Indyn päiväkirja - Vanitum vanitatis.

30 jan MMXII//: Novelli "Sovintopäivä" uudessa asussaan. Riemuvuoden porinoita. vol. 57/366

2012-01-30T13:32:00.005+02:00

Pistetäänpäs tähän nyt tällainen pieni välipäivän tekele. Editoin siis vanhaa novellia ja nyt se on tässä asussa. Alkuperäinen kirjoitus on syntynyt muistaakseni joskus vuosina 1995-1996. Tämä liittyy siihen, että näin riemuvuonna on aika katsoa kaikkea mitä on tullut tähän saakka tehtyä...

-------------------

Sovintopäivä

Viimeiset vuodet eivät olleet kohdelleet rapistuvaa runoniekkaa, Turtsia, mitenkään viimeisen päälle lempeästi. Kehno taiteilijaneläke ja nuorten punaidealistien suosioinosoitukset lohduttivat hieman. Laativat laahaavia säveliä typeriin runoihin, ja hoilottavat niitä rinta kaarella. Viisi vuotta oli kestänyt taistelu keuhkosyöpää vastaan. Voiton puolella oltiin vihdoin. Turtsi ei kuitenkaan tiennyt, minkä vuoksi hän oli syöpää vastaan taistellut. Nuorempien kiusaksiko? Runosuolikin oli lopullisesti tukkeutunut vaimon kuoleman jälkeen.

Takana olivat myös riemulliset ryyppyjuhlat ja kapakkakierrokset. Vatsa ei oikein enää kestänyt monen päivän ryypiskelyä. Voi Antero minne katosit! / on kaupungin sykettä viinilasien ympärillä / kahdesta kolmeen on oikea aika / istuvat ihmiset suljetuissa tiloissaan, harteillaan seisova ilma / yökahvilassa nuoret älyköt / tunkee seuraan mies, sarkahousu, pömppömasu, kansanhenkinen / nostaa jalkaa, taas yksin istuu. Kenties kerran, kaksikin kesässsä.

Ennen oli niin hauskaa vain istua ja puhua paskaa, hyvien ystävien kanssa ja provosoida ihmisiä. Kertoa väliin juttuja vanhan työläisidentiteetin murtumisesta. Nuorempi väki piti erityisen paljon arvoituksellsisista runoista. Aamulla kaksi kalastajaa / toinen makean toinen suolaveden, totuuksia rikinlöyhkässä / vesi vanhin voitehista / roteva mies amforaa vuodattaa... Viinanvähyys veti mielen matalaan vireeseen. Joko taipuisi Medocin-ystävä kotiviinin valmistukseen? Artsi ja hänen henkilökohtainen ongelmansa, ränsistyneen ja tupakkayskäisen runoniekan ongelma...

* * *

Saatanan elämäntapasosialistit. Sosiaalidemokratian lapset. Vierasta teille on suolivyö ja työ. Työ on rahaa juomaan ja aatteisiin. Työ on pullo punkkua illassa niin kauan kuin rahaa riittää. Tämä on tärkeää, sillä punkkua juodessa opimme, sillä eihän työ ilo ole vaan rangaistus, siitä halusin laulaa. Mutta tulenhan mina aina kun pyydätte. Juonpahan perkele viinanne.

—Haloja, kiuka perkele soitaa tähän aikaan aamusta.
—Terve Turti, se on Palle tässä.
—Pitikö soittaa heti aamusta ja alkaa heti koukkuilemaan.
—Älähän nyt, älähän nyt veli hyvä… Olen tässä laatimassa esseetä teikämannin runoudeta. Oikein vakavaa sellaista, hyvin vakavaa. Nyt voitaisiin lopetella sotakirveiden kalistelu…
—Syö sinä vaikka sian persereikä saatanan Kilu-Kalle. Et tullut et syöpävuoteen viereen Turtsia katsomaan…
No en tullut, mutta sille ei nyt enää mitään voi. Kyllä sulle vielä väriviina, punkku ja vermutti kelpaa. Ajattelin kutsua teikämannin tänne kulttuuritalkoisiin. On kuule väriviinoja ja Medokkia kaappi täynnänä…
—Puhut vain. Hyvä jos pari ryyppyä annat.
—Lopetahan nyt tuo vänkyröinti. Minä laitan takssin hakemaan. Pistä Turtsi palttoota päälle. Ei pukupakkoa. Pukeutumiskoodi sisällä reiskat, verkkarit ja flanellipaita…
—No onko siellä varmasti sitä Medokkia…
—No on… Ja laatikkotolkulla onkin.

* * *

Mitähän mahtaa sillä saatanan Kilu-Kallella olla mielessä. Aina on haukkunut kaikki tuotokset ja kirjoittanut rikki-riittisiä arvosteluja. Paraskin dekandenssi-professori. No on se sentään hella-huonessaa siinnyt ja työläisidentiteettiä analyseerannut. Viininkin dekantoi ja kävelee oloneuvos-aamutakissaa päivät pitkät. Paraskin ylipappi puhumaan…

* * *

—No kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin. Oikein taksilla haetutit. Niin, kyllähän sinä täysin mulkku mies olet. Semmoisia kirjoittelet. Vaan enhän mina tuota ole mikään sanomaan, toisaalta… Kyllähän mina ole tänne aina ollut tunkemassa ja viinakkaapiasikin aina vainonnut. Sitä ei passaa kiittää, toisaalta… Olisit voinut silloin kymmenen vuotta sitten lkauniimmin puhua viimeisimmästäni. Niinkuin et edeltä käsin saanut lukea ja haukkua tarpeeksi. Koko paskan kirjoitin vuoksesi uudelleen. Saatoin vaikka siitä masentua niin paljon, että vastustuskykyni petti ja vastustukykyni petti ja keuhkosyöpä sai voiton. Palle, Palle. Sun vuokses uurastan ja paljon työtä teen. Ja katso; vain paskahaukut palkakseni saan…
—No onhan se niinkin. Olisi muuten perin vaarallista mikäli olisit saanut silloin liikaa kehuja. Ja apinoihan minun lausuntoni taiteilijaeläkkeenkin suhteen. Me alamme Turtsi kumpikin rapistua. Ei tässä tällä iällä auta enää vihoitella. Unnohda sekin, että aukaisin silloin Jussina 1964 sen lahnan väärin. Nyt on aika tehdä tarkasteluja senkin suhteen, mitä pahaa me olemme saaneet aikaan? Onko sitä saatu aikaan riittävästi? Annapas se lasi tännen, niin kaadan lisää. Vai otako portteria?

* * *

En minä sitten oikeastaan muuta. Olen vaan syventynyt koko tuotantoosi aivan uudesta näkökulmasta. Huonohan sinä olet työläisisrunoilijaksi. Loppujen lopuksi tuotannossasi ilmenevä_ metafyysinen johtoaines on ansiokkain...
—Sano se perkele suomeksi, että proletkin ymmärtää!
—Niin, Turtsi hyvä. Eipäs aleta uunoilemaan. On kyse metafyysisestä motiivista. Enemmän kuin teennäisen työläisen sopeutumisen kuvaus nousevassa hyvinvointiyhteiskunnassa on kuitenkin surrealistinen, elikkä lyhyesti sanottuna mutkia suoristava, alitajunnallinen pyrkimyksesi luoda filosofinen atkaisu olemusongelmalliseen tilanteeseesi. Surkea työläisrunoilija sinä olet aina ollut. Totisesti. Sitä paitsi, jos se sinua edes yhtään lohduttaa, niin työläisrunous sotiemme jälkeisessä tilanteessa on ollut vain kaunis, joskin lapsellinen harha. Veli Turtsi, älä sure. Olet ollut tietämättäsi monien auvo, valo. Aioin osoitaa, että kielikuvasi ovat monen ajatuksen ja hengentuotteen takana. Mutta veli hyvä, ota viinaa. Olet profeetta, suuri näkijä…
—Liian myöhään tärpätteäsi jakelet. Olisit perkele tarjonnut kun sitä eneiten tarvitsin. Nyt ei maha enää kestä päivätolkulla. Niin, tarkoitako sitten sitä vuoden 1968 sikermääni. Sitäkin. Prahan kevään aikana kehotin sinua katsomaan sinua uniesi kaivoon kaiken punapaatostelun sijaan.
—Kesä 1968!
—Nythän kaikki puhuvat suuresta tarkastajasta. Helluntailaisetkin paasaavat siitä. Sinä ole käsitteen Vesimies-tarkastaja takana.
—No olisiko se muka noin yksinekertaista?
—No kyllä se on! “Kesä kuuma koivut kuivaa, Kosmiksessa runoratsu apulantaa haukkaa, ei ole suolaa suolattomuudelle, ei suolaisempaa suolaa, ei suolan suolaajaa, ei suoltajaa suolalle, suolasta hän halusi laulaa, ja kaukana katsoi Tarkastaja odotellen vuoroansa…
—Menikö se nyt sitten noin?
—Menihän se, menihän se… Minä kuule osaan tuotantosi ulkoa, jos et vielä sitä tiedä. Annapas kun mina haen tuolta esseen aloituksen, nyt alamme töihin.
—Otetaankos välillä punkkua?
—Otetaan pois.
—Enää en kiellä mitään. Saat röhöttää takan edessä lattialla ja piereskellä vapaasti… May-Britt! Avaappas se Medokki!
—Mikä merkki ja vuosikerta?
—Le Forts du Latour ja 68.”

* * *

Käsitteen “Tarkastaja” alkuperästä.

Sen ohella, että paljasjalkainen ja hyvin tuntemamme Turtsi on ansiokkaasti, joskin teennäisesti, kuvannut palkkatyöläisen murtuvaa punaidentiteettiä ilmenee hänen tuotannossaan aika ajoin myös vahva surrealistinen vire. Nyt on ehkä kovin rohkeaa väittää, että aika on nostava sen hänen tuotantonsa kestävimmäksi osaksi. Käsitteen ja hokeman “Tarkastaja” liittyy hänen arvoituksellinen kuva salaperäiselle tarkastuskäynnille tulevasta Vesimiehestä. Teema ilmeni hänen tuotantonsa sivujuonteena neljännensuosisadan ajan. Loppujen lopuksi Turtsi ei tehnyt asiata kovinkaan suurta numeroa itse. Hänen elämänsä viimeisinä kävin keskusteluja hänen kanssaan ja sain arvokasta tietoa monista yksityiskohdista joita en ollut vielä itse ymmärtänyt huolimatta viidenkymmenen vuoden ystävyyssuhteestamme.

Hän eli omaa elämäänsä. Väkevästi ja rosoisesti...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/er

29 jan MMXII//: Espresso-korviketta valmistamassa. Riemuvuoden porinoita. vol. 56/366

2012-01-29T08:04:00.003+02:00

Aivan aluksi on tietenkin sanottava se, että nyt ei ole kyse espresson korvaamisesta vaan voikukan ja tattarin sisältämän seoksen paahtamisesta tummemmaksi kuin edellisellä kerralla. Edellisestäkin paahdosta saatu juoma oli hyvää, mutta maku on muuttunut vuosien mittaan. Suomalaiset ovat yleensäkin oppineet juomaan tummemmaksi paahdettua kahvia, ihan hyvä niin ja näin. Kyseessähän on kaikkien korvikkeiden äiti mitä tulee vielä terveysvaikutuksiin.

Kyseessä ei siis ole korvike sen vuoksi että nyt olisi kahvista pulaa ja sitä ei olisi varaa ostaa. Toki nyt ei edes järkevä ja hyvätuloinen ihminen missään tapauksessa osta nykyhintaista kahvia vaan on ilman. Kyse on enemmänkin ideologisista syistä ja myös terveyteen liittyvistä asioista. Kahvi on sen sisältämän kofeiinin vuoksi riippuvuutta aiheuttava ”enemmän kuin sosiaalianen päihde.” Kahvi on ihan kannabikseen verrattava aine joka aiheuttaa riipuvuutta. Lääkinnällisistä vaikutuksista on turha puhua kun tarkastelemme kahvin käytön kokonaisvolyymiä meillä ja muualla. Korvike vain nyt on vakiintunut sana käyttöön. Tietysti yrttijuomistakin käytetään nimeä tee, joten tästä jalosta ja hienon makuisesta ja kaikin puolin ylevästä juomasta voitaisiin kyllä hyvällä syyllä käyttää nimeä ”kahvi.” Ehkä löydämme juomalle oivan nimen vaikkapa jonkin vanhan kielen lainasanasta. Miten olisi vaikkapa sana ”sooma.” Palaamme asiaan kunhan kerkeämme.

Mitä pitemmälle talvi on edennyt niin sitä enemmän säälin ihmisiä jotka nauttivat säännöllisesti kahvia ja vehnätuotteita. Yhdistelmä on aivan kauhea ”speedy” ja aivan verrannollinen koviin huumeisiin mitä haittavaikutuksiin tulee. Ja kun tuotteita nautitaan vielä kauheita määriä niin ei voi kuin valittaa. Mutta asiaan. Sooman ainesten paahtamiseen tarvitaan kuumaa rautaa tai avotulta ja nykyaikaiset liesimateriaalit eivät tykkää rännärin pohjasta. Puuhella on tähän tarkoitukseen aivan verraton asia ja varsinkin jos halutaan tummaksi paahdettua soomaa.

Voikukan juuri on kuivuttuaan todella kovaa ainesta joten se täytyy suorastaan vasaroida rouhetta suuremmiksi aineosiksi. Mutta mitäpä ei tekisi jotta saisi tuota oivaa juomaa. Nimittäin pieni kahvinpapujen jauhamiseen tarkoitettu sähkömylly ei jaksa vääntää herneen kokoa suurempia palasia myllyyn sopiviksi. Itse paahtaminen on helppoa kuhan on vain käytössä se kunnon rännäri ja muistaa veivata kampea ja tarkkailla väriä ja tuoksua. Tuoksu saa olla kylläinen, sellainen joka tuntuu eteisessä vielä seuraavanakin päivänä. Rännäristä saa tulla pariin otteeseen kunnon sauhut, muuten ei tule espressoa. Tumma paahto palkitsee paahtajan kun juoma on kupissa ja nautintavalmiina. Sooma on parasta valmistaa perinteisessä rautaisessa pannussa ja jolla on kuparipannu kaapin päällä ja siinä ehjä tinaus, niin ottakoot sen käyttöön ja pikatteen. Tämä tietenkin vain jos on käytössä voikukanjuuria. Tattariahan saa kaupasta. Se tosin tuodaan pääsääntöisesti Jenkkilästä saakka mutta olkoot nyt täällä kertaa. Tattarin viljely tulee meilläkin vielä lisääntymään kunhan vuodet vierivät. Kymmenen vuoden kuluttua on tilanne aivan toinen.

Join kyllä itsekin eilen kahvia noin 1,5 desilitraa ja täytyy sanoa että kyllä siinä oma viehätyksensä on, mutta lauantai-illan tummapaahtoista soomaa tuli todellakin enemmän kuin ikävä. Viikonlopun aikana sisuksiin on eksnyt ehkä noin 50 grammaa g-viljojakin. Nyt kun taas ryhdistäytyy niin ohutsuoli ei mene pilalle, ja elo on terveellisemmän puolella.

Nimi sooma tulee tähän aivan tarkoituksella vaikka se ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla kuvaakaan tämän messiasjuoman perimmäistä tarkoitusta. Romaanissaan ”Uusi uljas maailma” Aldous Huxley puhuu sooma-pillereistä joita ihmislapset vetävät kiduksiinsa ettei ala liikoja lanaamaan ja v-käyrä pääse yli kriittisen pisteen. Aivan oikein Huxley ennakoi tulevat masennuslääkkeet ja mielialaa manipuloivat aineet. Se sooman josta nyt puhumme on aivan eri kamaa kuin Huxleyn kuvittelemat pillerit. Sooma jota tässä yritän markkinoida on terveellinen juoma. Se ei aiheuta riippuvuutta. Jos riippuvaiseksi tulee lämpimästä ja virkistävästä juomasta joka maistuu hieman karvaalle, mutta on muuten maultaan paahteisen lämmin, niin se on kyllä verrattain pieni asia jos puhutaan kahvi-nimisestä huumausaineesta.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/er

28 jan MMXII//: Persialaiset uraania rikastamassa?! Riemuvuoden porinoita. vol. 55/366

2012-01-28T17:46:00.004+02:00

Niin ovat ja Juuttaanmaalla ja Jenkkilässä käydään moisesta kovin kuumana. Luvalla sanoen 20 prosentin vahvuista U 235-lientä ei oikein tarvita rauhanomaisiin toimintoihin, ellei sitten parisataa kiloa tuota nimenomasta 90 prosenttiseksi rikastettua piivälkettä ole sitten itseisarvo joka pistetään visusti lukkojen taakse ja kylmään säilytysholviin. Että kyllä tavarasta kohta pommin saa. Sekään ei takaa vielä mitään sillä tuhannen kilon hyötykuorman ballistiselle radalle vieminen vaatii jo vähän tehokkaamman raketin mitä Iranin pojilla ja tyttärillä tällä hetkellä on.

Kunnon ytypommiin tarvitaan 8 kiloa puhdasta uraania. Siitä saa jo pommin mutta tuon kahdeksan kilon lisäksi siihen tarvitaan noin tuhat kiloa muuta rojua ja siinähän se ongelma onkin. Kehittyneemmän ytyase-teknologian maissa tuo pommi saadaan mahtumaan muoviämpärin kokoiseen tilaan. Ytypommin rakentaminen on varsin yksinkertainen projekti. Melkein joka poika saa haltuunsa 23 millin it-kanuunan yhden aseen, neljäsataa kiloa lyijyä ja neljä sataa kiloa terästä. Sata kiloa berylliumia onkin sitten jo vähän vaikeampi juttu. Kaikki em. kama tarvitaan ytypommin rakentamiseen. Ohjeet ja osviitta löytyvät sitten netistä. Tarvitaan katkaistu it-kanuunan ase ja yksi ammus ja vähän rautaisempaa nikkarointia. Kilo uraania riittää it-kanuunan putken suulle annosteltuna. Sekin riittää kun tavaran annostelee ja laittaa sen folio-paperin sisään. Seitsemän kilon satsista tehdään pallo ja vuorataan se berylliumilla. Viritykseen jätetään reikä josta kilon satsi ammutaan isompaan palloon. Berylliumpallo jonka sisällä isompi satsi uraania on laitetaan sitten it-aseen putken suuhun kiinni. It ammuksen elikkä jöötin lähdettämiseen tarvitaan sitten aika-sytytystä ja mekanismi täytyy rakentaa valmiiksi ennen kuin koko komeus vuorataan lyijyllä.

