Eilen tuli pitkästä aikaa puuttua politiikkaa. Se ei enää toimituksena tunnu mitenkään luontevalta, tai sitten aikansa kutakin, ja ehkä nyt eletään vain aikaa jolloin sen aika ei ole. Eduskuntavaaleista alkaa olla jo kohta vuosi aikaa ja vähitellen asian myöntää ja hyväksyy. Nimittäin joka aamu allekirjoittanut herää, niin hän ei todellakaan herää kansanedustajana vaan aivan tavallisena kansalaisena. Asialle ei luonnollisestikaan enää mitään voi. Kauhistuksesta on selvitty ja mikä on ihmislapselle hyväksi; sen tietää vasta ajan kuluttua. Tiedä sitten olisiko tuo asia tuonut onnea ja olisiko silloin jäänyt tekemättä jotain sellaista mitä nyt tekee. Loppujen lopuksi tavallinen arki on paljon kiehtovampaa. Kohtalosta ei pidä puhua vaan olkoon kyse sitten kaitselmuksesta. Kohtalo on nimittäin aina niin lopulliseen vivahtava ilmiö, kaitselmuksessa on jopa vaihtoehtoja ja ilmauksena se on paljon lempeämpi.
Näin olen asian nyt järkeillyt otettuani hansselon asiasta tarkkojen tutkimusten ja keveän itsekritiikin jälkeen. Elämä olisi voinut olla asiantilojen niin vallitessa vähä erikoista. Ja kuka tietää olisiko puolue ollut sittenkään se oikea mahdollinen? Missä ja minkä suhteen ovat Perussuomalaiset olleet oikeassa ja vain oivaltavia? Kysynpä vaan. Kreikka-tukia on vastustettu ja rahanlappoamista meitä muualle. Sehän on järjetöntä, mutta ei sen hoksaamiseen tarvita niin suurta luovuutta, rohkeutta, viisaudesta nyt puhumattakaan. Asian myöntää kuka tahansa joka on vailla vastyuuta ja valjaita. Otetaanpas nyt vaikka esimerkiksi vaikkapa tuo Paavo Väyrynen josta eilen kirjoitimme. Nimittäin nyt pitäisi puhua jostain muusta ja mittaa otetaan ikävien puheiden puhujasta. Joku Jyrki Katainen luulee olevansa Valtakunnan-Job kertosessaan meille ikäviä, mutta ah niin välttämättömiä asioita. Katainen on kääpiö, mutta sellainen kääpiö jonka tarvitsemme. Tämänkin olet nyt saanut selville oi rakas Gräddesberg, ja yritän sen sinulle selvittää jotta olisit vakuuttunut siitä että jotain tarttis tehä. Olisi jo pitänyt kauan sitten tehä.
Kreikkalaiset eivät ole tehneet loppujen lopuksi mitään sen pahempaa kuin suomalaisetkaan. Loppujen lopuksi heidän peruselämänmuotonsa on paljon terveemmällä pohjalla kuin meidän täällä Suomessa. Väestöä heillä on vain reilut tuplat meihin verrattuna pinta-alan ollessa kolmasosa meidän vastaavasta. Heillä kasvaa vilja vikkelästi ja maa on enemmän jumalten valinta kuin Suomi. Nimittäin jos puhutaan jumalista jotka mielellään kulkevat vähissä vaatteissa ja ovat ihmisten kaltaisia. Heillä on viiniiköynnös, korintit, rusinat, appelsiinit, puuvilla ja virginialainen. Sapuska ei lopu vähällä kesken ja sitä on omasta takaa jos vyö pannaan tiukalle. Meillä kasvaa vilja kituliaasti kovan kangeeraamisen jälkeen ja paljon tarvitaan väkilannoitetta ja vilja on paljon myrkyllisempää kiitos pohjoisten lajikekiden suuren varasto-proteiinien määrän vuoksi. Toivomme olisi peruna, nauris, lanttu ja läskiloora. Meidän jumalillamme on turkki päällä suurimman osan vuodesta ja helteilläkin liivit. Turisteja on meilläkin mutta vain rippeet siitä mitä kreikkalaisilla.
Kaiken lisäksi osaavat kreikkalaiset pelata jalkapallo. Tämänkin olen saanut selville oi rakas Gräddesberg asiaa tarkasti tutkittuani. Heidän oloissaan voidaan palloa pompotella vähissä vaatteissa joulupyhinäkin. Heillä jalkapalloilu on suosituin joukkueurheilulaji, ja sitä ei presidentiksi mielivän tarvitse edistää. Jalkapallomaajoukkue on päässyt Jalkapallon maailmanmestaruuskisojen lopputurnaukseen kahdesti, vaikka jonkun mielestä se on ”vain.” Kyllä se on kymmenmiljoonaiselle kansakunnalle aika hyvin. Eihän se kyllä ruotsalaisten saavutusten rinnalla paljoa ole. EM-kultaa Kreikka voitti vuonna 2004. Tälläkin hetkellä eli täsmälleen juuri nyt on Kreikka Kansainvälisen jalkapalloliiton rankingissa sijalla 14. Suomen löydämme sijalta 79. Mene ja tiedä. Jos Suomella olisi asiat niin sanotusti yhtä kurjasti kuin Kreikalla niin ehkä meillä olisi mahdollisuus päästä, ja ihan hyväkin mahdollisuus, päästä mukaan vuoden 2014 jalkapallon kokomaailman lopputurnaukseen tropiikin jättiläisen maille eli Brasiliaan. Mene ja tiedä, vielä ehtii velkaantua jos sitä haluamme. Mutta vaikka kuinka velkaannumme ja huijaamme ylempiä instansseja eli Euroopan unionia ja siinä sivussa lisää itseämmekin niin asiantila ei muuksi muutu. Tämäkin on surkea tila ja valitettava asia oi rakas Gräddesberg. Loppujen lopuksi ikävät asiat ovat iloisia kerrottavaksi ja useimmiten tuon toimituksen jälkeen on hyvä olla. Ei tarvitse valehdella eikä edes yrittää kaunistella asioita.
Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan
www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/
0 kommenttia:
Lähetä kommentti