkiä syrjäteitä halvan bensan ja uusien moottoriöljyjen kunniaksi. Ajattelin myös elämän katoavauutta ja ajan nopeaa kulumista. Sitä kyllä tässä odottelee myösvain sitäkin että kunnallinen valtuustokausi alkaisi ja pääsisi kiinni virkistävään politikointiin… Tänään sai katsella kirkkopolitiikkaa taas ihan riittämiin kirkkoneuvoston puheenjohtajan paikalta. Rutiinijuttuja ne ovat eikä siinä pääse politiikkaa harjoittamaan kun on esittelijänä ja puheenjohtajana. Kirjoitettavaa olisi vielä tämän lisäksi yksi juttu. Joulumieli valtaa sydämen eikä tässä edes suurelti ole halua haukkua Kepuumustakaan. Onkohan tässä peräti pieni masennus nousemassa kuin moinen huvi ei ota maistuakseen… Pakko oli ottaa sen verran dopingia että kiilasin keuhkoon yhden kunnon energiajuoman ja jääkaapissa odottaa peräti erikoispitkä kota-kola motivoivana lisänä…

Nyt pitäisi siis olla iisimmin ja vain iisimmin kun luonto on synnyttämäisillään uuden kevään ja se kaivattu myötäaurinko on tulossa. Tavoitteita on asetettava, niin isoja kuin pieniäkin. Paljoon on perehtyminen ja kärsivällinen on oltava. Uusi keskustelupalstamme kiinnostaa ja senkin suhteen on oltava kärsivällinen mielenlaatu. Voi olla että siinä menee hyvinkin muutama aika ennekuin keskustelu lähtee liikkeelle. Itse on parempi vain pysytellä taustalla ettei tyrehdytä kaikeka aivan alkuunsa. Listahan on tarkoitettu kaikille eikä se ole vain listanvalvojan äänitorvena. Ensimmäisinä päivinä listalle on tehty useita kymmeniä käyntejä eli meininki on sama kuin muuallakin… Siis kärsivällisyys ennen kaikkea.

Mutta jotain substanssia tähänkin porinaan on saatava että ei menisi ihanaivan hölynpölyksi tämäkin… Maailman menosta tässä ehkä voisi aivan lopuksi vielää hieman veistellä. Itse asiassa tätä talouskasvun tyrehtymistähän pitäisi muuten tervehtiä aivan ilolla. Ihmiskunnanhan tulisi omaksua yksinkertaisempi ja kestävämpi elämäntyyli. Sitähän ei saavuteta pelkästään hieman omaatuntoa vihertämällä vaan edessä on todella ikävät talkoot ja luopuminen paljosta, tai ainakin näin pitäisi olla. Maailmanparannuksen voisi alkaa vaikkapa niinkin proosallisesta asiasta kuin virhereiden haukkumisesta. Tuossa projektissa on aineksia nimittäin kymmeniin ja taas kymmeniin kirjoituksiin. Virhereät ovat kertakaikkiaan unohtaneet lähtökohtansa ja virren 55 sana on käynyt heissä todemmin toteen kuin monessa muussa asiassa:

Jäi unhoon saarna suuren Pentin, käy bobot kohti kahvilaa
ei tielle tuskan ahdistuksen, edes Soinin vaara heitä saa
Se heille salatuksi jää, vain valta heitä viehättää…

Tänään en jaksa enempää. Vielä on kirjoitettava ja editotava juttu työnimeltään “Luukas gonzoilee.”

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/


Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

14 december mmviii//: Tilapäisruno ja hajaporinoita merkillisen illan päätteeksi. 48 / indypoli

Terve!