Rakennelma painaa siis noin tuhat kiloa ja kevyemmäksi sitä ei kovin helposti saa. Beryllium on tärkeää sillä se toimii hidasteena ja estää neutroonien karkaamisen. Kun puhutaan Iranin ydinaseohjelmasta puhutaan vielä käytännössä nyrkkipaja-puuhastelusta. Mutta muutama neropatti riittänee tuohonkin maahan ja sitten on todellakin leikki kaukana. Jos iranilaiset yty-fyysikot saavat rakennettua pommin jonka paino on vain noin 500 kiloa eli kyseessä olisi jo varsin kehittynyt imploosio-pommi niin silloin voi olla piru irti. 50 kilotonnia on 2,5 kertaa Hirosiman pommin teho ja sellainen kun ammutaan Tel Aviviin niin silloin alkaa kaikkien aikojen ytysota mitä tällä pallolla on käyty. Juuttaanmaalta pistetään vastalahjana puolisen tusinaa korkeamman teknologian imploosio-pommeja, ja sitten on vielä suurempi pirulainen irti.

Että kyllä tietyn hermostumisen ymmärtää varsin hyvin. Iran on umpikujassa kaikin puolin ja perääntyminen on myös enää hyvin vaikeaa. Pientä on Suomen presidentin mahdollisuudet liennyttää tällaisia aikeita. Katastrofi tulee jos on tullakseen. Pommilla ärhentely on turhaa kun lopputulos kerran tiedetään. Vaikka Iran olisikin vuoden päässä oman ydinaseen valmistamisesta niin se on todella pitkän matkan päässä siitä, että se voisi sitä käyttää. Mutta menepäs selittämään tätä Israelin haukoille ja Jenkkilän strategikoille. Kaiken lisäksi nyt näyttää siltä, että Jenkkilän aseteollisuus tarvitsee jälleen uuden sodan. Ja ainahan se on sen saanut. Uusia aseita pitää päästä testaamaan oikein luonnonmukaisissa oloissa. Kaiken lisäksi tuhannet risteily-ohjukset happanevat käyttämättöminä. God Bless America and Free World and their Guns sanoisi joku, meikä kyllä sanoisi että Herra Armahda meitin palleroistamme uudelta sodalta ja ytyhuuruilta. Ytyvoima on hyvä juttu, mutta ytyase noutänks…

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/er

27 jan MMXII//: Pyhää odotellessa. Riemuvuoden porinoita. vol. 54/366

2012-01-27T09:40:00.006+02:00

Asiaa on aluksi lähestyttävä jo unohduksiin painuvasta vanhasta vitsistä jota jumaluusoppineet joku viljelivät ja kertoivat toisilleen. Kai se on kirjoitettu johonkin ylöskin. Tässä kuitenkin tällainen versio:

Kaksi vanhempaa miesteologia oli kerran reissussa suuren mestarin kotijärvellä Pyhällä Maalla eli Palestiinassa. Hepä lähtivät veneretkelle ja mukaan tuli myös eräs nuorempi naisteologi. Vanhat batut olivat naisteologi oli nimeltää Dorothe Sölle. Elettiin 1950-lukua. Matkan tunnelman kohottamiseksi tietenkin reformeerattu Karl Barth ja Rudolf ”Eksyttäjä-eksistentialisti” Bultmann. Nuori oli tietenkin luettu valittuja paloja Uudesta testamentita ja luonnollisestikin tulevan pyhäpäivän evankeliumiteksti Johanneksen evankeliumin kuudennesta luvusta, sen jakeet 16-21:

"Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, nousivat veneeseen ja lähtivät kohtiKapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. Mutta Jeesus sanoi: »Minä tässä olen, älkää pelätkö.» He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa."

Tultiin rantaa kohden ja itsevarmuuden puuskassa nuori naisteologi Sölle astui veteen mutta putosi pohjaansa kaulaansa myöten. Bultmann nousi sitten ylös ja astui itsevarmasti veteen ja otti muutaman askeleen. Barth seurasi häntä. Bultmann katsahti Barthiin päin ja tuumasi. Meidän olisi pitänyt kertoa Dorothelle missä ne kivet ovat. Tähän Bultmann tuhahti: ”Ai mitkä kivet?”

Vitsailu virkistää mutta se ei auta ratkaisemaan ongelmaa. Miten perustella se, että joku voi todellakin kävellä veden päällä. Asiaan on tietenkin yksi ratkaisu, mutta myös se täytyy perustella ja vielä paremmin täytyykin. Ratkaisu on tietenkin se, että poikkeus vahvistaa säännön. Kyse on siis siitä, että luonnonlaki kumottaisiin jollakin keinolla. Vesi ei kanna ihmistä ellei se ole jäätyneessä tilassa. Olisi helppoa uskoa vielä erääseen selitykseen johon kerran itse uskoin kovin mielelläni. Kyse olisi ollut siitä, että Pietari näkikin unta jossa Jeesus käveli veden päällä. Pietari sai sitten ensimmäisen evankeliumin kirjoittajan uskomaan tähän ja niin tarina tuli mukaan kahteen ensin syntyneeseen evankeliumiin ja sitten myös Johanneksen yhdestä langasta tehtyyn kudelmaan. Mutta näin ei ole… Pannaans mietintään…

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

26 jan MMXII//: Kumpi ompi parempi - Pekka vai Sauli. III erä. Riemuvuoden porinoita. vol. 53/366

2012-01-26T22:12:00.005+02:00

Koska kyse on amatööriurheilusta niin homma ratkaistaan nyt kolmessa erässä. Muuten voi tulla rumaa jälkeä jos miesten annetaan nuhjata täydet viisitoista erää. Miehet eivät välttämättä ole raskaan sarjan ottelijoita, mutta ehkä tietyllä tavalla välisarjaa. Pekalla on potentiaalia nousta raskaaseen keskisarjaan mutta aika näyttää. Numeroidaan taas sitten uudet kymmenen teesin tapaista väitettä ja katsotaan miten ukkojen käy.

XXI Presidentin tulee hallita hyvin sisäiset ja ulkoiset asiat. Ulkoisuus on itsekkyyttä ja sisäiyys välinpitämättömyyttä. Kummastakaan ei ole täyttämään näitä vaikeita kriteerejä. Ratkaisematon.

XXII Arvojohtajuutta ei synny ilman arvoja. Johtajuus ilman arvoja on arvokasta johdottomuutta. Johtopäätöksienkin tekemiseen tarvitaan arvoja. Jotta voisi olla arvokkaasti yksioikoinen täytyy ensin olla moniarvoinen. Pekka on parempi.

XXIII Suomen tasavallan presidentin ei tarvitse olla suurmies, mutta suurmies voi olla presidentti. Ratkaisematon.

XXIV Potentiaalinen suurmies on henkilö joka herättää paljon huomiota tekemättä käytännössä yhtään mitään. Pekka on parempi.

XXV Mitäänsanomattomuus ei ole sama asia kuin potentiaalisen suurmiehen tapa herättää huomiota. Pekka on parempi.

XXVI Parempi herättää huomiota kuin olla mitäänsanomaton. Pekka on parempi.

XXVII Parempi paljon kielteisyyttä kuin vähän hyvää. Kun on paljon kielteisyyttä on myös paljon sen vastakohtaa. Pekka on parempi.

XXVIII Presidentin tehtävä on pitää kansalaiset hyvällä tuulella. Pääministeri ei voi sitä tehdä koska hänellä on liikaa valtaa. Kun progressio käy liian suureksi käy kansa aggressiiviseksi. Saulia rasittaa se, että pääministeri on samasta puolueesta. Pekka on parempi.

XXIX Presidentin asema on pian erilainen kuin ennen. Uuden presidentin tulee olla myös erilainen ja ajan hengen mukainen. Pekka on parempi

XXX Näköalattomuus ei herätä toivoa. Pekalla on laajempi näkökulma asioihin. Pekka on parempi.

Kieltämättä kaverit väsähtivät viimeisen erän aikana. Tuomari keskeytti ottelun ennen kolmannen päätymistä. Asia on loppuun käsitelty, Pekka on parempi.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

25 jan MMXII//: Kumpi ompi parempi - Pekka vai Sauli. II erä. Riemuvuoden porinoita. vol. 52/366

2012-01-25T08:14:00.007+02:00

Eilinen porina ei jää nyt viimeiseksi alallaan. Että kumpi ompi parempi, siitä voimme keskustella vielä senkin jälkeen kun jommankumman kausi, nimittäin toisesta tulee tasavallan presidentti, joskus päättyy. Toisaalta häviäjästäkin voi tulla presidentti vielä joskus, vaikkapa sitten vuonna 2018. Niinistö täyttää tänä vuonna 64 vuotta ja on ensimmäisen ja mahdollisesti viimeisen kauden päättyessä 69 ja puoli vuotta. Mikään ei tietysti estä sitä, etteikö Niinistö voisi hakea vielä presidentiksi vuonna 2018. Juunewönou… Haavisto täyttää tänä vuonna 54 vuotta ja on kuuden vuoden päästä vasta 60-vuotias. Mutta asiaan ja teesejä kehitykseen. Koska teesejä tulee lisää niin numeroimme tänäiset teesikkelit alkaen numerosta XI…

XI Sekä Niinistö että Haavisto viittaavat puihin, Niinistö metsälehmukseen ja Haavisto tietenkin haapaan. Haapa on kovempaa, mutta metsälehmus on jalompi puu. Haapa sisältää piitä ja on teräketun tylsyttäjä. Lämpöarvoltaan puut ovat samaa luokkaa.

XII Pekka on kansainvälinen mies ja tämä näkyy jopa puolison valinnassa. Sauli oli mies josta kannatti ottaa vaarin.

XIII Pekka on ulkonaisempi, Sauli on alttiimpi ulkoistamaan.

XIV Sauli on sotilaallisempi perinteisessä mielessä, tekno-myönteinen Pekka ymmärtää nykyaikaisen sodankäynnin päälle.

XV Sauli on upseeri muttei herrasmies, Pekka on herrasmies muttei upseeri.

XVI Kansainvälisempi Pekka on enemmän isänmaallinen kuin Sauli. Kansainvälisempi henkilö ymmärtää enemmän isämaasta koska hän ymmärtää muidenkin isänmaallisuutta.

XVII Kansainvälisyydessään Pekka on tehnyt enemmän konkreettisia ja näkyviä tekoja.

XVIII Sauli on varovainen eikä herätä huomiota, Pekka herättää huomiota eikä ole varovainen. Varovaisuus herättää huomion, huomio ei edellytä varovaisuutta. Pekan ei tarvitse herättää huomiota varovaisuudellaan, Sauli joutuu herättämään huomiota varovaisuudellaan. Varovaisuus ja huomio ovat siis samaa sukua, vaikka niillä ei ole alkua eikä loppua.

XIX Kaiken kehityksen lähtökohta on tosiasioiden tunnustaminen. Kehityksen tunnustaminen on tosiasioiden edellytys. Pekka saa aikaan kehitystä, Sauli on tosiasia. Sauli ei ole Pekan edellytys. Pekka saa Saulin kehittymään koska tosiasiat täytyy tunnustaa.

XX Pekka herättää ennakkoluuloja, Sauli on ennakkoluuloinen. Inhimillinen ihminen herättää ennakkoluuloja ja se on terveellisempi vaihtoehto.

Toinen erä on päättynyt. Sauli horjahti Pekan iskujen vuoksi. Tuomari laski kahdeksaan. Toinen erä Pekalle kaikin tuomariäänin 5-0.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

24 jan MMXII//: Kumpi ompi parempi - Pekka vai Sauli. I erä. Riemuvuoden porinoita. vol. 51/366

2012-01-24T20:41:00.011+02:00

Tällainen kysymys nimittäin voidaan asettaa ja tavallaan se on pakkokin asettaa kun huomenna on ennakkoäänestyspäivistä ensimmäinen. Kysymykseen ovat jo monet yrittäneet saada vastausta perinteisellä tavalla. Nyt on ehkä aika läestyä kysymystä hieman eri tavalla. Kyseeseen tulee tietenkin teesimenetelmä, tai itse asiassa sen muunnos. Väite se on huonokin väite ja viime kädessä väitteestä käy myös toteamus. Siis; kumpi ompi parempi? Pekka vai Sauli…

I Paremmasta ei välttämättä tule presidenttiä? Toinen voi olla parempi, mutta toinen presidentti.

II Paremmuus ei välttämättä ole katsojan silmissä.

III Kauneus ei ole paremmuutta.

IV Pekka on parempi reissumies. Sauli ei ole koskaan reilannut.

V Pekka osaa yhdistää loman ja työn. Saulilla lomasta tulee työtä.

VII Sauli on kamreeri, Pekka ei periaatteessa mitään.

VIII Sauli luo ennakkoluuloja, Pekka yrittää vähentää niitä.

IX Sanamuunnoskoe paljastaa paljon: Niyli Saannistö ja Hakka Peevistö. Astevaihtelua ja muunnosvokaaleja. Periaatteessa epäilyttäviä tyyppejä ja huonoja vaihtoehtoja.

X Sanamunnoskoe ehdokkaan etunimellä ja puolison nimellä: Jeyli ja Sannu vastaan Akka ja Pentonio.

Kohdan kymmenen sanamuunnoskoe on ratkaiseva ainakin tietyiltä osin. Jeyli ja Sannu eivät herätä mitään positiivisia tuntemuksia kuten Akka ja Pentonio herättävät. Akka ja Pentonio voivat olla menestystarinan alku ja tämän sanaparin ansiosta Suomen kieltä voisi markkinoida jopa kiinnostavana kielenä maailmalla. Ainakin indo-eurooppalaisen kieliperheen kieliä puhuvien parissa tämä toimisi loistavasti. Mutta riittääkö tuo sitten äänestysperusteeksi? Jos sanotaan edellisen perusteella, että Pekka on parempi, niin ei olla kyllä kovinkaan paljon väärässä. Mutta presidentinvaali on sitten kyllä hieman eri asia. Pekka voitti ensimmäisen erän kaikin tuomariäänin 5-0.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

23 jan MMXII//: Historiallinen kultamitali. Riemuvuoden porinoita. vol. 50/366

2012-01-23T23:30:00.007+02:00

Maalivahdit: Kannel Juuso HPK Hämeenlinna Kähkönen Kaapo; Blues Espoo. Puolustajat Haapanen Markus; HPK Hämeenlinna; Hälli Jaakko; Tappara Tampere; Rouhiainen Jere Tappara Tampere; Sopanen Eetu; Pelicans Lahti; Tolvanen Otto KalPa Kuopio; Tuulola Joni , HPK Hämeenlinna. Hyökkääjät: Honkanen Manu, TPS Turku; Hopponen Waltteri, Blues Espoo; Kapanen Kasperi, KalPa Kuopio; Kauppinen Antti, HIFK Helsinki; Kiviranta Joel, Jokerit Helsinki; Levänen Alex, Blues Espoo; Nieminen Otto, TPS Turku; Pitkänen Miikka, KalPa Kuopio; Yliniemi Jonne, Pelicans Lahti. Lämsä Tomi, päävalmentaja. Ojanen Marko, valmentaja. Uuttu Mika, huoltaja. Kärki Tuomo, joukkueenjohtaja. Ville Bister, lääkäri.

Kisoissa oli mukana vain viisi joukkuetta. Isäntämaa Itävallan ja Suomen lisäksi mukana oli USA, Kanada, Venäjä. Ruotsi siis ei ollut mukana, mutta naisten puolella heillä oli kyllä joukkue mukana ja he voittivat. Kultamitali oli historiallinen ja hyvin tärkeä mukana olleille pelaajille. Suoritusta ei pidä väheksyä vaikka kyse olikin alle 16-vuotiaista pelaajista. Yllä oleva pelaajalista kannattaa painaa visusti mieleen sillä porukka on paras mahdollinen mitä Suomesta saatiin jalkeille. Kenelläkään heistä ei vielä ole kokemusta SM-liigasta, mutta ensi kaudella sitä varmasti on. Vuoden 2013 aikana he siis täyttävät 17 vuotta ja vuonna 2014 he ovat kelvollisia NHL-draftiin. Jos mukana on todellisia kykyjä niin miesten maajoukkueessa parhaimmat nähdään jo keväällä 2015. Nuoria he ovat ja jos joku mittapuu on rippikoulu-ikä, niin sen he ovat käyneet, jos ovat käyneet, viime vuonna.

Jos joku ei arvosta saavutusta ja pitää sitä vielä lasten puuhasteluna erehtyy varmasti. Pelaajat saivat ensimmäisen kerran edustaa maatansa isossa tapahtumassa, ja olla pääosassa ensimmäisten nuorten olympialaisten talvikisojen päätöstapahtumassa. Tärkein asia on tietenkin siinä, että he saivat suuren voiton ja heillä on nyt voittamisen perinne alullaan. Moniko tuosta porukasta sitten joskus pääsee miesten joukkueeseen asti onkin jo eri asia. Mutta tällainen saavutus kantaa porukkaa ja voi kantaa todella pitkälle. Kaiken lisäksi Suomen joukkue kasvoi turnauksen myötä. Vaikka Kanadalle hävittiin alkusarjassa, niin välierässä tilanne sitten muuttui. Venäjä voitettiin kaksi kertaa ja sekin pysyy kavereiden takaraivossa vaikka vastustajat vanhenevat ja koko kasvaa. Nyt olisi tärkeää, että kaverit kehittäisivät henkilökohtaisia taitojaan kaikin puolin.

