Korviketta voidaan kyllä tehdä lisää sillä kuivattuja voikukanjuuria löytyy ja rännäriä voi käyttää myös hellan päällä. Otsikkokuvan pannussa on viimeiset voikukka/tattari-ainekset ihan presidentinvaalipäivän kunniaksi. Mitään Presidentti-sekoitusta ei todellakaan tarvita juhlistamaan tätä tasavallan merkkipäivää. Tällaisena päivänä voidaan sitten tehdä jotain suunnikkaita ja ainakin vähän harkittuja pohdintoja asioiden tilasta ja sen taustalla olevista tekijöistä. Joukossamme ei liene enää sellaisia henkilöitä jotka äänestivät vuoden 1925 valitsijamiesvaaleissa sillä tuohon aikaan äänioikeus-ikäraja oli hieman korkeampi kuin 18 vuotta. Vuonna 1919 presidentin valitsi silloinen eduskunta. Suomen vanhin ihminen taitaa olla syntynyt vuoden 1903 jälkeen. Eikä vuonna 1931 äänestäneitäkään ole elossa kuin kourallinen. Niin tekevät vuodet tehtävänsä ja muisto tasavaltamme alkuajoista hämärtyy ja niitä selittämään käyvät valtio-oppineet ja muut asiantuntijat.
Historiankirjoitus on sain jossain määrin sopimuksenvarainen asia ja sitä tehdään aina ei niin riippumattomasti. Sillä on aina tietty sidonnaisuus valtaan ja ajan henkeen. Pitää epäillä myös sitä, kysyykö rehellinen historian tutkija koskaan sitä yhtä peruskysymystä joka aivan ensimmäisenä pitäisi tehdä. Tärkeintä tuntuu olevan se, että metodologinen viitekehys on oikea ja muusta viis. Olen viime vuosina ylistänyt kovin Jared Diamondin tutkimuksia ja hänen oivaa kirjaansa ”Tykit, taudit ja teräs.” Nyt kuitenkin on asia niin, että mielestäni Diamondin tutkimukista ja johtopäätöksistä puuttuu eräs juonne. Diamond pääsi pitkälle ja varmasti hän kysyi kysymästä päästyään yhtä kysymystä ja se on yksinkertaisti: ”Mikä on totuus.” Tämänhän kysyi jo roomalainen viskaali (En suostu käyttämään Pilatuksesta nimeä maaherra koska hän ei ollut senaattori-sukuinen mies.) Nasaretin miehen kanssa tekemisiin jouduttuaan.
Kunhan kevät on lähempänä ja enemmän aikaa irrottaa erinäisiin pohdintojen ylöskirjauksiin voi asioita lähestyä myös roomalaisilla. Ja ihan vain pinnallisia ajatuksia.
I Suomi on Euroopan monarkkimyönteisin maa.
II Suometa luopui monarkista, vahvasta perustuslaillisesta monarkista paljon myöhemmin kuin Ruotsi, Norja ja Tanska.
III Populismi, oli se millaista tahansa, voi olla hyvin vaarallinen ideologia.
IV Kenelläkään ei saa olla liikaa valtaa.
V Ihminen on vallanhimoinen, erehtyväinen ja kuolevainen, ja nimenomaan tässä järjestyksessä.
Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan
www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/
0 kommenttia:
Lähetä kommentti