Tämä ilta meni merkillisen ongelman ratkaisemisessa. Myönnän suoraan että pollani otti ja leikkasi apulantaa. Yritin koko illan kirjautua siviilityönantajani kotisivuille, Siis Auran seurakunnan kotosivuille mutta aina vain tuli vastaan urputusta että salasana on väärä. Joopa joo! En ole ollut edes mitekään väsynyt saati hirveän rasittunut. En ole kirjannut mihinkään ylös erinäisiä salasanoja ja käyttäjätunnuksia joita muistan ulkoa aika määrän, kymmeniä suorastaan. Niin siinä sitten oli käynyt pääsemään että kaava XyXy000 oli vaihtunut päässäni muotoon Xy000Xy eli isoalku-pikkualku-numero-numero-numero-isoalku-pikkualku. Ehdin jo ajattelemaan kaikenalaista mielenkiintoista...

Olo on vallan irrationaalinen kun bensakin halpuu... On siis globaalin ja mitallisen
tilapäisrunon aika ja käytän tällä kertaa stanza-mittaa... Sitähän minä yleensäkin!

jo kaikuu kotomaassa joululaulut kauneimmat
halpuu bensa, lenkkimakkarata kansa pupeltaa
ja kaupungissa ikuisessa tiber tulvii
ei riitä äyräät kohta virran roomerein
voimilla viimeisillä pentti saarnailee
jo kohtuuteen oi ihmislapset tyytykää
tai muuten mikrobien aikakausi koittanee

Eipä oikein isketä tuokaan! Tänään oli kolmas adventtisunnuntai ja kirkoissa piti saarnattaman parannuksesta jota julisti Johannes Kastaja. Meikällä oli vapaa viikonloppu jonka vietin jälkikasvun kanssa...

Juonsin illalla kauneimmat joululaulut kotokirkossani. Väkeä oli vähemmän kuin moniin vuosiin. Missähän oli syy. Liekö liian aikaisin tänä vuonna moiset laulut vai missä syy... Muuten on ollut koko vuosi kasvua kirkossakävijöi-den määrässä... Voihan myös olla että kirkkoherran pärstä ja jutut eivät oikein miellyttä. Tulee meinaan heitettyä vallan lateraalista huumoria, ja senhän voi ymmärtää vaikkapa suoranaisena persseilynä jos ei ymmärrä mitä sillä ajetaan takaa. Lyhyesti sanoen: lateraalinen huumori on tekniikka, jossa tietoisesti sommitellun provokaation avulla pyritään hypähtämään ajattelun urautuneilta pääpoluilta syrjässä piileville sivupoluille. Kyse ei ole siis koskaan mistään välttämättä henkilökohtaisesta viestistä eikä lateraalinen huumori ole juuri koskaan myöskään vanhingoniloon tai toisen mollaamiseen perustuvaa.

Joopa joo! Ei ole oikein vetoa jutustelussa juuri nyt mutta pakko se on jatkaa kun hommaan on kerran ryhytty... Tuossa kuuli uutimissa että kansalaiset, ja kuten runossakin tokaisin, ovat siirtymässä halvempaan ruokaan. Tämä tarkoittaa mm. lenkkimakkaran suosion kasvamista. Ja kyllähän kunnon makkarakastike on poikaa kun sen huolella valmistaa. Annanpa hyvä reseptin:

Sulata rautapadassa 100gr margariinia, lisää sulaneeseen rasvaan noin desilitra vehnäjauhoja. Kun seos on ruskettunut ja siitä lähtee kunnon paahtunut tuoksu lisää litra kiehuvaa vettä. Sekoita tämän jälkeen vispilällä seos paakuttomaksi ja lisää siihen kaksi lihaliemikuutiota. Sekoita jälleen. Tämän jälkeen lisää joukkoon 2dl laktoositonta ruokaskermaa sillä eihän sitä tiedä kuka tulee käymään... Anna kiehua voimakkaasti vispilällä välillä hyrskyttäen noin 3-4 minuuttia. Pienennä levyn lämpötilaa ja anna kastikkeenpohjan kiehua noin 35 minuuttia. Muista välillä koolia padanpohjaa jotta se ei pääse tekemään inhaa karstaa.

Tällä välin paista ohuita virkaleita vaikkapa hookoon-sinisestä rautapannussa kunnes niihin tulee lievä karsinogeeninen pinta. Kun pyllit on sitten paistettu niin tunge ne jo jömpsistyneen ruskeakastikkeen sekaan. Anna kastikkeen vielä tekeytyä noin vartin verran.