Kyseessä voi olla aivan uusi sukupolvi suomalaisia kiekkoilijoita. Heillä on kaukaisina esikuvinaan se suuruuksien joukko joka pelasi NHL-liigassa ja menestyi kansainvälisillä areenoilla: Calgary 1988, Lillehammer 1994, Nagano 1998, World-Cup 2004, Torino 2006, Vancouver 2010 ja tietenkin mittava menestys lukuisissa MM-kisoissa joita ei väsymättä luetella jaksa…

Jostain syytä kisat eivät saaneet ansaittua huomiota täällä Suomessa. Tietysti verkkolähetykset olivat ulottuvilla, mutta se ei ole sama asia kuin täysivaltainen noteeraus urheiluruudussa ja puolen tunnin erikoislähetys kerran päivässä. Kisoilla ei ole pelkästään nuoriso-festivaaliluonne vaan porukka on tosissaan. Vuonna 2010 Singaporessa pidettiin nuorten ensimmäiset olympiakisat eli kesäkisat. Tuolloinkaan asiaa ei kovin suuresti meillä noteerattu. Muualla asia kyllä otetaan vakavissaan, ja tänä vuonna pidettävien Lontoon kisojen yksi monista nyansseista onkin se, miten noiden kisojen parhaimmisto menestyy isojen kisoissa. Jotkut ovat hyvin määrätietoisia, ja joissakin lajeissa alle kaksikymppisillä on menestymisen mahdollisuudet. Tässä vielä uteliaimmille pari linkkiä:

http://www.noc.fi/?x2008=4300012

http://www.innsbruck2012.com/en/sports

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

22 jan MMXII//: On vaalipäivä joten viimeiset korvikkeet pannuun. Riemuvuoden porinoita. vol. 48/366

2012-01-22T07:05:00.002+02:00

Korviketta voidaan kyllä tehdä lisää sillä kuivattuja voikukanjuuria löytyy ja rännäriä voi käyttää myös hellan päällä. Otsikkokuvan pannussa on viimeiset voikukka/tattari-ainekset ihan presidentinvaalipäivän kunniaksi. Mitään Presidentti-sekoitusta ei todellakaan tarvita juhlistamaan tätä tasavallan merkkipäivää. Tällaisena päivänä voidaan sitten tehdä jotain suunnikkaita ja ainakin vähän harkittuja pohdintoja asioiden tilasta ja sen taustalla olevista tekijöistä. Joukossamme ei liene enää sellaisia henkilöitä jotka äänestivät vuoden 1925 valitsijamiesvaaleissa sillä tuohon aikaan äänioikeus-ikäraja oli hieman korkeampi kuin 18 vuotta. Vuonna 1919 presidentin valitsi silloinen eduskunta. Suomen vanhin ihminen taitaa olla syntynyt vuoden 1903 jälkeen. Eikä vuonna 1931 äänestäneitäkään ole elossa kuin kourallinen. Niin tekevät vuodet tehtävänsä ja muisto tasavaltamme alkuajoista hämärtyy ja niitä selittämään käyvät valtio-oppineet ja muut asiantuntijat.

Historiankirjoitus on sain jossain määrin sopimuksenvarainen asia ja sitä tehdään aina ei niin riippumattomasti. Sillä on aina tietty sidonnaisuus valtaan ja ajan henkeen. Pitää epäillä myös sitä, kysyykö rehellinen historian tutkija koskaan sitä yhtä peruskysymystä joka aivan ensimmäisenä pitäisi tehdä. Tärkeintä tuntuu olevan se, että metodologinen viitekehys on oikea ja muusta viis. Olen viime vuosina ylistänyt kovin Jared Diamondin tutkimuksia ja hänen oivaa kirjaansa ”Tykit, taudit ja teräs.” Nyt kuitenkin on asia niin, että mielestäni Diamondin tutkimukista ja johtopäätöksistä puuttuu eräs juonne. Diamond pääsi pitkälle ja varmasti hän kysyi kysymästä päästyään yhtä kysymystä ja se on yksinkertaisti: ”Mikä on totuus.” Tämänhän kysyi jo roomalainen viskaali (En suostu käyttämään Pilatuksesta nimeä maaherra koska hän ei ollut senaattori-sukuinen mies.) Nasaretin miehen kanssa tekemisiin jouduttuaan.

Kunhan kevät on lähempänä ja enemmän aikaa irrottaa erinäisiin pohdintojen ylöskirjauksiin voi asioita lähestyä myös roomalaisilla. Ja ihan vain pinnallisia ajatuksia.

I Suomi on Euroopan monarkkimyönteisin maa.

II Suometa luopui monarkista, vahvasta perustuslaillisesta monarkista paljon myöhemmin kuin Ruotsi, Norja ja Tanska.

III Populismi, oli se millaista tahansa, voi olla hyvin vaarallinen ideologia.

IV Kenelläkään ei saa olla liikaa valtaa.

V Ihminen on vallanhimoinen, erehtyväinen ja kuolevainen, ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

21 jan MMXII//: Ja mitähän sitten seuraavaksi? Täällä Kalifornia. Riemuvuoden porinoita. vol. 47/366

2012-01-21T09:12:00.002+02:00

Tavallaan on Kalifornia ja tavallaan ei. Nimittäin tätä kirjoitellessa presidentinvaalien aattona alkaa Suomen aikaa klo 23.00 Anaheimin peli Kaliforniassa. Kyse on ns. matinee-pelistä tai aikaisemmastakin ja se alkaa paikallista aikaa jo puolilta päivin. Vastassa on Ottawa ja huomenna illalla paikallista aikaa on sitten seuraava kotopeli Coloradoa vastaan. Ihan hyvin ehtii palautua ja molemmista peleistä on tarkoitus ottaa täällä kaukaisessa fani-katsomossakin täydet pinnat kotiin. Muuten ei kunnian ankka kääkkäise. Tässä pelissä on Teemun ja Sakun aika tehdä sitten pinnoja, ihan näin tilastollisestikin. Eiköhän tuo onnistu.

Kenelle sitten kiekaisee kunnian kukko huomenna kun presidentin vaalin ensimmäisen kierroksen tulokset on laskettu. Se kiekaisee kahdelle ehdokkaalle ja toiselle arvoitukselliseen sävyyn, siis sille joka kahdesta toiselle kierrokselle menevistä saa enemmän ääniä. Tällä hetkellä Anaheimin ja Ottawan peli on lukemissa 0-0 kun toinen erä on jo hyvällä mallilla. Kun toista erää on pelattu puolet niin jäähykuri pitää ja se merkitsee sitten sitä että ottelua ei kovin helpolla hävitä. Siitä pitävät tarvittaessa huolen kovan työmoraalin omaavat suomalaiset pelaajat.

Kovaa työmoraalia tarvitaan kohta myös uudelta presidentiltä ja koko kansalta. Menneeseen ei ole paluuta. Toisaalta Sauli Niinistössäkin olisi hyviä puolia ja ne löytyvät juuri hänen tiukasta kamreerin-asenteesta. Sauli voisi pitää kerran viikossa tunnin televisio-lähetystä jossa hän anatiais vinkkejä kurinalaiseen taloudenpitoon ja mikä ettei mies voisi myös pitää ”Saulin niksi-nurkkaa” nimittäin kohta

Ja kun toinen erä on päätöksessään niin Anaheim johtaa peliä 2-0. Jos jäähykuri pitää niin peli päättyy niukkaan kotijoukkueen voittoon ja nämä kaksi pistettä ovat todella tärkeät kaksi pistettä. Ottelun jälkeen vain kunnollinen reakreatsooni sillä seuraavaan peliin on aikaa vain vuorokausi. Nestetankkausta ja mustikkasoppaa keuhkoon ja kevyttä hiilihydraattia. Raavaat miehet tarvitsevat kunnon sekaravintoa, ja sitä parempaa tuskin on kuin hernekeitto. Voisivat Suomi-pojat opettaa kyseisen ruuan edut ja hyödyt. Itse täytyy sanoa eilisen työsession ja tänä-aamuisen päälle olleen yksi rankimmista mitä eläissäni olen läpi käynyt. Perjantain alhainen ennätyspaino 192,8 paunaa merkitsi sitä, että hiki oli lentänyt, mutta myös sitä että lihasten energiavarastot olivat tyhjenemään päin. Senhän huomasi pienen tankkauksen jälkeen tänäaamuna kun muutama jopa 35-kiloinen pölkky tuntui höyhenenkevyeltä. Moisia järkäleitä ei olisi voinut vyörätä 70 metrin matkaa käsivoimin. Kyse on ns. superkompensaatiosta jolloin elimistö lataa lihaksiin ja maksaan valtavasti ylimääräistä löpöä. Edulliset fysiologiset muutokset, pudonnut peruskeski-paino näkyvät vasta jonkin ajan, neljän-viiden päivän kuluttua.

Peli päättyi sitten niukasti 2-1 Anaheimin voittoon ja tästä on parempi kuin hyvä jatkaa eteenpäin. Seuraavaksi kaadamme Coloradon ja sen jälkeen kaikki on vielä paremmin. Ja sen päälle muutama voitto lisää niin ollaan kohta jo ”melkein-tilanteessa.” Toisen maalin syöttäjinä olivat Niklas Hagman ja Saku Koivu. Mitä pitemmälle kausi etenee sitä arvokkaammaksi hankinnaksi Hagman tulee osoittautumaan. Hänen arvonsa ei ole lukuisissa maaleissa eikä syötöissäkään vaan kovassa työssä ja siinä, että mies voidaan laittaa jäälle eikä omissa soi. Ja silloin tällöin mies nousee vähän ratkaisevampaankin rooliin. Tänään valitaan sitten maalle prsesidenttiä. Määreinen muoto ja spesies-virhe olkoon hyväksytty koska toinen kierros tulee...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

20 januarius MMXII//: Presidentti-asiaan kallistuva sekaporina. Riemuvuoden porinoita. vol. 46/366.

2012-01-20T07:50:00.006+02:00

Mikään ei ole sen mukavampaa talvista roomalaistyötä kuin reipas metsätyö nykyaikaisilla ja uusvanhahtavilla menetelmillä. Onhan se ollut melkoista rytinää kun legioona valmistautuu taisteluun mars-kuun melkein koittaessa. Tuhannet miehet häärivät metsässä vulguksen voimalla kaataen valtavan määrän puita. Talvella tehtiin myös maanteitä, isoja ja pieniä. Tiet olivat sitten tarpeen kun maata puolustettiin. Teitä pitkin vihollisenkin oli helppo liikkua ja tiet veivät aina Roomaan ikuiseen kaupunkiin. Oikeassa olivat myös Asterixin tekijät jotka laittoivat kaleeriorjan veistelemään notta kaikki tiet vievät ruumaan päin. Eroahan Roomalla ja ruumalla on paljon muutakin kuin se, että Rooma kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Omaan tänäiseen roomalaisurakkaani kuului illan jo tummetessa sahata kaksi isoa kaatunutta kuusen runkoa 15-tuumaisiksi pölkyiksi, ja kantaa niitä hakkuu-lanssiin alun toistakymmentä kappaletta. Tuollaiset jäiset pölkyt painavat noin 25 kiloa kappale, ja yhtä täytyy kantaa sylissä tai olalla keskimäärin noin 80 metrin matka. Eipä tarvitse käydä kuntosalilla. Ja tuollaisen urakan päälle kuuma suihku ulkosaunan viileässä huoneessa tuntuu todella herkulliselta. Edessä on vapaa viikonloppu joten elämä on pelkkä suuri kuntosali. Ja illalla maistuu vulgus niin isännälle ja kissallekin. Toki voi napostella leivän ja vulguksen kanssa mitä kaapista löytyy. Saattaapa suuhun eksyä vaikkapa oliiveja, juustoa ja mustikkasoppaakin.

Presidentinvaalitkin ovat sitten ovella ja asiaahan tulee joka tuutista. Itse olen jo äänestänyt joten eipä tässä kummempia voi enää tehdä. On luotetttava siihen mitä kansa sanoo ensimmäisellä kierroksella. Sunnunai-ilta tulee mutta monelle joka on liian intohimoinen kokee, että tämä viikonloppu on pitkä viikonloppu. Mutta voisihan tähän vielä sanoa jotain vaikka ”lastenlaulun” sanoilla:

”ei kaikki Paavot ole pesusieniä, ei yhtä symppiksiä eikä kivoja…”

Eivät todellakaan ole ja tässä vaiheessa on vaikea enää asiaa muuksi muuttaa. Jotenkin riimikone pysähtyy aina muutamaan lauseeseen. Sävel olisi jotain Veikko Laviin viittaavaa. Ehkä olisi parempi pistää rehellisesti ja heti räpiksi. Niin kuin on vaikea muuksikaan muuttaa sitä, että tasavallan presidentillä ei ole enää samoja valtaoikeuksia kuin ennen oli. Perustuslaki nyt vain on sellainen laki, että sitä ei pidä lähteä rumsteeraamaan jokaisen mielijohteen jälkeen. Että meillä oli sellainen presidentti kuin oli johtui myös paljolti siitä, että Suomeen ei saatu kuningasta. Meidän entisaikojen presidentit alkaen Stålberghista ja Relanderista olivat vahvoja perustuslaillisia monarkkeja. Nyt on siirrytty jopa enemmän tasavaltalaiseen menoon koska meillä ei ole vahvaa ykkösmiestä. Tällaiseen ei olisi ollut mahdollisuuksia silloin 1920-luvulla joten näin kauan on tarvittu aikaa asiantilan muokkaamiseen ja muuttamiseen. Kyse on ihmisen päänsisäisestä asiasta. Ja kuten Stålbergh asian aikoinaan ilmaisi niin kenenkään ei pidä pitää hallussaan niin mahtavaa virkaa kahta kautta peräkkäin. Nykyään kun virka ei ole niin mahtava, niin kenenkään ei pitäisi pitää sitä hallussaan kahta kautta ettei kuvittelisi olevansa liian mahtava.

Yksi huomisen suurista kysymyksistä on se, montako prosenttia ensimmäisen kierroksen äänistä Sauli Niinistö saa. Sanotaanko nyt sitten, että tuo lukema on lähempänä Kansallisen Kokooomuksen kannatuslukuja kuin viittäkymmentä. Mitä korkeammaksi äänestyprosentti nousee, sitä pienempi on Niinistön kannatus. Jos Niinistön kannatus on 30% tai suurempi niin sitä vaikeampi hänet on voittaa toisella kierroksella.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

19 januarius MMXII// Ihanan aamun päivän illan mietteitä. Riemuvuoden porinoita. vol. 45/366.

2012-01-19T22:07:00.009+02:00

Päivästä teki tietenkin ihanan ja aamusta erityisesti se, että Anaheim voitti jälleen ja vieläpä reilusti. Maaleja tehdään nyt laajalla rintamalla ja turhia jäähyjä ei oteta. Ottelun ”box-score” näyttää ja kertoo paljon vaikka ottelua ei katsoisikaan yhtään sekuntia. Niklas Hagman laukoi kahdesti kohti maalia ja toisella kertaa sitten upposi. Jotain kertoo myös se, että kukaan joukkueen hyökkääjä ei pelannut yli kahtakymmentä minuuttia. Eniten vaihtoja saivat pelatakseen Niklas Hagman (Jääaika 15:33) ja Saku Koivu (15:19). Kavereille tuli myös hyvin plussaa, Sakulle 1 ja Niklakselle 2. Teemu pelasi hieman vähemmän. Joukkueella on nyt hyvä draivi päällä ja kunhan päästään parivauhtiin niin sitten alkaa tapahtua. Parivauhdilla tarkoitetaan tässä sitä, että ollaan pinna per peli-vauhdissa. Se tulee saavuttaa mahdollisimman nopeasti. Aamun ihanuus valkeni tänään sitä mukaa kun peli eteni ja marginaali kasvoi. Joskus kannattaa nousta ylös aikaisin.

Kieltämättä oli ihanaa myös lumentulo vaikka se pistikin ajokelin kovin huonoksi. Pahemminkin olisi voinut toki käydä. Jos kerran sitten on talvea talvekseen niin olkoon näin. Kyllähän talvi lumensa tarvitsee ja kevät ne sulattaa; aivan varmasti. Saavatpan nyt lapset luistella ja hiihdätellä kuten ennenvana (Ei painovirhe vaan lue todellakin ”ennenvana.”). Eipähä pääse perinnen katkeamaan. Kerran kansamme historiassa hiihtotaitoa tarvittiin kun veli venäläisen kanssa matsattiin ikimuistoisena talvena 1939-1940. Nykyään puhutaankin sitten viennin edistämisestä. Venäläiset ovat pahoillaan kun Suomessa on niin huono Venäjä-kuva, ja tämä on surkea ja valitettava asia. Halonen on toki tehnyt sen minkä osaa Suomen tasavallan presidenttinä.

Tänäiltaisessa vaalikeskustelussa presidenttiehdokkaat puhuivat niitä näitä, mutta yksi asia pisti korvaan. Ehdokkailta kysyttiin ns. Kiina-skenaariosta ja siitä mitä he tekisivät. Kiina on ehkä tarpeeksi kaukana, vaikka toisaalta välillämme ei olekaan kuin yksi maa (Sama sanottiin aikoinaan Persian eli Iranin shaahille hänen valtiovierailullaan.), että moiseen rätvätykseen on varaa. Kiinalaisia on noin 1,25 miljardia ja rapiat ja he joutuvat todellakin tarkastelemaan asioita laajemmista mittasuhteista ja ennen kaikkea hyvin laajoista yhteyksistä. Vaaditaan demokratisoitumiskehitystä ja muuta sellaista. Sanotaan vielä yhden kerran, vaikka sanomisillani ei hirveän suurta painoarvoa olekaan, että Ikuisen Keskustan Valtakunnan han-poikia on turha lähteä neuvomaan täältä pikkuriikkisestä Suomesta. Neuvomaan ei pidä lähetä varsinkaan nyt kun kitanit istuvat pylli-koneen päällä. Ei pidä neuvoa veli venäläistä eikä kitaneita jos mielii menestyä ja kauan elää. Se on osamme ja sitä leipää syökäämme.

Kansakunta sai sittenkin sen mitä se ansaitsi, nimittäin tiukat ja mielenkiintoiset vaalit. Kannaltaan epävarmojen äänestäjien lukumäärä on kasvanut ja se on merkki yhden ehdokkaan kannatuksen sulamisesta. Se on toisaalta hyvä, sillä ensimmäisen kierroksen tulee olla tiukka. Jos joku olisi liian suosittu ensimmäisellä kierroksella niin se olisi merkki kahdesta asiasta, jommastakummasta mutta ei koskaan täysin molemmista:

I Joku on oikeasti hyvä ja suosittu, ja se on vaarallista. Kaikista eniten se on vaarallista suositulle itselleen.

