Niin tekee elikkä lähestyy ja siinäpä se niksi sitten onkin. Jos ajatellaan pyhää saarnaamisen kannalta, ja nimenomaan tätä kolmatta vuosikertaa, niin on vaikea lähteä tekemään saarnaa tekstistä jonka yhden kerran aikoinaan tyhjensi niin perusteellisesti. Tietysti voisi lähteä tekemään ns. jatkosaarnaa, mutta se ei tunnu mitenkään luontevalta juuri nyt. Kyse on tietenkin vuoden 2006 alkuvuoden saarnasta, ja sunnuntai nimenomaan toinen sunnuntai loppiaisesta. Näin se vain on. Uudelleen lämmitys ei käy päinsä ja sehän olisi vain hölmöläisen puuhaa. Ottaa nyt toisesta päästä palanen ja laittaa se toiseen päähän. Ei onnistu sitten millään. Parasta siis antaa vanhan olla rauhassa. Linkki tähän saarnaan löytyy tästä.
Kolmannen vuosikerran kohdalla on kyse siitä kappaleesta Luukkaan evankeliumia jossa Jeesus on käymässä kotikaupungissaan Nasaretissa ja menee tapansa mukaan sapattina synagoogaan. Otsikkokuva on taattua Gustav Dore´ta ja senhän kertoo jo alalaidan signeerauskin. Doren Jeesus Nasaretin synagoogassa tuo kuitenkin mieleen enemmän jonkin toisen paikan kuin juutalaisten rukoushuoneen. Aivan oikein! Joku taisi jo huomata mistä on kyse. Senhän kertoo tapa jolla Jeesus pitää kiinni vaateparrestaan ja miten hän käyttää käsiään. Jeesus näyttää Doren kuvassa kyllä enemmän roomalaiselta senaattorilta kuin kiertävältä matkasaarnaajalta ja suurelta opettajalta. Siinähän Jeesus on toogassaan kuin paraskin kaunopuhuja.
Kuvahan on Doren kuvasarjaa joka koristi aikoinaan suuria perheraamattuja. Dore ei ollut mitenkään suuren taiteiljan maineessa koska hän oli liian tuottelias henkilö. Itse asiassa hänellä oli oma työpaja jossa oli töissä lukuisa joukko kaivertajia. Dore itse veteli suuria linjoja ja laati luonnoksia ja uusia luonnoksia jotka muut vievät puukaiverruksen tasolle. Tänäinen otsikkokuvamme on hieman arvoituksellinen ja siinä on valtava kontrasti. Kontrastia ei suinkaan luo se, että juutalaisella Jeesuksella on päällään toogamainen asua, vaan se että kuvan etuosan henkilössä on jotain outoa. Se ei sovi kuvan asetelmaan millään tavalla ja ”valaistuksen suhteen” juuri tämä henkilö luo hyvin kummallisen vaikutelman.
Otsikkokuvamme etualalla oleva henkilö on kuin toisesta ajasta ja paikasta. Luvalla sanoen hänen hahmossaan on hyvin paljon jotain joka ei kuulu millään tavalla tilanteeseen. Hahmon profiili on taiteellinen ja juonikas. Mieshenkilön päässä tuntuu olevan seppele, joka tapauksessa tukka on lyhyt. Myös miehen vaatetus viittaa toiseen aikakauteen. Parta miehellä kuitenkin on, mutta sehän ei todista mitään. Jotain todella salaperäistä etualan miehessä on. On mahdollista, että siihen on kuvattu jopa itse taiteilija eli Dore. Tiietysti Dore oli parraton mies mistä ainakin tämä kuvatus todistaa. Tämähän vain todistaa sen, että evenkeliumiteksti on tavattoman kiinnostava jos itse Dore on halunnut olla sivusta tarkkaileva hahmo. Mielenkiintoista ja kaikki tämän tekstin äärellä:
Luuk. 4: 16–21
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan
synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän
avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka
synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään,
teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»
Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan
www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/
0 kommenttia:
Lähetä kommentti