Tietystikään Dorén tarkkailija ei voisi olla kuvassa ellei Matteus olisi kirjoittanut nerokasta kertomustaa, jota sitten Luukas kehitteli vielä eteenpäin. Kuvaa ei olisi myöskään voitu tehdä ellei taiteilija olisi tarkoin perehtynyt ja myös syvällisesti ymmärtänyt lukemaansa. Ja kun asiaa tarkastelee tästäkin näkökulmasta niin yhä jyskyttävimmin mieleen nousee kysymys siitä kuka hän oikein on, mistä hän on tullut, ja tietysti minne hän menee. Sekin on vielä sanottava, että kuva poikkeaa kaikista muista Dorén Raamattu-kuvista. Tällaista arvoitusta emme löydä mistään muusta hänen kuvastaan, vaikka monista niistä voi tarkan katsomisen perusteella tehdä paljonkin havaintoja.
Mitä synagoogassa tapahtui. Välienselvittelyn makua, räjähdysherkkä tilanne, päättyy niihin sanoihin "Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.” Jeesus poistuu kuitenkin näyttämöltä voittajana. Kuvaus on poikkeuksellisen elävä ja monikerroksellinen ja sen äärellä kyllä viihtyy ja mielellään kyllä viipyykin. Nasaretilaisten päässä liikkuu paljon erilaisia asioita ja niin liikkuu myös Jeesuksen päässä.
Suodin, Jeesuksen suodin, pettää niin sanoaksemme. Monen vuosikymmenen padot murtuvat tuossa kohtauksessa. Ja me saamme ihmetellen katsella tuota kaikkea mitä Nasaretin synagoogassa sitten tapahtuu kauan, kauan sitten.
Palaamme vielä taiteilija Dorén ajatuksiin. Varmastikin hän haluaa viestittää tuolla erikoisella tarkkailijallaan jotain. Ja me olemme itse samassa tilanteessa. Luukkaan evankeliumin alussa luemme Johanneksien ja Jeesuksen syntymäkertomukset, ja jokaisellehan on tuttu jouluevankeliumi jonka maisemista olemme nyt matkaamassa kohden pääsiäistä. Olemme siirtyneet Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta hänen julkisen toiminnan alkuun. Tämän Luukas kirjaa kertomukseensa. Jeesus on valmistautunut tehtäväänsä ja sitten ylös kirjataan seuraava tiedonanto: ”Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä (Luukas 4:14-9;50).”
Oma matkamme on jo hyvällä mallilla, sillä se on alkanut. Voimme olla hieman kahden vaiheilla, toinen jalka osoittaa jo ulko-ovelle päin vaikka katse on vangittuna kohti päähenkilö. Kätemme eivät ehkä ole levollisesti puuhkan sisällä, vaan työn touhussa. Emme jaksa olla aina kiinnostuneita tärkeimmistä asioista ja varmasti taiteilija Doré on kuvannut tuohon kuvaamme jotain joka syvällisesti koskee meitä kaikkia. Olemme totuuden äärellä, mutta mitä sitten teemmekään? Teki hän kuvansa sitten aivan tarkan suunnitelman mukaisti tai sitten niin sanotusti tiedostamattaan, niin hän kuitenkin kuvasi jotain todella tärkeää.
Dorén kuva, joka on kahden edellisen päivän blogissa siis otsikkokuvana, julistaa evankeliumia, mutta se myös piirtää eteemme myös kuvan meistä kaikista. Ja tuo kuva on perin lohdullinen. Olemme kaikki samanlaisia epäilijöitä ja myös Jumalan armoa vailla olevia. Kuvaan on ikuistettu jotain joka koskee kaikkia aikakausia ja kaikkia ihmisiä.
Kuten eilisessä kommentissani joka oli vastakommentti eero tomaanin kommenttiin totesin niin en julkaise saarnaa jonka tänään pidin koska se pitää jättää hautumaan kolmeksi vuodeksi. Sitten sitä ei enää kukaan muista ja peliin voidaan ottaa isompi kuva tuosta Nasaretin synagogan tuokiosta... Kuvan tulkinta voi myös mennä eteenpäin ja kehittyä.
Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan
www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/
0 kommenttia:
Lähetä kommentti