II Äänestäjien harkintakyky pettää tai sitten kansan on ihan manipuoloitavissa. Tämä on vielä vaarallisempaa kuin ensimmäinen kohta.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

18 januarius MMXII//: Pitkästä aikaa sekoilua eli sekaporina. Riemuvuoden porinoita. vol. 44/366.

2012-01-18T22:11:00.004+02:00

Kevät on lähempänä kuin uskommekaan ja viikon lämmin henkäys joka voi tulla koska tahansa vie pois sen mitä talven taikasivellin on saanut aikaan. Loskaa, märkää ja liukkaita ajokelejä se vain tietäisi, mutta mitä sen väliä. Tiet sulavat nopeasti. Tänä talvena olen itse opetellut uuden ajo-periaatteen ja se on ollut moottoritien välttäminen. Ei rapaannu auto eikä muutenkaan rispaannu kun kerran ei aja suolatuilla osuuksilla. Muutenkin on hyvä, että on liukasta. Jää turha kiirustelu pois. Kevät tulee ja se on todellakin lähempänä kuin uskommekaan. Jos lunta on talven huipun jälkeen vähän kuten siltä näyttää niin sulat maat koittavat pian ja silloin alkaa tulevan suunnittelu. Sen verran paljastan tilastani, että paino on ennätysalhaalla eli reilusti alle 200 paunaa ja menee alaspäin päivä päivältä. Kuun lopussa liikumme jo 190 paunan tuntumassa. Joulun aiheuttama tilapäinen painonnousu on takana ja tiukka roomalainen ohjesääntö puree. Kiloissa, tätä kirottua ranskalaisten keksimää yksikköä on joskus käytettävä, nykyinen paino on alle 90 kun se elokuun puolivälissä oli noin 104,5. Ihanne paino olisi tuollaiset 77 kiloa ja se on mahdollista saavuttaa tämän vuoden keväällä ja ennen elämän suuren riemuvuoden puoliväliä.

Ja mikä tärkeintä niin käsi on kunnossa ja tällä tarkoitetaan oikeaa kättä ja kunnossa oleminen on sitä, että puristusvoima on palautunut ja sillä voi tehdä melkein mitä vain. Tietynlainen liike ja täräys saa kyllä miehen voihkaisemaan lujaa ja silloin myös näkyy tähtiä silmissä. Moinen menee kyllä ohi parissa minuutissa ja sitten voi tehdä taas melkein mitä tahansa. Mitä tahansa tarkoitta sitä, että voi kääntää ja muokata maata, hakata kirveellä, moottorisahailla ja ampua jousipyssyllä. Pankrationiin ja muihin vastaaviin ei enää pysty. Lumen kolaus on vähän vaarallista puuhaa, sillä silloin tulee helposti tärskyjä ja tähtiä näkyy. Käden parantumisesta saamme jälleen kiittää kissaa ja hänen mainiota akupunktuuurihoitoa, ja tietenkin sähkö-magneettisia hoitoja. Oma kuntouttaminen on myös ollut tärkeällä sijalla.

Presidentinvaalit tietenkin kiinnostavat jonkin verran mutta mitään intohimoa ei ole vielä noussut. Intohimoa tulee sen sijaan suunnata kohti Kaliforniaa, jotta ensi yönä tulee täydet pisteen Phoenixia vastaan. Otteluhan on kotipeli ja sitä ei passaisi nyt tyriä millään tavalla, ei sitten millään tavalla. Ottelu alkaa aamulla klo 5 Suomen aikaa ja on sitten ohi joskus puoli kahdeksan tietämillä. Se olisi pikku hiljaa sitten jo Teemun hattutempun aika kun kerran Sakukin sai jos omansa pitkästä aikaa. Ajatellaan nyt vain kevättä ja ratkaisupelejä. Ketkähän ovat jäällä aina kun Anaheimilla on mahdollisuus katkaista ottelusarja. Kyllä siellä on ainakin kaksi kovan työmoraalin omaavaa suomalaista.

Mutta jos vielä jotain presidentinvaalista ja siitä ketkä ovat mukana toisella kierroksella. Kannatusta ovat viimä viikkojen aikana kasvattaneet Haavisto ja Väyrynen tai Väyrynen ja Haavisto. Niinistön haastaja löytyy näistä kahdesta ja tämä on tosiasia, joka on pakko sanoa ääneen. Ja jos mennään vielä pitemmälle niin on kai sitten pakko sanoa ääneen että Niinistön haastaja tulee olemaan Paavo Väyrynen. Toisaalta Haavisto voi tehdä vielä suuremmankin ihmeen. Mutta Haavisto ei pysty haastamaan Niinistöä, koska tässä maassa on vielä liian paljon homofobiaa. Haavisto kerää tällä hetkellä paljon ääniä naisilta ja sitä ei esimerkiksi Timo Soini kykene tekemään. Tosiasioille ei voi mitään ja se on tunnustettava. Muiden vuoro tulee kuuden tai kahdentoista vuoden päästä. Mitään en toivo enkä edes halua. Turha on taistella tutkainta vastaan…

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

17 januarius MMXII//: Kenestä Suomen tasavallan kahdestoista presidentti. Riemuvuoden porinoita. vol. 43/366.

2012-01-17T16:44:00.008+02:00

Tähän on helppo vasta, itse asiassa hyvin helppo vasta. Suomen tasavallan kahdestoista presidentti on se joka saa yli puolet äänistä ensimmäisellä tai toisella kierroksella. Tietenkin on mahdollista jopa sellainen asia, että tarkistuslaskennan jälkeen toisella kierroksella molemmat ehdokkaat ovat saaneet yhtä paljon ääniä. En ole nyt varma tätä stooria kirjoittaessani siitä, ottaako vaalilaki tällaisen asian huomioon, ja onko säädetty siitä että arpa ratkaisee presidentin valinnan tuossa tilanteessa. Todennäköisyys on aika pieni tuollaisessa tilanteessa ja ehkä neuvoa on kysytty matemaatikolta. Vuonna 2006 äänestyprosentti oli edelleen varsin korkea eli 74 ja nyt voidaan toisella kierroksella yltää jopa samaan.

Äänioikeutettuja ollee noin 4 450 000 eli neljä miljoonaa ja vartti päälle. Jos äänestysprosentti on vaikkapa 73 niin silloin äänensä antaa pyöreästi ottaen 3 248 500 kansalaista. Jos noista hylättyjen äänien osuus on tavanomainen niin ensin tulee annettuja ääniä olla tasaluku ja jos vaikka hyväksyttyjä ääniä toisella kierroksella olisi 3 222 648 niin silloin tasapelin mukainen tulos olisi 1 611 324 – 1 611 324. Mikähän on todennäköisyys? Se on lähinnä tähtitieteellinen ja silloin pitäisi kertoa tuosta oletuksesta tulos ja se tarkoittaa sitä että 1 611 324 pitää kertoa samalla lukemalla ja tällainen sattuma on jo Hannu Hanhenkin tuurin ulottumattomissa, tai sanotaan että moista säkää ei hänkään koe kuin kerran elämässään. Toisaalta Hannu Hanhella ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa.

Suomen tasavallan presidentin vaali saa kansalaiset liikkeelle ja presidentti-instituutiota arvostetaan edelleen. Mutta kenestä sitten tulee Suomen presidentti. Se onkin sitten niin vakava, monisäikeinen ja sanalla sanoen vaikea kysymys että proosa-tekstin puitteissa ei voida tähän vastata. Ja mitä nyt esitetään koskee vuoden 2012 tilannetta.

I Valittavan tulee kyetä saamaan omiensa kannatus.

II Valittavan tulee rikkoa puoluerajoja jo ensimmäisellä kierroksella.

III Valittavan tulee kyetä rikkomaan perinteinen vasemmisto/oikeisto-ajattelu.

IV Inhotuin ehdokas ei voi päästä toiselle kierrokselle koska inhotuin on inhottu myös omiensa keskuudessa.

V Naiset ratkaisevat vaalin tuloksen. Valittavan tulee vedota mahdollisimman moneen naiseen.

VI Valituksi tullut on ollut vakuuttavin

VII Valituksi haluavan tulee päästä median suosioon.

Sitten olisi tietysti mahdollista myös järjestää niin sanottu painotettu arvonta. Tähän ei tarvittaisi kuin vain ensimmäinen kierros ja sen jälkeen arvonta. Arvonnassa olisi sata palloa ja niiden sisällä ehdokkaan nimi siinä suhteessa kun ääniä tuli. Elikkä jos tällä kertaa Sauli Väinämö Niinistö saisi 40% äänistä niin hänellä olisi tuossa arvonnassa 40 palloa ja muilla sitten vähemmän suhteessa äänimäärään ja vaalissa saatuun kannatusprosenttiin. Yleensä painotetussa arvonnassa voittaa se jolla on eniten arpoja. Olisiko tuolla loppujen lopuksi mitään väliä vaikka ensimmäisen kierroksen jälkeen todella suoritettaisiin painotettu arvonta. Valintaperusteet ovat mitä ovat ja media tekee mitä haluaa ja tulosta manipuloidaan vielä kaiken lisäksi gallupeilla. Ja mikä kansakunnan yhteennivova vaikutus tuolla ensimmäisen ja ainoan kierroksen vaali-illan huipennuksella olisikaan. Sillä saataisiin takaisin sitä mikä menetettiin eduskunnassa suoritetusta valitsijamiesten suorittamasta äänestyksestä luovuttaessa. Suomalaiset ovat lottokansaa ja mikä olisikaan sopivampaa kun korkea viskaali, pääministeri tai vaikkapa istuva presidentti sanoisi juhlallisesti: ”Arvotaan painotetulla arvonnalla tasavallan presidentti seuraavaksi kuuden vuoden kaudeksi.” Sitten herää tietysti kysymys varanumeroista…

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

16 januarius MMXII//: Anaheimin purgatorio - Saako Saku Beatricen? Riemuvuoden porinoita. vol. 42/366.

2012-01-16T11:46:00.005+02:00

Nyt on sitten tuuri ja kiiri kääntynyt Anaheimin menossa. Kuudesta viime pelistä on viisi voittoa ja regulaari-tasapeli. Siis on saatu kahdestatoista mahdollisesta pisteestä kotiin peräti yksitoista. Maaleja on noissa kuudessa pelissä tehty 25 ja päästetty 10. Että viimä yönä voitettiin Vancouver on todella kova juttu sillä voitto tuli vieraissa. Vancouver on saanut 1,28 pistettä per ottelu pelaamistaan peleistä ja jos se ei olisi kompastunut nyt Anaheimiin niin se johtaisi koko sarjaa. Suurin osa epäilee Anaheimin mahdollisuuksia, mutta katsotaan nyt seitsemän seuraavaa peliä: Phoenix; Ottawa; Colorado (@); Dallas (@); Phoenix; Dallas ja Columbus. Kaikki seitsemän peliä ovat voitettavissa ja se tekisi jo muhkeat 14 pistettä.

Vielä on jäljellä 38 peliä ja niistä peräti 17 oman konferenssin niitä joukkueita vastaan jotka ovat tällä hetkellä pudostuspeliviivan alapuolella. Itäisen konferenssi joukkueita vastaan noista peleistä on 9. Tällaisilla listauksilla ei kuitenkaan ole mitään arvoa sillä pelejä on voitettava niin monta kuin vain mahdollista. Ja homman nimihän on yksiselitteisesti se, että jos Selviää loppupeleihin niin se on silloin niin kovassa iskussa että se on myös melkoinen suosikki oli sitten ottelu-ohjelma ollut mikä tahansa. Mutta pudostuspeli-sarjat ovat todella arvoituksellisia ja runkosarjan ylivoimaisestikin voittaneelle joukkueelle on tullut noutaja suoraan 4-0.

Kuten saatamme muistaa niin Anaheim voitti yhden kerran vuonna 2007 jolloin Teemu oli ratkaisevassa roolissa. Saku tuli joukkueeseen vuonna 2009 ja pelaa nyt siis kolmatta kauttansa Kaliforniassa. Otsikko viittaa Jumalaisen näytelmän kirjoittajan Dante Alighierin nuoruudenrakkkauteen eli Beatrice-nimiseen naiseen. Beatrice kuoli 24-vuotiaana ja itse Dante eli ”vain” 51-vuotiaaksi. Molemmat olivat tahoillaan naimisissa, mutta Danten sydän oli Beatrice kuolemankin jälkeen aina hänessä kiinni. Elettiin renessanssi-aikaa ja rakkausavioliitot olivat tuiki harvinaisia vielä silloin. Danten Jumalaisessa näytelmässä hänen oppaanaan on infernossa ja purgatoriossa itse runoilija-suuruus Vergilius keisari Augustuksen ajalta, mutta paratiisissa Danten seurana on Beatrice. Dantehan ihastui tuohon naapuruston tyttäreen jo kymmenvuotiaana vappujuhlissa, näin kerrotaan. Että kun puhutaan Sakusta ja Beatricesta, niin tarkoitetaan luonnollisestikin sitä kun Saku kärsi Montrealin helvetissä niin monta vuotta, ja nyt eletään valtavaa purgatoriota jos on mieli loppupeleihin, niin eikö olisi varsinaisen paratiisi jos se Stanley Cup sitten tipahtaisi ensi keväänä. Kaikki on mahdollista.

Vaikean syyskauden ja alkutalven aikana suomalaiskaksikko piti joukkuetta hengissä ja heidän roolinsa tulee vain kasvamaan mitä pitemmälle edetään. Anaheimin ongelma takavuosina on ollut pitkälti turhat jäähyt, ja pelejä ei todellakaan voiteta silloin. Viimeisessä kuudessä pelissä on kohdattu siis Vancouver, Edmonton, Calgary, Dallas, Columbus ja New York Islanders. Noissa peleissä jäähyjä on tullut sarjassa 6-9-4-6-29-6. Kun joulukuun puolivälin tietämillä joukkue hävisi neljä kertaa putkeen Chigacolle, Winnipegille, Dallasille ja Los Angelesille niin jäähyjäkin oli joukkueella silloin ainakin kaksinkertainen määrä sarjassa 16-11-20-15. Lukemat olisivat voineet olla murheellisimpiakin ilman Saku ja Teemua jotka osaavat jäähyntappamisen taidon. Eli jos pysytään muutaman jäähyn vauhdissa niin omaan peliin on silloin paljon paremmat mahdollisuudet. Jääkiekosta tulee helposti elämää suurempi asia jos siihen innostuu. Tämä oli kuitenkin nyt vain pieni pintaraapaisu. Loppuun pari linkkiä. Toisessa Teemu tekee uransa tärkeimmän maalin jolla Detroit eliminoitiin keväällä 1997 ja tiet finaaliin varmistui. Toinen video on ehkä erikoisin hyväksytty maali mikä on koskaan tehty. Kyse on ns. Nelson Emersonin maalista. Mies ottaa kopin maalin takana ja luistelee kulmalle heittäen kiekon sivutolpan vieritse maaliin. Maali hyväksyttiin. Kyse on kauden 1993-94 Winnipegin ensimmäisestä pelistä, sen ja Chigacon kohtaamisesta. Teemu katselee aitiopaikalta mitä oikein tapahtuu. Siitäkin on aikaa jo yli 18 vuotta ja Teemu sen kun porskuttaa…

http://www.youtube.com/watch?v=ipqQhTG7YdY&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=VmEtDX41qSM

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

15 januarius MMXII//: Tarkkailijasta elämään. Kehyskertomuksen toinen puolisko. Riemuvuoden porinoita. vol. 41/366.

2012-01-15T11:17:00.005+02:00

Tietystikään Dorén tarkkailija ei voisi olla kuvassa ellei Matteus olisi kirjoittanut nerokasta kertomustaa, jota sitten Luukas kehitteli vielä eteenpäin. Kuvaa ei olisi myöskään voitu tehdä ellei taiteilija olisi tarkoin perehtynyt ja myös syvällisesti ymmärtänyt lukemaansa. Ja kun asiaa tarkastelee tästäkin näkökulmasta niin yhä jyskyttävimmin mieleen nousee kysymys siitä kuka hän oikein on, mistä hän on tullut, ja tietysti minne hän menee. Sekin on vielä sanottava, että kuva poikkeaa kaikista muista Dorén Raamattu-kuvista. Tällaista arvoitusta emme löydä mistään muusta hänen kuvastaan, vaikka monista niistä voi tarkan katsomisen perusteella tehdä paljonkin havaintoja.

Mitä synagoogassa tapahtui. Välienselvittelyn makua, räjähdysherkkä tilanne, päättyy niihin sanoihin "Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.” Jeesus poistuu kuitenkin näyttämöltä voittajana. Kuvaus on poikkeuksellisen elävä ja monikerroksellinen ja sen äärellä kyllä viihtyy ja mielellään kyllä viipyykin. Nasaretilaisten päässä liikkuu paljon erilaisia asioita ja niin liikkuu myös Jeesuksen päässä.

Suodin, Jeesuksen suodin, pettää niin sanoaksemme. Monen vuosikymmenen padot murtuvat tuossa kohtauksessa. Ja me saamme ihmetellen katsella tuota kaikkea mitä Nasaretin synagoogassa sitten tapahtuu kauan, kauan sitten.

Palaamme vielä taiteilija Dorén ajatuksiin. Varmastikin hän haluaa viestittää tuolla erikoisella tarkkailijallaan jotain. Ja me olemme itse samassa tilanteessa. Luukkaan evankeliumin alussa luemme Johanneksien ja Jeesuksen syntymäkertomukset, ja jokaisellehan on tuttu jouluevankeliumi jonka maisemista olemme nyt matkaamassa kohden pääsiäistä. Olemme siirtyneet Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta hänen julkisen toiminnan alkuun. Tämän Luukas kirjaa kertomukseensa. Jeesus on valmistautunut tehtäväänsä ja sitten ylös kirjataan seuraava tiedonanto: ”Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä (Luukas 4:14-9;50).”