Makkarakastikkeen kanssa nautittavaksi sopii vallan hyvin keitetyt tai muussatut perunat... Pastakin kelpaa ja aivan erityisesti makkarakastikkeen kanssa viihtyy farfalle-pasta... Älä unohda porkananraastetta...

Atrian kustannukset noin 7 euroa ja 50 senttiä ja ko. annoksesta syö pikkuinen perhe kaksi kertaa... On meinaan hyvää, nassikat tykkää ja Kolmonen nuolee kauhan...

Onneksi bensa sentään halpenee. Jägessä sitä on jo saanut hintaan 1,049 litran. Siis ysivitosta meinaan ja kiisseliä peräti hintaan 0.926! Turunseudulla on tänään liikuttu hinnoissa alimillaan 1,129. Joten jos ei muuta hupia niin sitten vain rälläämään... Eiköhän se tästä...

Ja vielä hieman luottamuspaikkaneuvotteluista. Ne ovat mielenkintoisia mutta edelleenkään ei voi kertoa mitään koska keskeneräistä on, keskeneräistä on... Lopuksi on pakko kertoa yksi puujalkavitsi... Kaikkihan tietävät mikä on Keke Rosbergin pojan nimi. Sehän on luonnollisestikin Nico. Vähemmälle huomiolle on jäänyt hänen pikkusiskonsa Tine. Että noin voi käydä kovalle röökimiehelle jos ei varaansa pidä... Kjähi-kjähi ja heh-heh!

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/


Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/

13 december mmviii//: Toiveikasta talvimieltäkö Lusijan päivänä vuonna 2008? 46/ indypoli

Tänään on sitten joulukuun kolmastoista päivä ja nyt pitäisi olla valloillaan toiveikas talvimieli. Sitä on vuosi vuodelta vaikeampi vain virittää, sitä talvimieltä meinaan, kun lumesta ei ole pysyvää tietoa. Tai siis kun ei ole tietoa pysyvästä lumesta. Nyt on etelänapa-mantereelle kovasti keskikesän valmistelut menossa. Aurinko pyllistää meille vielä seitsemän kohtalaisen tarkaan kahdeksan päivän ajan. Joulukuun kahdentenakymmenenten-äensimmäisenä päivänä, kesken keisaripingviinien juhannustanssien, se ottaa ja kääntää kasvonsa jälleen meihin päin ja myötäaurinko on sitten taas tosiasia.. Jaksellaan nyt sitten vielä viikon verran niin kyllä se tästä iloksi taas muuttuu.

Tänään on se päivä vuodesta että olisi aivankin paras päivä harjoittaa rajoitettuja tai täysmittaisia sotatoimia naapurimaatamme Ruotsia vastaan. Lucian päivä on nimittäin Ruotsinmaalla varsinainen suur-löörtaaki.” Silloin näet svedut ryyppästävät oikein urakamman päälle. Varsinkin tänään olo on konsanaan hurjempi kuin meidän vappunamme ja poliklinikoilla eletään kauhun hetkiä aamusta iltaan. Ja vielä kun tänä vuonna Lucia sattuu lauantaille… Eivät välttämättä saisi ruotsalaiset yhtään hävittäjää ilmoille jos pöräyttäisimme Horneteilla yli Lahden Tukholman ilmatilaa terrorisoimaan. Että se siitä suomalaisten humalahakuisuudesta. Kaikkialla Ruotsinmaalla kiilataan kehuhkoon vahvaa glögiä, akvatiittia sun muuta virvoketta. Isoimmissa kaupungeissa torien laidalla on parkissa merkillisä säiliöautoja joista saa tuota viikinkien jälkeläisten pakkasnestettä eli vahvempaa glögiä. Aikoinaan olin Ruotsissa erään Lucian-päivän aikaan enkä pahemmin enään halua moista näkyä nähdä… Mutta ne olivatkin oikeitten talvien kadonnutta aikaa…

