02 januarius MMXII//: Mietteitä Urheilulehden juhlanumeron äärellä. Riemuvuoden porinoita. vol. 18/366

Suomen urheilulehti tuli sadan vuoden ikään jo 14 vuotta sitten mutta nyt se on julkaissut perustellusti oivallisen juhlanumeron. Tietyllä tavalla juhlanumero yrittää olla myytinmurtaja, ja jollain tavalla se erinomaisen kirjoittajan Jari Kupilan johdolla tässä onnistuukin. Kuinka moni lehden sitten lukeekaan onkin jo aivan eri asia. Joka lehteen perehtyy ja joka on asioita seurannut jo kymmenien vuosien ajan kokee että monet palaset loksahtavat kohdalleen. Tiedä sitten mikä kaiken taustalla on, mutta Kupila antaa itsestään jollain tavalla hieman katkeran vaikutelman ja eräällä tavalla hänessä asuu tyypillinen suomalainen ilonpilaaja. Mutta niinhän kaikissa hyvissä hengentuotteissa on tiettyä särmää ja allekirjoittanneella voi olla kenties liian herkkä vatsa, ja nimenomaan kielteisellä tavalla.

Että vuosi 2012 on suomalaisessa urheiluelämässä juhlavuosi on perusteltua monella tavalla. Vuoden 2012 viidennen olympiadin kisat Tukholmassa olivat ensimmäiset oikeat nykyajan olympiakisat ja Suomi edusti niissä itseään käytännössä täysimääräisenä kansakuntana. Urheilulehden juhlanumero kokoaa tämän näyn taustalle hyvin todistusaineistoa joka on nuoremmille polville tuki tuntematonta. Lehti nostaa arvoonsa ruotsalaisen urheilun ja ruumiinkulttuurin isä eli kenraali Viktor Balckin. Itse asiassa Balckia saa myös kiittää käytännössä kaikesta olympialiikkeessä tapahtuneesta kehityksestä myös paroni de Coubertain. Että on käsite ”coubertanilainen olympialiike” on itsensä coubertainin ansiota idean ja ajatuksen tasolla, mutta liike ei olisi sitä mitä se on tänään ilman Viktor Balckin nerokasta työtä. Hän oli se organisaattori ja strategi jota saadaan kaikesta kiittää. Neljät ensimmäiset kisat olivat hapuilua ja vasta ruotsalaisten voimannäyttö vuonna 1912 loi ne raiteet jolla oli hyvä mennä eteenpäin tuleviin suuriin etappeihin.

Balck oli myös suomalaisen urheilun kummisetä ja että saimme mahdollisuuden osallistua kansakuntana jo vuoden 1906 välikisoihin ja Lontoon kisoihin vuonna 1908 on sekin Balckin ansiota. Suomi oli silloin Kansainvälisen Olympiakomitean kummilapsi jonka puolesta tehtiin paljon työtä kulisseissa ja käytännön vihreällä veralla. Suomen suurmenestys ei luonnollisestikaan ollut Venäjän mieleen, jonka omat edustajat eivät saaneet yhtään olympiavoittoa noista kisoista. Jos kuudennen olympiadin kisat olisi pidetty Berliinissä vuonna 1916 ei Suomi ehkä olisi voinut olla mukana niissä kansakuntana kuten vuonna 1912 asian laita oli. Ei pidä myöskään unohtaa että myös erään toisen imperiumin osa, Itävalta-Unkariin kuulunut Böömi, sai osallistua vuoden 1906 välikisoihin ja vuoden 1908 kisoihin Lontoossa. Suomen mitalisaalis vuoden 1912 kisoista oli 9-8-9 kun Venäjä sai vain kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Urheilulehden juhlanumero peräänkuuluttaa sitä, että Balck nostettaisiin vihdoinkin hänelle kuuluvaan arvoon täällä Suomessa. Miten se käytännössä sitten onnistuisi onkin eri asia. Tässä olisi tulevalle presidentille sopiva puhdetyö, ja sehän olisi parasta arvojohtamista mitä hänelle voisi keksiä.