Oma matkamme on jo hyvällä mallilla, sillä se on alkanut. Voimme olla hieman kahden vaiheilla, toinen jalka osoittaa jo ulko-ovelle päin vaikka katse on vangittuna kohti päähenkilö. Kätemme eivät ehkä ole levollisesti puuhkan sisällä, vaan työn touhussa. Emme jaksa olla aina kiinnostuneita tärkeimmistä asioista ja varmasti taiteilija Doré on kuvannut tuohon kuvaamme jotain joka syvällisesti koskee meitä kaikkia. Olemme totuuden äärellä, mutta mitä sitten teemmekään? Teki hän kuvansa sitten aivan tarkan suunnitelman mukaisti tai sitten niin sanotusti tiedostamattaan, niin hän kuitenkin kuvasi jotain todella tärkeää.

Dorén kuva, joka on kahden edellisen päivän blogissa siis otsikkokuvana, julistaa evankeliumia, mutta se myös piirtää eteemme myös kuvan meistä kaikista. Ja tuo kuva on perin lohdullinen. Olemme kaikki samanlaisia epäilijöitä ja myös Jumalan armoa vailla olevia. Kuvaan on ikuistettu jotain joka koskee kaikkia aikakausia ja kaikkia ihmisiä.

Kuten eilisessä kommentissani joka oli vastakommentti eero tomaanin kommenttiin totesin niin en julkaise saarnaa jonka tänään pidin koska se pitää jättää hautumaan kolmeksi vuodeksi. Sitten sitä ei enää kukaan muista ja peliin voidaan ottaa isompi kuva tuosta Nasaretin synagogan tuokiosta... Kuvan tulkinta voi myös mennä eteenpäin ja kehittyä.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

14 januarius MMXII//: Dorén merkillinen tarkkailija. Kehyskertomuksen ensimmäinen puolisko. Riemuvuoden porinoita. vol. 40/366.

2012-01-14T21:04:00.007+02:00

Vanhan ajan kuvaraamatut olivat melkoisia aarteita monessa kodissa ja kenellä sellainen nykyään perintökalleutena on olkoot onnellinen ja pitäkööt huolta tuosta kirjasta. Sellaiset kirjat olivat aikoinaan hinnaltaan varsin arvokkaita, ja niihin kirjattiin hyvin hartaasti myös perheen tärkeitä tapahtumia. Siitä luettiin aina jouluevankeliumi ja sen ääreen hiljennyttiin kun perheenpää luki siitä iltaisin kaikelle talonväelle. Vanhan ajan perheraamatun kannen päälle mahtuu siistiin järjestykseen kaksitoista kappaletta nykyajan vihkiraamattuja. Näin paljon ovat ajat ja tottumukset muuttuneet kolmen viimeisen sukupolven aikana. Mikä on sitten hyvää kehitystä onkin eri asia.

Muistan varsin hyvin kun eräs ystäväni jo varsin kauan sitten, sanotaan viime vuosituhannella, eräs Seppo jota leikillisesti nimitin sadanpäämieheksi kertoi perheraamattuun liittyvistä asioista. Seppohan ei oikein tykännyt siitä kun kutsuin häntä vain sadanpäämieheksi, sillä hän oli käynyt sotakorkeakoulun ennen kuin hän lähti puolustusvoimista muihin töihin 1960-luvulla, mutta sadanpäämies kuin sadanpäämies. Eihän raamatussa mainita korkeampiarvoista roomalaista upseeria. Ja kentuurioitakin oli monta sorttia ja legioonan ensimmäinen kentuurio oli todella korkea-arvoinen luottomies.

Niin Seppo kertoi siitä kuinka kotona sai katsella perheraamattua ja sen hienoja kuvia vain lauantai-iltaisin. Ja pieni poikapa ei saanut katsella niitä kuvia joita oli Raamatun viimeisessä kirjassa eli Johanneksen ilmestyksessä ollenkaan. Elettiin aikaa jolloin kotiin tuleva kuvalehti saattoi olla suuri harvinaisuus eikä ollut todellakaan internettiä, elettiin tyystin pelkkää radio-aikaa. Sellaista oli elämä sodanjälkeisessä Suomessa 1940-luvun lopulla ja villin 50-luvun alkuvuosina. Kouluissakin olivat vielä vanhan ajan opetustaulut kovaa huutoa. Sadanpäämies Seppoon olemme törmänneet ennenkin ja hänet löydämme saarnasta jonka nimi on nykyään ”Sadanpäämies ja politrukki 3.0.”

Vanhoissa perheraamatuissa, meidän sukupolvemme näkökulmasta vanhoissa, oli kuvituksena eräs tietty sarja piirroksia jotka oli valmistettu alun perin Ranskassa ja taiteilija oli elssasilaissyntyinen Gustave Doré. Hän oli taiteilija joka tuotti paljon piirroksia ja ne ovat myös jääneet elämään oman ilmestymisaikansa jälkeen. Omalla tavallaan ne ovat ikuisia ja niissä on myös ajattomuuden leima. Tulee varmasti aika jolloin uusi sukupolvi löytää ne ja myös niiden sisällön. Vaikka Doré ei saanutkaan omana elinaikanaan sitä arvostusta joka hänelle olisi kuulunut, niin tulevat sukupolvet ovat olleet hänelle kiitollisia. Dorén taiteilijansynniksi kun luettiin se, että hän oli aivan liian tuottelia kuvataiteilija. No meillä täällä Suomessa Mika Waltari on saanut vähän saman taiteilijankohtalon, ja esimerkiksi kirjallisuuden Nobelistien joukossa ei juuri ole todella tuotteliaita kirjailijoita. Mutta tämä 1800-luvulla elänyt taiteilija on tehnyt jotain todella merkittävää, tai sanotaanko pikemminkin että hänen vaikutuksensa on ollut suuri. Vaikka Raamattua ei sinänsä olisi luettu, niin sitä on kyllä paljon silmäilty kristikunnassa juuri hänen, Gustave Dorén ansiosta.

------------

Onhan tämä ollut sellaista prosessikirjoitusta, mutta opiksi olkoon; sekä kirjoittajelle että lukijalle...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

13 januarius MMXI//: Nuutinpäivänä kuusi poltetaan ja lisäporinaa Doren kuvasta. Riemuvuoden porinoita. vol 39/366

2012-01-13T09:31:00.004+02:00

Kuusi on todellakin poltettu viikon mittaan ja tänään päivän tultua Nuutin ensi tunneille niin kaikki oli selvää ja taivaalle mennyttä. Sinne menivät kaikki fosforit ja muut yhdisteet ikuiseen kiertoon ja niinhän sen pitikin olla. Ehkä seuraavan kerran kuusi poltetaan jossain muualla kuin hellassa sillä neulaset tekevät hirmuisen määrän nokea ja se ei ole oikein hyvästä milleen uunille. Mutta periaate tuli kuitenkin elettyä todeksi. Ulos ei mennyt yhtään oven kautta, vaan kaikki meni nopeutetun hajoamisreaktion kautta. Joulukuusesta luopuminen ei ole aina helppoa ja varsinkin sen jatkokäsittely on monelle vielä vaikeampi juttu. Kaupunkioloissa parveke tuo tietysti pienen aikalisän, mutta viimeistään juhannuksena tulee kuitenkin lopullisen ratkaisun aika.

Heräsipä eilisen porinan jälkeen ajatus tehdä saarna kuvan pohjalta, ja ajatus ei ole välttämättä mitenkään huono. Kuva on kaikesta roomalaisuudestaan ja mystisestä tarkkailijasta huolimatta hyvin raamatullinen ja omalla tavallaan jo tulkintaa ja sinänsä ”punnittua puhetta.” Kuvan etualan hahmosta on vielä sanottava, että se on jotenkin etäinen ja kahden vaiheilla. Näyttää siltä kuin se olisi kääntymäisillään jo pois mutta katse on nauliintunut kaiken keskellä olevaan Jeesukseen. Dore teki ja loi lyhyen uransa aikana paljon, hyvin paljon. Hänen kädestään lähti luonnoksia ja puolivalmiita piirroksia jotka usein toiset viimeistelivät. Kuvassa voi olla jopa viesti jonka Dore halusi antaa, ehkä jopa tietämättään. Ja kun sanomme ”ehkä jopa tietämättään”, niin tarkoitamme sitä että tuohon viestiin voi sisältyä jotain enemmän mitä yhden ihmisen käsitys voi olla. Sekin on vielä sanottava, että etualan hahmo on ainoa jonka kasvoja emme näe. Tummasti varjostuva hahmo näyttää käsiään puuhkassa pitävältä matkamieheltä, joka on ikään kuin heitetty kuvaan noin ihan vain sattumalta. Näyttäisi siltä kuin hän katsoisi patsasryhmää tai olisi valkokankaan edessä

Kaiken lisäksi, kun katsomme kuvan erikoista henkilöä ihan anatomiselta kannalta niin hän on hyvin elegantti liikkeissään, ja tuollaiseen jalan ojenukseen pystyy luontevasti vain tanssija. Jalka joka näkyy vaatetuksen alta on nimittäin vasen jalka. Kokeilkaapas itse kotona peilin edessä. No tämäkin vielä! Mitä enemmän tuon yhden hahmon arvoitusta katselee ja sitä pohtii, niin sitä enemmän se pistää miettimään. Kuka hän oikein on ja miksi hän on kuvassa outoine hiusmuoteineen. Jos Dore ei ole itseään kuvaan tarkoittanut, niin siinä voi olla joku Doren ystävä. Dore’lla ei ollut tapana pitää moista pujopartaa jonka näemme tuolla hahmolla olevan, vaikka kasvot ovat Jeesukseen päin ja näemme profiilista vain aavistuksen. Taiteilijoilla on aina ollut tapana tehdä temppuja tauluja ja piirroksia tehdessään, ja aika varmalta näyttääkin se, että tässä on tällaisesta tempusta kyse. Doren kuvasta löytyy muutakin arvoituksellista ja rajoja rikkovaa, sillä hän on kuvannut tähän kuvaan myös kaksi naishahmoa, jotka ovat vielä aivan väärissä paikoissa. Jotain viestiä kuvaan sisältyy siis myös muutakin.

Tietystikään Doren tarkkailija ei voisi olla kuvassa ellei Luukas olisi kirjoittanut nerokasta kertomustaan. Kuvaa ei olisi myöskään voitu tehdä ellei taiteilija olisi tarkoin perehtynyt ja myös syvällisesti ymmärtänyt lukemaansa. Ja kun asiaa tarkastelee tästäkin näkökulmasta niin yhä jyskyttävimmin mieleen nousee kysymys siitä kuka hän oikein on, mistä hän on tullut, ja tietysti minne hän menee. Sekin on vielä sanottava, että kuva poikkeaa kaikista muista Doren Raamattu-kuvista. Tällaista arvoitusta emme löydä mistään muusta hänen kuvastaan, vaikka monista niistä voi tarkan katsomisen perusteella tehdä paljonkin havaintoja.

Luonnollisestikin otsikkokuva oli tänään sama kuin eilen. Huomisesta emme sitten tiedä. Lisätään tähän nyt sitten vielä se, että Gustav Dore on Gustave Doré ja kun huomenna on vuorossa lisempää lisäporinaa Gustave Dorén kuvasta, niin käytämme eeta ja aksenttia mainion taiteilijan kunniakasi.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

12 januarius MMXI//: Muuan salaperäinen tarkkailija. Riemuvuoden porinoita. vol 38/366

2012-01-12T23:32:00.008+02:00

Niin tekee elikkä lähestyy ja siinäpä se niksi sitten onkin. Jos ajatellaan pyhää saarnaamisen kannalta, ja nimenomaan tätä kolmatta vuosikertaa, niin on vaikea lähteä tekemään saarnaa tekstistä jonka yhden kerran aikoinaan tyhjensi niin perusteellisesti. Tietysti voisi lähteä tekemään ns. jatkosaarnaa, mutta se ei tunnu mitenkään luontevalta juuri nyt. Kyse on tietenkin vuoden 2006 alkuvuoden saarnasta, ja sunnuntai nimenomaan toinen sunnuntai loppiaisesta. Näin se vain on. Uudelleen lämmitys ei käy päinsä ja sehän olisi vain hölmöläisen puuhaa. Ottaa nyt toisesta päästä palanen ja laittaa se toiseen päähän. Ei onnistu sitten millään. Parasta siis antaa vanhan olla rauhassa. Linkki tähän saarnaan löytyy tästä.

Kolmannen vuosikerran kohdalla on kyse siitä kappaleesta Luukkaan evankeliumia jossa Jeesus on käymässä kotikaupungissaan Nasaretissa ja menee tapansa mukaan sapattina synagoogaan. Otsikkokuva on taattua Gustav Dore´ta ja senhän kertoo jo alalaidan signeerauskin. Doren Jeesus Nasaretin synagoogassa tuo kuitenkin mieleen enemmän jonkin toisen paikan kuin juutalaisten rukoushuoneen. Aivan oikein! Joku taisi jo huomata mistä on kyse. Senhän kertoo tapa jolla Jeesus pitää kiinni vaateparrestaan ja miten hän käyttää käsiään. Jeesus näyttää Doren kuvassa kyllä enemmän roomalaiselta senaattorilta kuin kiertävältä matkasaarnaajalta ja suurelta opettajalta. Siinähän Jeesus on toogassaan kuin paraskin kaunopuhuja.

Kuvahan on Doren kuvasarjaa joka koristi aikoinaan suuria perheraamattuja. Dore ei ollut mitenkään suuren taiteiljan maineessa koska hän oli liian tuottelias henkilö. Itse asiassa hänellä oli oma työpaja jossa oli töissä lukuisa joukko kaivertajia. Dore itse veteli suuria linjoja ja laati luonnoksia ja uusia luonnoksia jotka muut vievät puukaiverruksen tasolle. Tänäinen otsikkokuvamme on hieman arvoituksellinen ja siinä on valtava kontrasti. Kontrastia ei suinkaan luo se, että juutalaisella Jeesuksella on päällään toogamainen asua, vaan se että kuvan etuosan henkilössä on jotain outoa. Se ei sovi kuvan asetelmaan millään tavalla ja ”valaistuksen suhteen” juuri tämä henkilö luo hyvin kummallisen vaikutelman.

Otsikkokuvamme etualalla oleva henkilö on kuin toisesta ajasta ja paikasta. Luvalla sanoen hänen hahmossaan on hyvin paljon jotain joka ei kuulu millään tavalla tilanteeseen. Hahmon profiili on taiteellinen ja juonikas. Mieshenkilön päässä tuntuu olevan seppele, joka tapauksessa tukka on lyhyt. Myös miehen vaatetus viittaa toiseen aikakauteen. Parta miehellä kuitenkin on, mutta sehän ei todista mitään. Jotain todella salaperäistä etualan miehessä on. On mahdollista, että siihen on kuvattu jopa itse taiteilija eli Dore. Tiietysti Dore oli parraton mies mistä ainakin tämä kuvatus todistaa. Tämähän vain todistaa sen, että evenkeliumiteksti on tavattoman kiinnostava jos itse Dore on halunnut olla sivusta tarkkaileva hahmo. Mielenkiintoista ja kaikki tämän tekstin äärellä:

Luuk. 4: 16–21

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan
synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän
avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka
synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään,
teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

11 januarius MMXI//: Vieläkö Anaheim voi nousta pleijjareihin? Riemuvuoden porinoita. vol 37/366

2012-01-11T23:47:00.011+02:00

Kaikki on mahdollista ja mielenkiinto asiaan heräsi jälleen tänä aamuna kun ensin perinteinen tekstuaalitelevision sivu 235 kertoi kummia. Saku Koivu oli tehnyt hattu-tempun Teemu Selänteen juhlapelissä. Teemulla tuli 1300 NHL-peliä täyteen ja Anaheim otti kolmannen perättäisen voiton. Joukkueella on nyt pisteitä 32 kun se on pelannut puolet runkosarja peleistään. Matkaa pleijjari-rajalle on tällä hetkellä 17 ja kahdeksantena majaileva joukkue, tällä kertaa Anaheimin naapuri Los Angeles, on pelannut kaksi peliä enemmän eli teoriassa eli voisi olla ”vain” 13 pistettä. Kolmetoista pistettä on kurottavissa kiinni ja tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti.

Läntinen konferenssi on mielenkiintoinen juuri tällä hetkellä, sillä sen tilanne on todella tasainen. Kahdeksan joukkuetta jotka ovat pleijjari-viivan yläpuolella ovat kahdeksan pisteen sisällä ja kahdentenatoista olevalla Calgarylläkin on pisteitä kasassa peräti 45. Sitten on kolme pisteautomaattia eli Edmonton, Anaheim ja Columbus joilla pisteitä 35-32-27. Jos mentäisiin tasaisen taulukon mukaan niin tänä vuonna pudotuspelipaikkaan vaadittaisiin peräti 98 pistettä, asia johon ei jaksa uskoa. Pisteet ovat tiukemmalla loppuvuodesta ja myös jotkut joukkueet kokevat rotkahduksen. Pudotuspelipaikkaan riittänee noin 92 pistettä. Se vaatisi Anaheimilta kyllä kovaa suoritusta, mutta kaikki on mahdollista.

Teemu täyttää siis tänä vuonna 42 vuotta ja meno on kuin nuoremmallakin jää-urholla. Pinna per ottelu on kova saavut keneltä tahansa ja suorituksen arvoa nostaa entisestään se, että pistepörssin kärjessä olevan Henrik Sedinin saldo on tällä hetkellä 50 (11+39). Sedin on kylläkin pelannut kolme peliä enemmän kuin Teemu. Saku kärsi pienestä loukkaantumisesta ja menetti 8 peliä. Hänen saldonsa 33 pelin jälkeen on 24 pistettä, joista 9 maalia ja 15 syöttöä. Koivu tulee tänä vuonna 38 vuoden hallittuun ikään. Teemu ja Saku erottuvat muista Anaheimin hyökkääjistä kirkkaasti sillä heidän plus/miinus-saldonsa on positiivinen, Sakulla +10 ja Teemulla +4. Saku on koko liigan plus/miinus-tilastossa sijalla 61, ja saman sijan jakaa mm. kovan luokan puolustava keskushyökkääjä/vasenlaituri Patrick Marleau. Anaheimin Niklas Hagman tulee osoittautumaan vielä kovan luokan kaappaukseksi mitä pitemmälle kevät etenee. Jääaikaa on herunut viime peleissä noin 16-17 minuuttia eli ihan hyvin.

