Aivan aluksi on tietenkin sanottava se, että nyt ei ole kyse espresson korvaamisesta vaan voikukan ja tattarin sisältämän seoksen paahtamisesta tummemmaksi kuin edellisellä kerralla. Edellisestäkin paahdosta saatu juoma oli hyvää, mutta maku on muuttunut vuosien mittaan. Suomalaiset ovat yleensäkin oppineet juomaan tummemmaksi paahdettua kahvia, ihan hyvä niin ja näin. Kyseessähän on kaikkien korvikkeiden äiti mitä tulee vielä terveysvaikutuksiin.
Kyseessä ei siis ole korvike sen vuoksi että nyt olisi kahvista pulaa ja sitä ei olisi varaa ostaa. Toki nyt ei edes järkevä ja hyvätuloinen ihminen missään tapauksessa osta nykyhintaista kahvia vaan on ilman. Kyse on enemmänkin ideologisista syistä ja myös terveyteen liittyvistä asioista. Kahvi on sen sisältämän kofeiinin vuoksi riippuvuutta aiheuttava ”enemmän kuin sosiaalianen päihde.” Kahvi on ihan kannabikseen verrattava aine joka aiheuttaa riipuvuutta. Lääkinnällisistä vaikutuksista on turha puhua kun tarkastelemme kahvin käytön kokonaisvolyymiä meillä ja muualla. Korvike vain nyt on vakiintunut sana käyttöön. Tietysti yrttijuomistakin käytetään nimeä tee, joten tästä jalosta ja hienon makuisesta ja kaikin puolin ylevästä juomasta voitaisiin kyllä hyvällä syyllä käyttää nimeä ”kahvi.” Ehkä löydämme juomalle oivan nimen vaikkapa jonkin vanhan kielen lainasanasta. Miten olisi vaikkapa sana ”sooma.” Palaamme asiaan kunhan kerkeämme.
Mitä pitemmälle talvi on edennyt niin sitä enemmän säälin ihmisiä jotka nauttivat säännöllisesti kahvia ja vehnätuotteita. Yhdistelmä on aivan kauhea ”speedy” ja aivan verrannollinen koviin huumeisiin mitä haittavaikutuksiin tulee. Ja kun tuotteita nautitaan vielä kauheita määriä niin ei voi kuin valittaa. Mutta asiaan. Sooman ainesten paahtamiseen tarvitaan kuumaa rautaa tai avotulta ja nykyaikaiset liesimateriaalit eivät tykkää rännärin pohjasta. Puuhella on tähän tarkoitukseen aivan verraton asia ja varsinkin jos halutaan tummaksi paahdettua soomaa.
Voikukan juuri on kuivuttuaan todella kovaa ainesta joten se täytyy suorastaan vasaroida rouhetta suuremmiksi aineosiksi. Mutta mitäpä ei tekisi jotta saisi tuota oivaa juomaa. Nimittäin pieni kahvinpapujen jauhamiseen tarkoitettu sähkömylly ei jaksa vääntää herneen kokoa suurempia palasia myllyyn sopiviksi. Itse paahtaminen on helppoa kuhan on vain käytössä se kunnon rännäri ja muistaa veivata kampea ja tarkkailla väriä ja tuoksua. Tuoksu saa olla kylläinen, sellainen joka tuntuu eteisessä vielä seuraavanakin päivänä. Rännäristä saa tulla pariin otteeseen kunnon sauhut, muuten ei tule espressoa. Tumma paahto palkitsee paahtajan kun juoma on kupissa ja nautintavalmiina. Sooma on parasta valmistaa perinteisessä rautaisessa pannussa ja jolla on kuparipannu kaapin päällä ja siinä ehjä tinaus, niin ottakoot sen käyttöön ja pikatteen. Tämä tietenkin vain jos on käytössä voikukanjuuria. Tattariahan saa kaupasta. Se tosin tuodaan pääsääntöisesti Jenkkilästä saakka mutta olkoot nyt täällä kertaa. Tattarin viljely tulee meilläkin vielä lisääntymään kunhan vuodet vierivät. Kymmenen vuoden kuluttua on tilanne aivan toinen.
Join kyllä itsekin eilen kahvia noin 1,5 desilitraa ja täytyy sanoa että kyllä siinä oma viehätyksensä on, mutta lauantai-illan tummapaahtoista soomaa tuli todellakin enemmän kuin ikävä. Viikonlopun aikana sisuksiin on eksnyt ehkä noin 50 grammaa g-viljojakin. Nyt kun taas ryhdistäytyy niin ohutsuoli ei mene pilalle, ja elo on terveellisemmän puolella.
Nimi sooma tulee tähän aivan tarkoituksella vaikka se ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla kuvaakaan tämän messiasjuoman perimmäistä tarkoitusta. Romaanissaan ”Uusi uljas maailma” Aldous Huxley puhuu sooma-pillereistä joita ihmislapset vetävät kiduksiinsa ettei ala liikoja lanaamaan ja v-käyrä pääse yli kriittisen pisteen. Aivan oikein Huxley ennakoi tulevat masennuslääkkeet ja mielialaa manipuloivat aineet. Se sooman josta nyt puhumme on aivan eri kamaa kuin Huxleyn kuvittelemat pillerit. Sooma jota tässä yritän markkinoida on terveellinen juoma. Se ei aiheuta riippuvuutta. Jos riippuvaiseksi tulee lämpimästä ja virkistävästä juomasta joka maistuu hieman karvaalle, mutta on muuten maultaan paahteisen lämmin, niin se on kyllä verrattain pieni asia jos puhutaan kahvi-nimisestä huumausaineesta.
Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan
www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/er
0 kommenttia:
Lähetä kommentti