Sitten vielä jotain niistä myyteistä joita Urheilulehden juhlanumero lähtee murtamaan. Suomi oli urheilun suurvalta ajanjaksolla joka tietyllä tavalla päättyy vasta kotikisoissamme vuonna 1952. Ja aivan erityisesti olimme urheilun suurvalta vuosina 1912-1936; voidaanpa puhua Urheilumme kulta-ajasta. Siinä Urheilulehti on oikeassa, että tuo suurvalta oli pitkälti suomalaisten oma päänsisäinen asia. Vuoden 1924 kisat Pariisissa olivat varsin pieni tapahtuma kesäisen kuumassa Pariisin laitakaupunginosassa Colombesissa. Kunnolla ei harjoiteltu oikeastaan kuin Jenkkilässä, Ruotsissa ja Suomessa, jonkin verran tosissaan Englannissa, Ranskassa ja Saksassa. Amerikassa oli jo vuonna 1912 menestyvä ammattilaisurheilija-liigoja ja amatööri-urheilu oli aristokraattien ja yliopistoväen puuhaa. Massaa oli kuitenkin enemmän kuin Suomella ja Ruotsilla. Jenkit elivät jo silloin yleisurheilusta ja kun urheilumuotoja ei niin monta ollut niin tiesihän siinä miten lopulta kävi. Ammattimaisinta touhu oli kuitenkin Suomessa ja täällä oli rautaista valmennustietoa vaikka muille jakaa.

Kun listataan vuoden 1912-1935 kisamenestys niin Ruotsi voittaa kesäkisojen mitalisaldolla 70-73-84=227 Suomen (58-53-55=166). Toki pitää muistaa että jos Tukholman kisat jätetään pois laskuista niin tilanne tasoittuu paljon. Ruotsi sai omista kisoistaan muhkean potin eli 64 mitalia kun Suomen oli tyytyminen ”vain” kahteenkymmeneenkuuteen mitaliin.

Oma lukunsa on sitten se taustoittava artikkeli joka koskee sitä, miten saimme vuonna 1947 päätöksen kisojen järjestämisestä Helsingissä. Hanke oli riski, mutta jos Suomi olisi nostanut kädet pystyyn niin vara-isäntä Chigaco olisi hoitanut kyllä homman. Helsingin kisaisännyys varmisti sen, että Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto tuli mukaan olympialiikkeeseen. Jos kisat olisivat olleet vuonna 1952 ja siinä maailmantilanteessa Jenkkilän Chigacossa niin tuskinpa naapurimme olisi sinne joukkuettaan laittanut. Tilanne olisi ollut vielä paljon hankalampi vuoden 1956 loppuvuodesta järjestettyjen kisojen suhteen. Ja kun tiedämme millaisessa vaiheessa kylmä sota jo oli vuonna 1960, niin Helsinki tuli kisaisännäksi aivan otolliseen ja ainoaan oikeaan aikaan. Yhden myytin Kupila, joka on käytännössä Urheilulehden juhlanumeron aivot, jättää kuitenkin käsittelemättä ja murtamatta. Tämä myytti liittyy myös meidän suomaalisten päänsisäisyyteen josta Kupila muistuttaa meitä puhuessaan kultaisesta 1920-luvustamme. Että Helsingin XV olympiadin kisat vuonna 1952 olivat ns. ”viimeiset oikeat olympiakisat” on suomalaisten oman sielunmaiseman kehittämä myytti, ja muualla asiasta ei näin puhuta. Toki esimerkiksi David Wallechinskyn ja Jaime Louckyn toimittama vuoden 2008 laitos ”The complete Book of the Olympics” toteaa Helsingin kisojen olleen niin hyvin järjestetyt, ja tapahtumia seuranneiden katsojien omaavan sellaisen innostuksen ja asiantuntemuksen, että jotkut tarkkailijat olivat jopa ehdottaneet että kisat tulisi pysyvästi järjestää Skandinaviassa.

Kesäkisaisännyyshaave elää keskuudessamme ja siihenhän olisi ihan hyvät saumatkin. Allekirjoittanut on joskus kirjoittanut seuraavan stoorin: Uusi superkunta pystyyn ja keäskisat oheistuotteena.

Niinpä niin. Ei niin paljon kieli poskella ettei totta toinen nuolaisu!

http://www.youtube.com/watch?v=S6ZCZK9pcfM

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/