Anaheimilla on nyt edessään tiukka viikonloppu eli kolme peliä vieraissa. Torstain ja perjantain vastaisena yönä matkataan Albertaan ja vastassa on Niklas Hagmanin entinen seura Calgary ja seuraavana iltana ollaan Edmontonissa. Viikonlopun turnee kruunaa peli Vancouverissa, Kuusi pistettä noista otteluista olisi enemmän kuin tarpeen ja silloin tilanne näyttäisi jo helpommalta. Ehkä tässä voisi jopa ryhtyä fanittamaan vähän enemmän eli satsaamaan kaukaisessa ”kotikatomossa” Anaheimin menestykseen ja hyvinvointiin. Kaikki on todellakin mahdollista ja mitä pikimmin pisteitä saadaan niin sen parempi. Olisi hyvä jos myös Edmonton piristyisi. Silloin läntisessä konferenssissa ei olisi kuin yksi varsinainen pisteautomaatti eli Columbus. Uskotaan nyt että Anaheimin uusi valmentaja Bruce Boudreau on saanut kiinni uudesta pelaaja-katraastaan ja homma rupeaa toimimaan pikku hiljaa tavalla jota pelaajamateriaalikin edellyttää. Tämä kausi ei jää Teemun viimeiseksi, se on selvä. Miksi sen pitäisi jäädä. Mies voi saavuttaa urallaan 700 maalin rajan ja tällä hetkellä mittari näyttää lukemaa 651. Kerrataan nyt vielä muutama asia. Viime kaudella Teemu teki 31 maalia ja nyt ollaan käytännössä samassa tahdissa. Tällä hetkellä Teemu on maalitilastossa sijalla 12 ja matkaa ylöspäin yhdessä Kladnon ihmelapsen Jaromir Jagrin kanssa. Viiden maalin päässä on itse Brendan Shanahan ja ja Luc Robitaillen saldo on 668. Seitsemän sadan maalin tuntumassa ovat supersuuruudet Mario Lemieaux (690), Steve Yzerman (692) ja Mark Messier. Messier on sijalla 7 ja päättyipä Teemun ja Jagrin kisailu sitten miten tahansa niin oikeilla paikoilla miehet ovat kun seitsemän sadan maalin tuntumaan joskus pääsevät. Kukaan kauden 2004-2005 jälkeen aloittanut pelaaja ei tule koskaan enää ylittämään koskaan 650 maalin rajaa. Tämän takaa se, että pelaajien taso on noussut yleensäkin ja maalivahtien taso varsinkin. Teemu voi ansaita siis paikkansa titaanien joukossa ikuisesti. Sitten on vielä vuoden 2014 olympialaiset talvikisat Sotshissa…

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

10 januarius MMXI//: Lisäporinaa yleisestä terveys-pappeudesta. Riemuvuoden porinoita. vol 36/366

2012-01-10T14:19:00.007+02:00

Miten se sitten toimisi käytännössä? Siis tämä yleinen terveyspappeus. Tietystikin tällainen lähtee liikkeelle siitä, että tarpeeksi suuri kriittinen massa eli tässä tapauksessa ihmisjoukko ryhtyy toimimaan niin kuten on tarpeen. Joukkoa kasvattaa yleinen tietoisuus yhteiskunnan tarjoamien peruspalvelujen heikkenemisestä. Ihmiset ryhtyvät hankkimaan tietoa erinäisistä asioista ja panevat toimeen ensin omassa elämässään terveysreformin ja sen jälkeen he ovat pyrkimyksen eläviä esimerkkejä. Hyvä olo ja sen taustalla oleva perusterveys näkyvät kauas ja kaikkialle. Jokainen ihminen voi tavoittaa, verkostoitumisen laajuudesta ja sosiaalisuudesta riippuen, varsin paljon ihmisiä.

Tässä vaiheessa pitää huomioida se, että tällainen kehitys vie parhaimmillaankin jopa kaksi vuosikymmentä. Että ihmiset kiinnittävät huomiota terveyteen on tietenkin huomattava asia. Mutta kun puhutaan hankkeen kansanterveydellisistä kustannuksista ei ole odotettavissa lyhyellä tähtäyksellä mitään suuria säästöjä. Pikemminkin kansantalouden lasku tulee olemaan suurempi tulevien hallituskausien aikana. Esimerkiksi nykyisestä villityksestä eli karppauksesta tullaan maksamaan vielä karmea loppusumma oireyhtyminä ja niistä koituvine kustannuksineen. Mitä kaikkea se sisältääkään. Luvassa on paljon syöpäkuolemia, masennusta ja työkyvyttömyyttä. Moni jää pois työelämästä lisäten myös tätä kautta yhteiskunnan kaikkinaista rasitusta.

Parhaiten hyviä terveysvaikutuksia edistettäisiin luonnollisesti perheissä, ja siellä missä on lapsia. Mutta hanke ei tule saamaan yhteiskunnallisia ulottuvuuksia vielä pitkään aikaan. Käytännössä johtavien poliittisten päättäjien tulisi ottaa tämä projekti omakseen eikä olisi pahasta jos se suoranaisesti olisi jonkun puolueen puolue-ohjelmassakin. Mutta siihenkin menee vielä paljon aikaa. Me suomalaiset olemme luonnollisestikin aatteiden ja aatevirtauksien suhteen aika tavalla riippuvaisia muista maista ja maailmasta. Näin olemme aina olleet ja ainoa aate joka täällä on jollakin tavalla menestynyt on suomalaisuuden aate. Niinpä onkin odotettavissa että yleinen terveys-pappeus aatteena voi syntyä, kasvaa, vahvistua ja saada kasvualustaa ensin muualla. Tämä on tietysti hyvin valitettava ja huono asia.

Ajatus yleisestä terveys-pappeudesta olisi kuitenkin hyvin linjassa ns. maabrändi-mietinnön kanssa. Sanottakoot asia vielä kerran. Se ei ole missään tapauksessa huu-haata vaan todella miettimisen arvoinen asia ja hanke. Sen olisi suonut tulevan otetuksi vakavasti ihan oikeasti ja laajojen kansalaispiirien olisi pitänyt lähteä kehittämään sen ajatuksia ja hyvää ohjelmanjulistusta. Ehkä kaikki ei sittenkään ole mahdotonta siltäkään kantilta että tämä ideologia voisi kasvaa ja vahvistua meillä ja sitten levitä täältä koko maailmaan. Mahdottomampiakin hankkeita on esitetty ja yritetty jopa panna toimeen.

Tämä jäi nyt vähä tällaiseksi varsin lyhyeksi pohdinnaksi. Ehkä pääsimme eteenpäin, ehkä emme päässeet. Joka tapauksessa on ollut Nyyrikin päivä ja päivä on tänään 32 minuuttia pitempi kuin viime kuussa viimävuonna joulukuussa jolloin oli kaikista pimein päivä. Huomenna sitten enemmän ja varmasti välillä jotain muuta kuin porinaa yleisestä terveys-pappeudesta. Nyt voidaan keskittyä pikku hiljaa joulukuusen polttamiseen. "Aattona uskolliset lehvät tupaan, nuuttina savuna ulos."

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

09 januarius MMXI//: Ihmisen on otettava vastuu terveydestään - yleinen terveys-pappeus. Riemuvuoden porinoita. vol 35/366

2012-01-09T00:35:00.005+02:00

Varsinkin kun nyt on sanottu yhden rohkean asiantuntijan suulla se, minkä moni on jo tiennyt. Nimittäin terveyden suhteen olemme eriarvoistuneet ja viime kädessä kuntaliitokset eivät pelasta meitä lääkäripulalta, eivätkä tuo toimimivaa SOTE-ratkaisua kaikkialle maahan. Voipi olla, että nousee arvoon kansanlääkintä, välskärit, yksittäiset rohtotohtorit, kansanparantajat ja saattaapa noituuskin nostaa päätänsä.

Arvoon arvaamattomaan nousee myöskin ns. yleinen terveys-pappeus. Asiaahan voidaan tarkastella meidän ns. pääuskontomuodon eli luterilaisuuden näkökulmasta. Toisaalta ollaan hieman toivottomassa tilanteessa, kun luterilaisuutta on täällä Suomenniemellä yritetty, milloin on yritetty tosissaan ja milloin ei, jo reilut neljäsataa vuotta takoa kansalaisten päähän mutta lopullinen ratkaisu ei siinä edes ns. valovuoden päässä. Mutta jospa tämä "yleinen terveys-pappeus" olisi ratkaisu siihen mihin valtiovalta ja kunta terveyspalvelujen tuottajina eivät tule pystymään. Ehkä emme pääse täysin ihanteeseen "terve kansa terveessä maassa", mutta se on ainakin tarkoitus. Lopulta saamme kiittää kaikesta ja viime kädessä myös luterilaisuutta. Ehkä "yleisen terveys-pappeuden" toteutuminen nostaa myös luterilaisuuden arvovaltaa ja saamme tästä asiasta jopa vientituotteen, vaikka asia kuulostaakin kauhealta ja on sinänsä mahdoton jo ajatuksenakin. Mutta mitä toteutuu niin se toteutuu ja sille emme mitään voi.

Jotta pääsisimme vielä kaikki jyvälle mitä tällä ajatuksella yleisestä terveys-pappeudesta voimme tarkoittaa niin pitää tietysti valaista sitä, mitä yleisellä pappeudella noin yleensä tarkoitetaan! Mennäänpä siis asiaan. Kun puhumme yleisestä pappeudesta noin yleensä tuomme esiin yhden merkittävän esimerkin Raamatusta ja sehän tulee luonnollisesti ensimmäisestä Pietarin kirjeestä, sen luvusta kaksi ja jakeesta 9.

"Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa."

Kun puhutaan sitten ns. erityisestä pappeudesta eli pappi-pappi pappeudesta, niin silloin kuitenkin yleinen pappeus on vaikutukseltaan ja toiminnan määrältä näistä http://www.blogger.com/img/blank.gifkahdesta ylivoimaisesti laajempi. Sanotaan, että "missä ikinä on yksikin kristitty, olipa hän vanha ja sairas vuoteellaan makaava rukoilija, pieni sylilapsi, parhaissa voimissaan oleva ruumiillisen työn tekijä tai perheenäiti, siellä on Kristuksen Kirkko hänen välityksellään läsnä ja kuuluttaa Herransa suuria tekoja. Sen äänen saattaminen kuuluville työpaikalla, kodeissa ja naapuristossa yhtä hyvin kuin teillä ja aitovierillä on jokaisen kristityn suuri tehtävä."

Uusi testamentti soveltaa puheen kuninkaallisesta papistosta Kristuksen Kirkkoon. Jokainen Jumalan luoma ihminen on Luojansa omaisuutta, mutta Kristuksen Kirkon tehtävänä on kaiuttaa Herransa suuria töitä ja kutsua kaikkia ihmettelemään Jumalan tekoja. Tässä merkityksessä jokainen kristitty - mies, nainen, vanhus tai sylilapsi - on kuninkaallisen pappissuvun jäsen. Tätä pappeutta kutsutaan yleiseksi pappeudeksi tai kaikkien uskovien pappeudeksi. Luther sanoo kauniisti ja Raamatun mukaisesti, että pyhä kaste on papiksivihkimys.

Tässä on oivat perusteet lähteä kehittämään ns. yleisen terveys-pappeuden perusteita ja käytänteitä. Ruutia ei tarvitse keksiä uudelleen sillä tässä meillä on valmiina struktuurit, rakenteet sun muut ideologiset rakennustelineet. Mutta huomaan että tällä pienellä kirjoituksella ei päästy puusta pitkään eikä parrusta pääksyyn. Mutta tästä on hyvä jatkaa ja mennä eteenpäin. Jatkamme asiasta huomenna. Päivä on jo edennyt viime kuukauden, eli joulukuun 2011 talvipäivän seisauksesta peräti 29 minuuttia. Sillä saa hellalla kahden litran vesipannun kiehumaan sytytyksestä katsoen ja huonee lämpimäksi eikä tuohon tarvita kuin kolme rutikuivaa klapia. Sytytys on luonnollisesti ensiarvoisen tärkeää niin autossa kuin hellassa. Otsikkokuvassa kieheröityä kuivaa puuta sidottuna vaaksanpituisella tuohisuikaleella jonka toinen pää toimii vieläpä sytytyslankana. En väitä että tämä on arkipäivän zen-estetiikkaa, mutta ehkä muutama piiru sinne päin.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

08 januarius MMXI//: Mänty – suomalaisten kameli II. Riemuvuoden porinoita. vol 34/366

2012-01-08T19:56:00.007+02:00

Eilen ryhdyimme porisemaan siitä, mitä kaikkea mänty voi merkitä aivan yksityisellekin ihmiselle ja, ja sitä miten sen voi niin monella tavalla hyödyntää. Emme päässeet johdannon jälkeen oikeastaan sen pitemmälle kuin mitä kaarna on, ja nimenomaan kilpikaarna. Kilpikaarna on paljolti hyödyntämätön suure tämän suurenmoisen asian, männyn, eli Pinus Silvestriuksen suhteen. Nyt suuren myrskytuhon jälkeen on syytä lähteä tekemään parannusta ja joukolla hyödyntämään tuota niin hiilirikasta kilpikaarnaa.

Tässä vaiheessa kun kilpikaarnasta on jo edetty tulee kieltämättä mieleen puun nilakerros eli jälsi ja tietenkin pettu. Nimittäin vapaaehtoisen pula-ajan aatteeseen kuuluu myös se, että kerätään männyn nilaa talteen. Tapanintuhojen aikana kaatuneista männyistä ei pettu irtoa niin hyvin kuin heinäkuisesta männystä joten nyt nilan irroitus jää lähinnä kokeiluasteelle jos on ollenkaan tullakseen. Asia on kuitenkin pidettävä mielessä tulevaisuutta ajatellen. Että pettua saadaan vain ja nimenomaan männystä vahvistaa jälleen ajatusta siitä, että mänty todellakin on suomalaisten kameli. Nykyään kaikkivaltias Wiki-tietosanakirjakin lukee näin: "Nykyään petun arvostus on kohonnut, sillä pettu sisältää paljon ravintokuitua ja muita terveydelle edullisia aineita."

Mikään muu puu ei voita mäntyä tässä "kameli-asiassa." Koivu koivusokereineen, tuohineen, vasta-tarpeineen, mahloineen, koivuniemen herroineen, hyvänä käyttöpuuaineksena, takassa rätisemättömien klapien, esteettisten arvojen, muiden tykötarpeiden vuoksi on myös toinen jalo puumme, ehkä mäntyäkin suurenmoisempi jalo-jaloudessaan. Voi olla, että koivusta saadaan enemmän artikkeleita, mutta männyn merkitys Suomen historiassa on suurempi kuin koivun sillä terva ja pettu ovat olleet tuki ja turvamme.

Yhtä kaikki; kumpi on parempi, mänty vai koivu. Molemmat ovat puita ja niitä löytää metsästä ja Suomi on metsän maa ja siitä me elämme, nyt ja aina ja iankaikkisesti. Mutta jatkamme eteenpäin ja etsimme lisää tosiasioita, merkityksiä ja arvoja tuosta suurenmoisesta männystä. Polttopuuna kuiva mänty on paljon sympaattisempi kuin kuusi tai se niin sulavasti palava koivu. Takkapuuna lehtipuu on kyllä parempi varsinkin jos sen kuorii. Koivut tulisikin kuoria ja tuohi tarkasti käyttää. Siitä pitäisi valmistaman liimojen liimaa eli koivutervaa. Se on niin liimaavaa ja jytäkkää ainetta, että sillä saa kiinnitettyä piikiven-palan nuoleen paremmin kuin nykyisillä liimoilla konsanaan.

Yksi asia on vielä ylös kirjaamatta, ainakin yksi asia. Männynpuru on myös oivaa eristettä, maanparannusainetta, ja aivan erityisesti on pitkä eli noin reilu kolmetuumainen mootttorisahan jäljiltä tuleva sellainen myös mainiota sutima-ainetta jos on päättänyt hoitaa kansantuotteen ulostamisen fosforin talteenotto-vaatimuksen vuoksi luomuna. Siinä jää embo aivan selkeästi kakkoseksi ja moni muu. Kourallinen pitkää purua yhtä kyykystelyä kohden on oiva määrä. Molemmat muuttuvat mullaksi ja hyvin ravinnepitoiseksi mullaksi muuttuvatkin. Jo kasvaa kurpitsa, nauris ja auringonkukka ja moni muu. Että tämä männyn ylistys ei menisi astian makuiseksi on syytä lopettaa pian. Se on vielä todettava, että mänty on varsin ”fragile” varsinkin latvastaan ja ei ole Suomenniemellä mäntyä joka ei olisi kärsinyt latva-vauriota. Mänty ottaa elämänsä aikana, varsinkin sen ensimmäisen seitsemänkymmenen vuoden aikana monta kertaa turpiinsa. Mutta muuten ei sitten kasvaisikaan tukevan-rotevia ja ihanan lakkapäisiä persoonallisuuksia eli ikimäntyjä…

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

07 januarius MMXI//: Mänty – suomalaisten kameli I. Riemuvuoden porinoita. vol 33/366

2012-01-07T12:13:00.007+02:00

Niin on ja nimenomaan se on mänty eikä mikään kuusipuu tai muupuu. Ja että ymmärtäisimme tuon kamelin tässä yhteydessä, niin pieni johdanto aiheeseen. Nimittäin beduiineille ja arabeille kameli on kaikki kaikessa ja tuo elikko hyödyntää heitä koko olemuksellaan, ja lopulta sen olemus hyödynnetään viimeiseen karvaan saakka. Kameli palaa osaksi suurta kiertoa ja kaikki ovat tyytyväisiä, kamelikin salatulla tavalla ja nimenomaan tavalla jota emme käsitä. Kamelin ylistyksiä on kirjoitettu paljon ja tullaan vielä kirjoittamaan. Meillä ei ole välttämättä kirjoitettu männyt ylistystä eikä se nytkään ole tarkoitus. Mitä kohta saamme kirjoittaa, lukea ja oivaltaa on vain pieni ja vaatimaton yritys sanoa jotain elämää suuremmasta asiasta, tuosta mainiosta Pinus Silvestriuksesta.

