Asiaa on aluksi lähestyttävä jo unohduksiin painuvasta vanhasta vitsistä jota jumaluusoppineet joku viljelivät ja kertoivat toisilleen. Kai se on kirjoitettu johonkin ylöskin. Tässä kuitenkin tällainen versio:
Kaksi vanhempaa miesteologia oli kerran reissussa suuren mestarin kotijärvellä Pyhällä Maalla eli Palestiinassa. Hepä lähtivät veneretkelle ja mukaan tuli myös eräs nuorempi naisteologi. Vanhat batut olivat naisteologi oli nimeltää Dorothe Sölle. Elettiin 1950-lukua. Matkan tunnelman kohottamiseksi tietenkin reformeerattu Karl Barth ja Rudolf ”Eksyttäjä-eksistentialisti” Bultmann. Nuori oli tietenkin luettu valittuja paloja Uudesta testamentita ja luonnollisestikin tulevan pyhäpäivän evankeliumiteksti Johanneksen evankeliumin kuudennesta luvusta, sen jakeet 16-21:
"Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, nousivat veneeseen ja lähtivät kohtiKapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. Mutta Jeesus sanoi: »Minä tässä olen, älkää pelätkö.» He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa."
Tultiin rantaa kohden ja itsevarmuuden puuskassa nuori naisteologi Sölle astui veteen mutta putosi pohjaansa kaulaansa myöten. Bultmann nousi sitten ylös ja astui itsevarmasti veteen ja otti muutaman askeleen. Barth seurasi häntä. Bultmann katsahti Barthiin päin ja tuumasi. Meidän olisi pitänyt kertoa Dorothelle missä ne kivet ovat. Tähän Bultmann tuhahti: ”Ai mitkä kivet?”
Vitsailu virkistää mutta se ei auta ratkaisemaan ongelmaa. Miten perustella se, että joku voi todellakin kävellä veden päällä. Asiaan on tietenkin yksi ratkaisu, mutta myös se täytyy perustella ja vielä paremmin täytyykin. Ratkaisu on tietenkin se, että poikkeus vahvistaa säännön. Kyse on siis siitä, että luonnonlaki kumottaisiin jollakin keinolla. Vesi ei kanna ihmistä ellei se ole jäätyneessä tilassa. Olisi helppoa uskoa vielä erääseen selitykseen johon kerran itse uskoin kovin mielelläni. Kyse olisi ollut siitä, että Pietari näkikin unta jossa Jeesus käveli veden päällä. Pietari sai sitten ensimmäisen evankeliumin kirjoittajan uskomaan tähän ja niin tarina tuli mukaan kahteen ensin syntyneeseen evankeliumiin ja sitten myös Johanneksen yhdestä langasta tehtyyn kudelmaan. Mutta näin ei ole… Pannaans mietintään…
Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan
www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/
0 kommenttia:
Lähetä kommentti