Vanhan ajan kuvaraamatut olivat melkoisia aarteita monessa kodissa ja kenellä sellainen nykyään perintökalleutena on olkoot onnellinen ja pitäkööt huolta tuosta kirjasta. Sellaiset kirjat olivat aikoinaan hinnaltaan varsin arvokkaita, ja niihin kirjattiin hyvin hartaasti myös perheen tärkeitä tapahtumia. Siitä luettiin aina jouluevankeliumi ja sen ääreen hiljennyttiin kun perheenpää luki siitä iltaisin kaikelle talonväelle. Vanhan ajan perheraamatun kannen päälle mahtuu siistiin järjestykseen kaksitoista kappaletta nykyajan vihkiraamattuja. Näin paljon ovat ajat ja tottumukset muuttuneet kolmen viimeisen sukupolven aikana. Mikä on sitten hyvää kehitystä onkin eri asia.
Muistan varsin hyvin kun eräs ystäväni jo varsin kauan sitten, sanotaan viime vuosituhannella, eräs Seppo jota leikillisesti nimitin sadanpäämieheksi kertoi perheraamattuun liittyvistä asioista. Seppohan ei oikein tykännyt siitä kun kutsuin häntä vain sadanpäämieheksi, sillä hän oli käynyt sotakorkeakoulun ennen kuin hän lähti puolustusvoimista muihin töihin 1960-luvulla, mutta sadanpäämies kuin sadanpäämies. Eihän raamatussa mainita korkeampiarvoista roomalaista upseeria. Ja kentuurioitakin oli monta sorttia ja legioonan ensimmäinen kentuurio oli todella korkea-arvoinen luottomies.
Niin Seppo kertoi siitä kuinka kotona sai katsella perheraamattua ja sen hienoja kuvia vain lauantai-iltaisin. Ja pieni poikapa ei saanut katsella niitä kuvia joita oli Raamatun viimeisessä kirjassa eli Johanneksen ilmestyksessä ollenkaan. Elettiin aikaa jolloin kotiin tuleva kuvalehti saattoi olla suuri harvinaisuus eikä ollut todellakaan internettiä, elettiin tyystin pelkkää radio-aikaa. Sellaista oli elämä sodanjälkeisessä Suomessa 1940-luvun lopulla ja villin 50-luvun alkuvuosina. Kouluissakin olivat vielä vanhan ajan opetustaulut kovaa huutoa. Sadanpäämies Seppoon olemme törmänneet ennenkin ja hänet löydämme saarnasta jonka nimi on nykyään ”Sadanpäämies ja politrukki 3.0.”
Vanhoissa perheraamatuissa, meidän sukupolvemme näkökulmasta vanhoissa, oli kuvituksena eräs tietty sarja piirroksia jotka oli valmistettu alun perin Ranskassa ja taiteilija oli elssasilaissyntyinen Gustave Doré. Hän oli taiteilija joka tuotti paljon piirroksia ja ne ovat myös jääneet elämään oman ilmestymisaikansa jälkeen. Omalla tavallaan ne ovat ikuisia ja niissä on myös ajattomuuden leima. Tulee varmasti aika jolloin uusi sukupolvi löytää ne ja myös niiden sisällön. Vaikka Doré ei saanutkaan omana elinaikanaan sitä arvostusta joka hänelle olisi kuulunut, niin tulevat sukupolvet ovat olleet hänelle kiitollisia. Dorén taiteilijansynniksi kun luettiin se, että hän oli aivan liian tuottelia kuvataiteilija. No meillä täällä Suomessa Mika Waltari on saanut vähän saman taiteilijankohtalon, ja esimerkiksi kirjallisuuden Nobelistien joukossa ei juuri ole todella tuotteliaita kirjailijoita. Mutta tämä 1800-luvulla elänyt taiteilija on tehnyt jotain todella merkittävää, tai sanotaanko pikemminkin että hänen vaikutuksensa on ollut suuri. Vaikka Raamattua ei sinänsä olisi luettu, niin sitä on kyllä paljon silmäilty kristikunnassa juuri hänen, Gustave Dorén ansiosta.
------------
Onhan tämä ollut sellaista prosessikirjoitusta, mutta opiksi olkoon; sekä kirjoittajelle että lukijalle...
Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan
www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/
2 kommenttia:
Pikkupoikana "lueskelin" raamattua katselemalla nimenomaan G.Doréen hyperrealistisia kuvia. Etenkin kuva vedenpaisumuksesta on tatuioitu mieleeni.Se yksi vedestä pilkistävä käsi...
terve.
Eero Tomaani
ps. Mikset Torsti elävöittäisi saarnojasi heijastamalla seinälle Doréen piirustuksia saarnasi aiheisiin liittyen? Aikanaan, Oulussa, Tuiran kirkkoherra elävöitti saarnojaan taiteilija Seppo Similän raamattuaiheisilla tauluilla (taulut olivat isoja ja fyysisesti paikalla). Kirkon penkit olivat täynnä kirkkokansaa.
tuiran kirkkoherra oli edistyksellinen mies, ainakin tuon kuvauksen perusteella tuo mies.
eilisessä käsiohjelmassa oli tuo dorén kuva, mutta valitettavan pienenä kun järki lähti juoksemaan vasta käsiohjelman tekemisen jälkeen. otan asian ohjelmaan kun seuraava hyvä tilaisuus tulee. itse asiassa eilinen saarna oli melkoinen raakile ja en julkaise sitä kokonaisuudessaan. jätän asian hautumaan ja palaan asiaan vuonna 2015 kun kolmas vuosikerta on taas käsillä.
sunnuntain 15 jauarius blogi tehtiin "kalifornialaisasetuksilla" ja ja voin tässä yhteydessä kertoa yllätykseni tänään 16 januarius aamulla kun aamupaino oli kansantuotteiden luovutuksen jälkeen 199,4 paunaa, joka on vain 0,4 paunaa enemmän kuin pienin aamupaino syyskaudella. joulun haitalliset ylimääräiset ravinteidenotot on nyt sitten elimineerattu. luvassa lähiviikkoinan tiukkaa roomalaista ruokavaliota: tattari vulgus-puuroa, sienikeittoa, tattaririeskaa, maissimuroja, maitoa ja hilloa, kaalilaatikkoa ja papusoppaa. eikä haitallisia g-viljoja nimeksikään. ohjelmassa myös reippaita metsätöitä aina kun kerkeää.
hyvä eero tomaani. kiitos kommenteerauksestasi. uskotko sinäkin että anaheim tulee vielä helvetistä ihanan purgatorion kautta pleijjari-taivaaseensa ja sakukin saa ihan beatricen... kirjoitan tänään stoorin anaheimista ja sen noususta. kolmesta viimä pelistä 5 pistettä eli 83,33 prosenttista jääkiekkoa eli 1,66 pinnaa per peli.
Lähetä kommentti