Tähän vaatimattomaan ylistykseen minua nyt vuoden MMXI Tapaninmyrskyn jälkimainingit ja kaatuneet ja kaadettavat vialliset puut. Joukossa on tusinan verran Pinus Silvestriuksia ja niistä kaksi alkaa olla nyt käsiteltyjä. Kaikissa niissä on enemmän tai vähemmän kilpikaarnaa. Männyn voi hyödyntää todella tarkasti ja se on jopa hyvin mielekästä puuhaa. Nyt puhutaan männyn yksityiskäytöstä ja jätetään kokonaan pois teolliset näkökulmat. Siellähän on aivan valtaisa määrä käyttötarkoituksia tälle jalolle palvelijallemme. Mutta asiaan.

Kaatunut/kaadettu Pinus silvestrius on paljon muutakin kuin rungot muhkeat pölkyt joista saadaan oivaa klapia. Jos puu käytetään pääsääntöisesti polttopuuksi niin se on mielenkiintoinen ja haasteellinen asia, ja aina puu kerrallaan. Pinus silvestrius-yksilöt ovat nimittäin aina yksilöitä isolla yyllä toisin kuin perus-kuuset. Pölkyistä saadaan aivan ensimmäisenä kaarnaa ja mitä vanhempi yksilö on, niin sitä enemmän ja muhkeampia palasia. Männyn kaarnalla on paras lämpöarvo sillä siinä on kaikista eniten hiiltä ja yhdestä noin 80-vuotiaasta männystä saat jopa neljä muuttolaatikollista kilpikaarnaa. Muuttolaatikko on tässä standardi, joku toinen voi käyttää vaikka ns. lihalaatikko-standardia joka on melkein sama. Kilpikaarna, jonka mukana puusta lähtee myös märkää nilaa, tulee tietysti kuivata yli kesän tai ainakin nähdä ja kokea kevään ahava. Kuivaukseen sopii vallan hyvin vähän tiheäsilmäisempi verkkosäkki.

Tavallisen ja ohuen kaarnan voi laittaa maanparannusaineeksi tai jättää yksinkertaisesti metsän pohjalle rikastamaan tulevan metsänkasvua ja monimuotoisuutta. Kuivaa kilpikaarnaa voi sitten käyttää lämmityksessä ja varsinkin ison aitokiukaan lämmityksessä ja nimenomaan kahdessa viimeisessä poltossa kun tulipesässä on jo 6-7 tuuman kerros oranssihehkuista hiiltä. Helpoin tapa saada kaarna pätsiin on kaataa sitä vain löylyhuoneen lattialle ja ottaa sitten sementtilapion tapainen työväline ja lapata sitä tulipesään kuin veuria lämmittäisi. Ronskit ja varmat otteet ovat hyväksi sillä pesä ei muuten täyty takaa tasaisesti. Kilpikaarnalla on aivan helvetillinen lämpöarvo ja sillä viimeistelee aitokiukaan lämmityksen. Puuha ei ole sen roskaisempaa kuin normaalistikaan, ja ainahan sauna pitää siivosta löyly/kiuashuoneesta ulko-ovelle ja kuistille saakka. Toki kilpikaarnaa voi sitten myös käyttää ulkogrillin, perinteisen ”poltto-uhrialttarin” hiilloksen tuottamisessa. Molemmat ovat hyvä ja arvokas tapa saattaa kilpikaarnan sisältämä hiili ja energia hyötykäyttöön. Sitten pienemmällä kilpikaarnamurskeella voi täyttää vaikkapa maitopurkin ja polttaa sen jo hyvin syttyneessä hellassa.

Muhkeimmilla männyn kilpikaarnapaloilla on myös paljon käyttöä erinäisissä askartelu- ja koristetöissä aina perinteisestä kaarnalaivasta lähtien.

//jaahas; näyttää tulevan enemmänkin porinaa tästä männystä. olemme vasta saaneet käsiteltyä kilpikaarna ja kaarnan yleensäkin. nyt on pakko lopettaa koska a4-rajoitin toimii ja hyvin toimiikin. jatkamme huomenna.//

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

06 januarius MMXII//: Reilut kaksi vuotta Sotshin olympialaisiin talvikisoihin. Riemuvuoden porinoita. vol. 22/366

2012-01-06T13:22:00.011+02:00

Mutta ennen kuin puhumme kahden vuoden kuluttua pidettävistä olympialaisista talvikisoista on kiinnitettävä huomio Kanadassa turkkiinsa ottaneisiin pikkuleijoniin. Parhaansa pojat yrittivät, mutta , jos nyt aivan suoraan sanotaan, niin kaikilla joukkueen pelaajilla ei vielä perse kestänyt merivettä. Ruotsi oli parempi ja he pystyivät pelaamaan välierissä paljon paremmin. Pitää ottaa myöskin huomioon, että Suomella oli kasassa paras mahdollinen ikäluokkajoukkue, kun taas Ruotsilla puuttui joukkueesta Granlundin veroinen tekijä eli jo Coloradossa viillättävä ja Peter Forsbergia hyvin paljon muistuttava Gabriel Landeskog ja New Jerseyssä kovia minuutteja tahkoava Adam Larsson. Kaikella kunnioituksella oli materiaalimme kapeampi. Toki me saamme olla ylpeitä alle ala-ikäisistä debytanteistamme Rasmus Ristolaisesta ja Alexander Barkovista ja muutamasta muuta. Olli Määtänkin aika tule vielä. Sami Aittokalliolla on edessän suuri tulevaisuus Coloradon maalilla.

Ruotsi pelasi hyvin suomalaista kiekkoilua ja oli fyysisempi. Landeskog voi vielä päästä vauhtiin Coloradossa ja kepittää rookie-pörssissä Edmonton Ryan Nugent-Hopkinsin. Landeskogin ja Nugent Hopkinsin peliaika on ollut suurin piirtein sama, mutta Landeskogin saldo on +9 kun taas Nugent-Hopkinsin vastaava on 0. Nugent Hopkins on pituudeltaan kuusi jalkaa ja paino hernekeppinen 171 paunaa. Landeskog on kunnon roteva viikinki; pituudeltaan myös kuusi jalkaa mutta painoa täydet 204 paunaa täyttä rautaa. Jos olisin NHL-manageri en epäilisi hetkeäkään ottaa noista kahdesta juuri Landeskogia. Ruotsi oli voittanut edellisen kerran nuorten MM-kultaa vuonna 1981 joten nyt oli heidän aikansa. Meidän aikamme tulee joskus jos on tullakseen. Menestyksen eteen pitää kuitenkin tehdä paljon työtä. Kaikki kunnia ja lohtu näille pikku-leijonille jotka nyt ekivät parhaansa. Taso, syvyys ja kovuus eivät nyt riittäneet tällä kerralla.

Sotshissa rakennustyöt etenevät ja näemme kyllä hienot kisat Kaukasuksen porteilla. Sotshiin on upotettu paljon Venäjän öljy-taalereita ja kisat ovat pitkälti Putinin hanke. Sotshin infrastruktuuria on muutenkin vahvistettu ja onhan siitä ollut tarkoitus tehdä Venäjän ”kesäpääkaupunki” yhtenäisen Venäjän hallinto-dynastialle. Ja tämän sanon suurella ystävyydellä ja Putinia ja Medvedjeviä suuresti arvostavana miehenä. Näin sivullistakin sivullisempana anekdoottina voidaan vielä sanoa, että Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole voinut näin hyvin käytännössä moneen sataan vuoteen. Nimittäin voidaan mennä Pietari Suurta edeltäneeseen aikaan. Hänhän kuritti Venäjän kirkkoa urakamman kanssa ja nöyryytti sitä minkä kerkesi. Venäjälle nousee paljon uusia ortodoksi-pyhättöjä näiden hurskaiden ortodoksi-miesten suojeluksessa. Aika hyvin entiseltä KGB-mieheltä, tai pitäiskö siinä olla mitään ihmettä tai kummempaa.

Vaikka nyt ovatkin edessä isojen miesten MM-kotikisat Helsingissä ja myös keväällä 2013 kisat ovat varsin lähellä eli Ruotsissa, niin kyllä asia on niin että tärkein jääkiekkoturnaus pidetään kuitenkin vuoden 2014 olympialaisten talvikisojen yhteydessä Sotshissa. Sotshin lätkäturnaus on myös kyseisten kisojen ykkösjuttu olivatpa siellä sitten mukana NHL-pelaajat tai eivät. Ja pitää uskoa, että kyllä he ovat. Sen verran Kanada on kiitollinen Vancouverin kultamitalista vaikka sen uusiminen maailman toisella puolella on kovin vaikeaa. Venäjällä on kovat paineet kotikisoissaan joten mahdollista mestaria voidaan etsiä jostain muualta. Kyseeseen tulee lähinnä sitten, ja nimenomaan tässä järjestyksessä, Ruotsi ja Suomi. Jos nyt ollaan raadollisia ja järkeviä niin kannattaisi Suomen ottaa selkäänsä koto-kisoissa ja veilä Tukholmassakin vuonna 2013. Sillä jääkiekon olympiakulta on asia joka hakataan kiveen…

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

05 januarius MMXII//: Loppiaisen saarnaa etsimässä II. Riemuvuoden porinoita. vol. 21/366

2012-01-05T13:08:00.000+02:00

Kun 1900-luvulla elettiin suurten maailmanselitysmallien, ja maailmanhallintamallien aikaa, puhuttiin myös ns. jatkuvasta vallankumouksesta. Loppujen lopuksi niinkin hirveissä toimenpiteissä kuin Stalinin ajan puhdistuksissa 1930-luvulla ei niinkään ollut kyse yhden hirmuhallitsijan mielipuolisuudesta, vaan siitä että aivan hallitusti haluttiin että vallankumous jatkuisi, ei jäätäisi paikalleen. Jatkuvan vallankumouksen oppi ei, jos siitä pidettäisiin erossa sorto ja vainoaminen, ole mitenkään niin kauhea asia. Ajatusta voisi soveltaa meidänkin kirkon elämässä monin tavoin. Monellakin tavalla yksittäistäkin seurakuntaa voi uhata näivettyminen, julistuksen taantuminen, ja yksinkertaisesti se, että toiminnasta tulee tärkeämpi kuin liikkeestä. Tämäkin ajatus on hyvin luterilainen; kirkkoa tulisi koko ajan uudistaa, uudistaa mutta ei kuitenkaan muuttaa.

Mutta entäpäs jos seurakunnasta tulee todellakin vain seuranpitopaikka. Silloin Mestarin sanat ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat” ovat käyneet toteen. Silloin seurakunta on täynnä sairaita yksilöitä. Eikö silloin tarvittaisi jatkuvaa vallankumousta? Varmastikin tarvitaan. Ehkä osuvammin tätä on kuvattu erään kirjan alussa, kirjan joka puhui sielunhoidosta. Oli olemassa kerran eräs rannikko, meren ranta, joka oli täynnänsä hengenpelastuskerhoja. Kului aikaa, ei enää ollutkaan hengenpelastuskerhoja, vaan jatsiklubeja, keskinäisen viihtymisen kerhoja. Vallankumous oli menettänyt voimansa.

Ihmisen ongelma on pitkälti se, että hän yrittää olla Jumala. Hän loytää itsensä alati muuttuvasta maailmasta aina uudelleen, mutta yrittää järjestellä sitä ja hallita sitä jottei hänen tarvitsisi muuttua. Hän ei halua että olisi koskaan mitään vallankumousta, puhumattakaan sitten vielä vaativammasta asiasta eli jatkuvasta vallankumouksesta. Hän ei halua elää kuten itämaan tietäjät jotka tulivat kumartamaan maailman valtiasta. Ihminen haluaa elää paikallansa niin ettei mikään, jos se hänestä itsestään vain olisi kiinni koskaan mitenkään muuttuisi.

Hän ei halua elää kuten kiertelevä pyhiinvaeltaja. Hän haluaa suljetun järjestelmän suomaa turvallisuutta. Mutta hänellä ei koskaan ole pysyvää kaupunkia. Jumala tulee aina ihmisen luo häiritsemään häntä eikä salli hänen asettua aloilleen. Jumala tulee ja vaatii vallankumousta. Uskonnollinen kokemus, kuten vaikkapa taiteellinenkin, on toisaalta aina epäjärjestyksen kokemus. Toisaalta se osoittaa toiseen järjestykseen, käytetään siitä sitten nimeä tuleva kaupunkiin, joka, vaikka sitä ei koskaan saavuteta, ehkäisee sen että ihminen ei koskaan ole tyytyväinen nykyiseen." On siis varsin lohdullista saada meidän kaikkien tietää, että suurin vallankumous annetaan aina meille ylhäältä, ja se on jatkuvaa.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

04 januarius MMXII//: Loppiaisen saarnaa etsimässä I. Riemuvuoden porinoita. vol. 20/366

2012-01-04T22:44:00.003+02:00

Ajatus vallankumouksesta ei tule ensimmäisenä mieleen kuullessamme päivän evankeliumin. Matteuksen kertomus, perinteinen loppiaiskertomus, muistuttaa paljon varsinaista jouluevankeliumia, Luukkaan kertomana. Paimenten tilalla ovat nuo itämaan viisaat, ja molemmissa kertomuksissa mainitaan yksi maallinen hallitsija; Luukkaalla tuo keisari Augustus, ja Matteuksella Herodes. Luukas, joka kirjoitti kertomuksensa myöhemmin, etsi suurempaa näköalaa. Samalla tulemme ymmärtämään jotain myös evankeliumien synnystä. Luukashan tunsi Matteuksen evankeliumin ja varmasti käytti sen antamia mahdollisuuksia hyväkseen. Hän kirjoittaa aivan itsenäisen kertomuksen, ja niin oli tehnyt ennen häntä noin 10 vuotta aikaisemmin myös itse Matteus.

Missä Matteuksella oli kertomuksessa mukana juutalaisten kuningas Herodes, siinä Luukkaalla oli koko Välimeren maanpiirin hallitsija, Rooman keisari Augustus. Molemmat kertomukset sisältävät vallankumous-aiheen. Noita kahta maallista hallitsijaa ei varmastikaan tuoda kertomuksessa eteemme aivan tahattomasti. Ikään kuin meille haluttaisiin osoittaa se, että jotain uutta oli tapahtunut. Tässä Matteuksen loppiaiskertomuksessa tapahtuu vallankumouksellista. Maallinen hallitsija jää varjoon, uutta, aivan erilaista hallitsijaa kumarretaan. Tätä voisi pitää myös hyvin luterilaisena kertomuksena. Meillä kun on tavattu puhua kahdesta hallintavallasta. Totuushan on, että suuret Augustukset, ja pienemmät hallitsijat eivät maailmasta minnekään evankeliumien kirjoittamisen päivien hävinneet ole.

Tällaisella käsityksellä kahdesta hallintavallasta tarkoitetaan sitä, että Jumala kahdella tavalla hallitsee luomaansa maailmaa ja huolehtii siitä. Toisaalta Jumala hallitsee ”vasemmalla kädellään” eli laillisen esivallan, yhteiskunnan lakien ja oikeusjärjestyksen sekä erilaisten virkojen ja tehtävien välityksellä. Tätä kaikkea kutsutaan maalliseksi hallintavallaksi. Pitäessään järjestystä ja laillisuutta voimassa esivalta suojelee elämää ja edistää oikeuden tapahtumista. Tarvittaessa sillä on myös oikeus rangaista niitä, jotka rikkovat lähimmäisenrakkauden periaatetta vastaan sekä käyttää pakkokeinoja. Tällöinkin esivalta on Jumalan palveluksessa. Esivallan on kuitenkin kyettävä perustelemaan toimintansa järjellä ja pidettävä kiinni oikeudenmukaisuudesta.

Toisaalta Jumala käyttää hallintavaltaansa ”oikealla kädellään” eli kirkon kautta. Näin tapahtuu silloin, kun kirkko huolehtii Jumalan sanan julistamisesta ja sakramenteista. Näiden tarkoitus on synnyttää ja vahvistaa uskoa sekä auttaa kristittyä elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Tätä puolta Jumalan hallintavallasta kutsutaan hengelliseksi valta. Se tähtää samaan päämäärään kuin maallinen valta, mutta keinot ovat erilaiset. Hengelliseen valtaan eivät kuulu pakko, rangaistukset eivätkä vaatimukset. Kun ihminen uskoo ja alkaa haluta elää Jumalan tahdon mukaisesti, myös lähimmäisenrakkaus ja oikeudenmukaisuus voivat toteutua. Mutta jos kerran tällainen sopusointu sitten vallitsee, niin mihin tarvitaan vallankumousta. Oliko siinä itsessään vallankumousta, että tällainen Jumalan oikean käden hallintavalta alkoi kerran toimimaan. Ajatus on kyllä yksinkertaisuudessaan kiehtova, ja yksinkertaisin ratkaisu on useimmiten se oikea, mutta iso mutta jää pyörimään ajatuksiimme. Pitääkö nämä kaksi todellakin erottaa toisistaan.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

03 januarius MMXII//: Millainen talvi tästä oikein vielä tulee. Riemuvuoden porinoita. vol. 19/366

2012-01-03T17:34:00.003+02:00

Loppujen lopuksi sitä ei edes tarvitse miettiä sillä nyt on talvi ja ei siinä sen kummempaa. Voi olla että emme näe kunnolisa pakkasjaksoja ainakaan etelässä, mutta miksi pitäisikään. Ja pitää muistaa, että tänään on jo 12 päivää siitä kun aurinko käänsi meille valoisamman puolensa. Päivä on pidennyt joulukuun pimeimmästä jo varttitunnin verran ja se on todella paljon valoisaa jos aisan uskoo, ymmärtää ja vieläpä haluaa oivaltaakin. Paljon huonomminkin voisivat asiat olla. Ennen vanhaan oltiin onnellisa jos siitä kun päivä todellakin oli pidennyt vartin verran. Se oli jo uuninlämmityksen verran. Jos nimittäin on varastossa kuivia ja pienieksi pilkottuja puita ja hyviä sytykkeitä niin uunin, tai mikä se nyt onkaan, saa syttymään, palamaan ja tuottamaan lämpöä ja kiehuvaa vettä varttitunnissa eikä edes tee tiukkaa.