Joopa joo! Mitäpäs tuota Ruotsin kanssa sotimaan eli leikkiähän tässä lasketaan. Ajatuksenjuoksun takana on vain vanha juttu vuodelta 1973. Tällöinhän Arabimaat hyökkäsivät juutalaisvaltion eli Israelin kimppuun. Jom Kippur sattuu olemaan juutalaisten ns. sovintopäivä ja tuolloin koko kansa paastoaa aurinonnoususta aurooraan, siis koko päivän. Kuppia ei kallisteta vaan ollaan hartaita, hieman kiukkuisia ja nälkäisiä. Eli sotaan on helppo lähteä kun on adrealiinitkin korkealla. Hölmöjä olivat arabit noin tehdessään. Jos he olisivat mielineet tehdä enemmän hallaa isaraelilaisille niin olisivat sitten hyökänneet maahan Purim-juhlan iltana. Meininki maassa on silloin lähes ruotsalaisten Lucian-päivän luokkaa… Aivan varmasti moisella taktiikalla Arabien sotaonni olisi saattanut olla jopa ratkaisevasti parempi kuin Jom Kippur-sodassa. Tiedä vaikka presidentti Nixon ja Jenkkilän väki olisivat joutuneet tulemaan apuun vallan jytypommien kanssa…

Mutta nytpäs on eksytty talvipuheista vallan sotajuttuihin… Palataan siis talvimieleen. Talvesta selvitään parhaiten elämällä talvea todeksi. Koska lkona on luontaisestikin vähän valoa niin ei sitä passaa sisällekään liikaa ja liian keinotekoisesti luoda. Pohjolan asukkaat ovat geneettisesti mukautuneet talveen ja pimeämpään jaksoon samoin kuin arktisen eläinkuntamme edustajatkin. Ihminen ei muodosta “biologisena koneena” tästä poikkeusta. Siis hevontuuttiin kirkasvalolamput sun muut rensselit. Olemus assimiloitukoon olosuhteisiin, tämä luo kaikista stressittömän olotilan. Naapurimme svedut ja paikalliset ruotsinrääkkämme ovat mielestäni syvällisesti oivaltaneet jotain. Talvella pitää tehdä talvisia asioita ja glögi-niminen pakkasneste on oivallinen assimilaattori. Eikä siinä tarvitse olla edes voltteja. Toisaalta; parempi voltti glögissä kuin loistelampussa… Siis valot sammuksiin, glögiä lasiin. On Lucian päivä ja aika riemun.

Tuosta “ruotsinrääkkä-nimityksestä hieman…” Muistaakseni noissa mainioissa Andreas Alarieston lapinkuvissa on muuan kuva ja sen yhteydessä käytetään sanaa ruotsinrääkkä. Kyseessä on muistaakseni kuva jossa lapinmuija keittää lihasoppaa ja joku matkamies pyytää sitä. Ja kyllähän siinä niin käy että keitotta ruotsinrääkkä eli joku Ruotsin vallan kätyri siinä jääpi… Kuvan olen nähnyt teksteineen joskus pikkupoikaa viimä vuosituhannella. Kaikki nämä vuodet olen asian muistanut ja nyt poliittisesti aktivoiduttuani asiat ovat loksahdelleet paikalleen. Toisaalta eikö Ruotsalaisen kansanpuolueen nimitys ärkoopee tai ärkkopee tuo mieleen tietyntyyppisen rääkkymisen. Siis ruotsinrääkkä mikä ruotsinrääkkä…

Paikallisen puolueyhdistyksemme kotosivut rakentuvat pikkuhiljaa ja tänään aamulla sain kirjoitettua sitten keskustelupalstamme säännöt ensimmäiseen versioonsa. Vaan kukapa aloittaisi keskustelun...

Huomiseen rakkaat lukijani!

t. torstiäärelä eli indy vaan

Tästä pääsee Auran Perussuomalaisten uudelle keskustelupalstalle:

http://auranperussuomalaiset.nettisivut.fi/keskustelupalsta/


Ja tästä pääset kotisivulleni: http://industrius.nettisivut.fi/