Se vain on monelle sitten vaikeaa jos kohta mahdotonta ymmärtää, että päivä pitenee näin aluksi illasta ja sitten vasta auringonnoususta. Mutta minkäs teet kun valtaosa kansalaisista on lietsottu kaamosmasennukseen ja muutenkin sellaiseen v-kirjaimella alkavaan mielentilaan. Ja tietenkään Kataisen hallitus ei tee yhtään mitään. Onkohan Alexander Stubb eli tämä meidän Stubbarimme väärällä postilla. Uskon Stubbarin, tämän mainion hyppeliherramme, olevan paras mahdollinen mies talviministeriksi. Hän nauttisi luottamusta yli puoluerajojen ja voisi niitä jopa hämärtää, tai mikä paremmin talviministeri sopisi niin peräti huurtaa. Kaiken lisäksi talviministeri olisi mitä parhain osoitus siitä, että suomalaiset ovat sisäistäneet todella hyvin sen mitä ns. maabrändi-mietinnössä sanottiin. Talviministeri olisi mitä suurin oivallus oloissamme sitten Suomi-konepistoolin, AIV-rehun ja ETYKIN.

Mutta ei yksi pakkasviikko vielä talvea tee, eikä välttämättä toinenkaan. Kolmannen myötä hanke menisi harkintaan ja vasta neljäs olisi kaiken tämän jälkeen optio. Talvi on kuitenkin jos keskuudessamme ja tämä olkoot sitten se suurin paradoxi mitä asiasta on mahdollista sanoa. Nykyään, tai ainakin toistaiseksi on aiheellista miettiä sitä, onko kesä enemmän meillä kesä kuin talvi on meillä talvi. Jos jatellaan kahta viimeistä vuotta niin asia on suurin piirtein fifty-fifty. Ei sen enempää eikä vähempää, mutta fifty-fifty se on.

Talvesta voi nauttia vaikka ei kovasti pakkasta olisikaan. Riittää oikein hyvin jos on suhteellisen kirkkaita talviöitä eli pimeää valoisan päälle. Silloin on tähtitaivas parhaimmillaan ja jos on vielä täysikuu niin se voi lietsoa jokaista alkuvoimaisiin tekoihin ja temppuihin. Yksi niistä on pilkkoa polttopuita jos valmiita pölkkyjä vain on olemassa, ja mikseipä sitten olisi. Tapanin-myrskyn jälkeen on puita nurin ja pölkkyjä saa kunhan vain näyttää kaatuneille puille vähän sahaa. Moni ahkeroi nyt metsätöissä ja ne joilla on kenttäsirkkeli tekevät nyt varsin hyvää tiliä. Työtä on urakalla luvassa kesään saakka. Lautaa, lankkua ja hirttä. Nyt on parruvoimaloillekin poltettavaa...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

02 januarius MMXII//: Mietteitä Urheilulehden juhlanumeron äärellä. Riemuvuoden porinoita. vol. 18/366

2012-01-02T22:33:00.003+02:00

Suomen urheilulehti tuli sadan vuoden ikään jo 14 vuotta sitten mutta nyt se on julkaissut perustellusti oivallisen juhlanumeron. Tietyllä tavalla juhlanumero yrittää olla myytinmurtaja, ja jollain tavalla se erinomaisen kirjoittajan Jari Kupilan johdolla tässä onnistuukin. Kuinka moni lehden sitten lukeekaan onkin jo aivan eri asia. Joka lehteen perehtyy ja joka on asioita seurannut jo kymmenien vuosien ajan kokee että monet palaset loksahtavat kohdalleen. Tiedä sitten mikä kaiken taustalla on, mutta Kupila antaa itsestään jollain tavalla hieman katkeran vaikutelman ja eräällä tavalla hänessä asuu tyypillinen suomalainen ilonpilaaja. Mutta niinhän kaikissa hyvissä hengentuotteissa on tiettyä särmää ja allekirjoittanneella voi olla kenties liian herkkä vatsa, ja nimenomaan kielteisellä tavalla.

Että vuosi 2012 on suomalaisessa urheiluelämässä juhlavuosi on perusteltua monella tavalla. Vuoden 2012 viidennen olympiadin kisat Tukholmassa olivat ensimmäiset oikeat nykyajan olympiakisat ja Suomi edusti niissä itseään käytännössä täysimääräisenä kansakuntana. Urheilulehden juhlanumero kokoaa tämän näyn taustalle hyvin todistusaineistoa joka on nuoremmille polville tuki tuntematonta. Lehti nostaa arvoonsa ruotsalaisen urheilun ja ruumiinkulttuurin isä eli kenraali Viktor Balckin. Itse asiassa Balckia saa myös kiittää käytännössä kaikesta olympialiikkeessä tapahtuneesta kehityksestä myös paroni de Coubertain. Että on käsite ”coubertanilainen olympialiike” on itsensä coubertainin ansiota idean ja ajatuksen tasolla, mutta liike ei olisi sitä mitä se on tänään ilman Viktor Balckin nerokasta työtä. Hän oli se organisaattori ja strategi jota saadaan kaikesta kiittää. Neljät ensimmäiset kisat olivat hapuilua ja vasta ruotsalaisten voimannäyttö vuonna 1912 loi ne raiteet jolla oli hyvä mennä eteenpäin tuleviin suuriin etappeihin.

Balck oli myös suomalaisen urheilun kummisetä ja että saimme mahdollisuuden osallistua kansakuntana jo vuoden 1906 välikisoihin ja Lontoon kisoihin vuonna 1908 on sekin Balckin ansiota. Suomi oli silloin Kansainvälisen Olympiakomitean kummilapsi jonka puolesta tehtiin paljon työtä kulisseissa ja käytännön vihreällä veralla. Suomen suurmenestys ei luonnollisestikaan ollut Venäjän mieleen, jonka omat edustajat eivät saaneet yhtään olympiavoittoa noista kisoista. Jos kuudennen olympiadin kisat olisi pidetty Berliinissä vuonna 1916 ei Suomi ehkä olisi voinut olla mukana niissä kansakuntana kuten vuonna 1912 asian laita oli. Ei pidä myöskään unohtaa että myös erään toisen imperiumin osa, Itävalta-Unkariin kuulunut Böömi, sai osallistua vuoden 1906 välikisoihin ja vuoden 1908 kisoihin Lontoossa. Suomen mitalisaalis vuoden 1912 kisoista oli 9-8-9 kun Venäjä sai vain kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Urheilulehden juhlanumero peräänkuuluttaa sitä, että Balck nostettaisiin vihdoinkin hänelle kuuluvaan arvoon täällä Suomessa. Miten se käytännössä sitten onnistuisi onkin eri asia. Tässä olisi tulevalle presidentille sopiva puhdetyö, ja sehän olisi parasta arvojohtamista mitä hänelle voisi keksiä.

Sitten vielä jotain niistä myyteistä joita Urheilulehden juhlanumero lähtee murtamaan. Suomi oli urheilun suurvalta ajanjaksolla joka tietyllä tavalla päättyy vasta kotikisoissamme vuonna 1952. Ja aivan erityisesti olimme urheilun suurvalta vuosina 1912-1936; voidaanpa puhua Urheilumme kulta-ajasta. Siinä Urheilulehti on oikeassa, että tuo suurvalta oli pitkälti suomalaisten oma päänsisäinen asia. Vuoden 1924 kisat Pariisissa olivat varsin pieni tapahtuma kesäisen kuumassa Pariisin laitakaupunginosassa Colombesissa. Kunnolla ei harjoiteltu oikeastaan kuin Jenkkilässä, Ruotsissa ja Suomessa, jonkin verran tosissaan Englannissa, Ranskassa ja Saksassa. Amerikassa oli jo vuonna 1912 menestyvä ammattilaisurheilija-liigoja ja amatööri-urheilu oli aristokraattien ja yliopistoväen puuhaa. Massaa oli kuitenkin enemmän kuin Suomella ja Ruotsilla. Jenkit elivät jo silloin yleisurheilusta ja kun urheilumuotoja ei niin monta ollut niin tiesihän siinä miten lopulta kävi. Ammattimaisinta touhu oli kuitenkin Suomessa ja täällä oli rautaista valmennustietoa vaikka muille jakaa.

Kun listataan vuoden 1912-1935 kisamenestys niin Ruotsi voittaa kesäkisojen mitalisaldolla 70-73-84=227 Suomen (58-53-55=166). Toki pitää muistaa että jos Tukholman kisat jätetään pois laskuista niin tilanne tasoittuu paljon. Ruotsi sai omista kisoistaan muhkean potin eli 64 mitalia kun Suomen oli tyytyminen ”vain” kahteenkymmeneenkuuteen mitaliin.

Oma lukunsa on sitten se taustoittava artikkeli joka koskee sitä, miten saimme vuonna 1947 päätöksen kisojen järjestämisestä Helsingissä. Hanke oli riski, mutta jos Suomi olisi nostanut kädet pystyyn niin vara-isäntä Chigaco olisi hoitanut kyllä homman. Helsingin kisaisännyys varmisti sen, että Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto tuli mukaan olympialiikkeeseen. Jos kisat olisivat olleet vuonna 1952 ja siinä maailmantilanteessa Jenkkilän Chigacossa niin tuskinpa naapurimme olisi sinne joukkuettaan laittanut. Tilanne olisi ollut vielä paljon hankalampi vuoden 1956 loppuvuodesta järjestettyjen kisojen suhteen. Ja kun tiedämme millaisessa vaiheessa kylmä sota jo oli vuonna 1960, niin Helsinki tuli kisaisännäksi aivan otolliseen ja ainoaan oikeaan aikaan. Yhden myytin Kupila, joka on käytännössä Urheilulehden juhlanumeron aivot, jättää kuitenkin käsittelemättä ja murtamatta. Tämä myytti liittyy myös meidän suomaalisten päänsisäisyyteen josta Kupila muistuttaa meitä puhuessaan kultaisesta 1920-luvustamme. Että Helsingin XV olympiadin kisat vuonna 1952 olivat ns. ”viimeiset oikeat olympiakisat” on suomalaisten oman sielunmaiseman kehittämä myytti, ja muualla asiasta ei näin puhuta. Toki esimerkiksi David Wallechinskyn ja Jaime Louckyn toimittama vuoden 2008 laitos ”The complete Book of the Olympics” toteaa Helsingin kisojen olleen niin hyvin järjestetyt, ja tapahtumia seuranneiden katsojien omaavan sellaisen innostuksen ja asiantuntemuksen, että jotkut tarkkailijat olivat jopa ehdottaneet että kisat tulisi pysyvästi järjestää Skandinaviassa.

Kesäkisaisännyyshaave elää keskuudessamme ja siihenhän olisi ihan hyvät saumatkin. Allekirjoittanut on joskus kirjoittanut seuraavan stoorin: Uusi superkunta pystyyn ja keäskisat oheistuotteena.

Niinpä niin. Ei niin paljon kieli poskella ettei totta toinen nuolaisu!

http://www.youtube.com/watch?v=S6ZCZK9pcfM

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

01 januarius MMXII//: Tasavalta kunniaan, mutta mikä on tasavalta. Riemuvuoden porinoita. vol. 17/366

2012-01-01T09:54:00.007+02:00

Mikä sitten on tasavalta? Tällaista tulee väkisteenkin mieleen kun on Uudenvuodenpäivä ja tasavaltakunnan presidenttikin on puhunut. Hänen varsinaisesta puheestaan viis, on tärkeämpää pohtia tasavallan olemusta ja sitä onko meillä enää tasavaltaa tavalla jonka aiemmat sukupolvet ovat kokeneet ja eläneet. Kun näin puhutaan niin silloin puhutaan vain ja ainoastaan K.J. Stålberghin luomasta suomalaisesta tasavallasta. Nimittäin maa ja kansa on edelleenkin sama kuin 1920-luvun alussa, mutta tasavalta ja perustuslaki on eri. Itse Stålberg oli vanhojen roomalaisten hyveiden kyllästämä mies. Että näin voidaan sanoa käy siitäkin ilmi, että hän ei halunnut toiselle kaudelle presidentiksi heti perään koska mielestään niin mahtavaa virkaa ei kukaan saisi pitää hallussaan kahta kautta peräkkäin. Stålbergh oli viisas mies ja ymmärsi sen, miten pitkä aika 12 vuotta on muutenkin kuin ihmisen elämässä.

Suomen ensimmäisen tasavallan, jos käytämme tätä nimeä ja puhumme ajanjaksosta 1919-1948, presidentti oli vahva henkilö ja vallanjako toimi oivallisesti. Hallitukset istuivat lyhyitä kausia, seikka mikä ei välttämättä ole niinkään huono aisa. Voidaanpa puhua tuon ajan hallituksista jopa eräänlaisina projekti-ministeriöinä. Nuori tasavalta oli vakiintumaton kaikessa elinvoimassaan, ja juuri tämän takia piti olla valmius tarvittaessa nopeisiinkin muutoksiin. Varsinkin sota-aika todisti sen, että kokonaisuus toimi hyvin ja valta ei ollut yhden instanssin käsissä.

Kun puhutaan tasavallasta niin puhe siitä, että valtaa on jaettu useamman tahon välille on aivan olennainen asia. Ihanteelliseen Rooman valtakunnan tasavallan aikaan emme enää pääse, mutta ihanteena se voi olla. Heillä oli kaksi toimeenpanijaa eli konsulia ja he vuorottelivat kuukausittain siitä, kumpi oli ylikonsuli ja kumpi alikonsuli. Alikonsulia ei noin vain viety eikä hän vikissyt vaan hänellä oli aina ylikonsulin päätöksen suhteen VETO-oikeus. Tarvittiin siis yksimielisyyttä asioissa elikkä oikeaa roomalaista konsensusta. Älkäämme ihmetelkö miksi Euroopan Unioninkin päätöksenteossa on haluttu näihin aikoihin saakka pitää kiinni yksimielisyyden vaatimuksesta.

Kun nyt meillä pääministerin asemaa on haluttu korostaa ja nostattaa niin perusteluina on ollut parlamentarismi. Parlamentarismin nousun myötä presidentin valta on pienentynyt ja hänelle on jopa haluttu etsiä uusia tehtäviä. Parlamentarismi haiskahtaa komealta termiltä ja asialta, mutta aivan hyvin voisi kysyä sitä onko Suomi liian pieni maa parlamentarismille. Sitten on paljon muitakin kysymyksiä joita tällaisen lyhyen aanelos-pohdinnan seurauksena voi hyvin nousta. Merkit ovat jo loppumaan päin joten on aika tiivistää ja pistää ns. roomalaiset kehiin:

I 200 kansanedustajaa on aivan liian suuri määrä, sata riittäisi hyvin ja vaalipiirijako pitäisi olla erilainen.

II Suomeenkin tarvittaisiin senaatti ja senaattoreja. Siis tulisi kyseeseen ylähuone.

III Ministereistä tuntemallamme tavalla voitaisiin luopua, ministeriöistä pitäisi pitää kiinni.

IV Kenellekään ei saisi antaa liikaa valtaa. Konsuli-järjestelmä olisi harkinnan arvoinen asia.

V Tasavalta oli hyvä ratkaisu Suomen oloihin ja sen ensimmäiset presidentit hyvä lääke meidän kruununpääpuutos-oireyhtymäämme.

VII Suomi sai kuninkaansa kun se aika koitti.

VIII Suomen presidenteillä kaikilla on ollut hyviä ominaisuuksia ja heille voitaisiin harkita jopa virallisia lisänimiä. Seuraavassa yksi subjunktiivinen nimilista:

Kaarlo Viisas. Tasavallan Isä.
Lauri. Nuoren Maan Reipas Isä.
Per Evind Oikeamielinen.
Kyösti. Talonpoikien Talonpoika.
Risto. Suomen Kärsivä Palvelija.
Mannerheim. Mauri.
Juho-Kusti Suunnannäyttäjä.
Urho Suuri.
Mauno Maltillinen.
Martti. Näkyjen tekijä.
Tarja Talkkari.

Halosen lisänimessä kulminoituu kehityksen tulos kaikessa lopullisuudessaan. Halosen aikana presidentti kävi lautaskiistaa ja hänen valtaoikeuksiansa riisuttiin. Arvojohtajaksikaan Halosesta ei liene ollut. Tavallaan hänen aikanaan tasavaltakunnan instituutiosta tuli suppeiden valtaoikeuksien talonmies, kahden asunnon, Presidentinlinnan ja Mäntynimen loukussa oleva kodinturvaaja. Mutta hommansa hänkin on hoitanut. Ajan hengessä ja mahdollisuuksien mukaan.

obscurum per obscurius

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

31 decembrius MMXI//: Uutta polttopuu-standardia etsimässä. Riemuvuoden porinoita. vol. 16/366.

2011-12-31T23:49:00.004+02:00

Asia ei ole niin yksinkertainen kuin luulisi. Tähän saakka omassa puutaloudessani polttopuita on tehty vain yhtä tarkoitusta varten, ja se on ollut suurempi aitokiuas. Poltettavan puun pituus on ollut tarkalleen noin 15 tuumaa eli 42,5 senttiä ja se on maksimaalisimman mittainen puu joka kyseisen kiukaan ahnaaseen palotilaan mahtuu. Kyseisen klapin muilla mitoilla ei sitten ole ollut niin suurta väliä, kunhan se on vain ollut suhteellisen kuiva. Nyttemmin on käynyt kuitenkin selväksi että kyseinen pitkä haloke palaessaan kerää kiukaan palotilan taustaan enemmän punahehkuista hiiltä kun on hyväksi. Jos poltettava puu on tnoin jalan pituista sitä voi helpommin lisätä palavan kerroksen päälle ja silloin hehkuvaa hiiltä muodostuu helpommin noin kuuden tuuman paksuinen kerros uunin palotilaan. On siis aika vaihtaa polttopuu-standardia ja itse asiassa luoda kaksi standardia sillä jalan pituinen puu sisäkäyttöisessä puu-uunissa on liian suuri. Parempi standardi on 13 tuumaa. Eläköön se pieni ero sanoisi jälleen ranskalainen jos olisi sanoakseen. No… ranskalainen puhuu ja käsittää tuon eron enemmän erotiikan puolelle viittaavaksi…

Loppujen lopuksi nyt huomaa sen miten tuhlailevainen sitä vuosien mittaan on ollut. Jos standardi olisi ollut alusta alkaen pienempi niin puuta olisi säästynyt jopa 30%, ja näin on varsinkin kesäaikaan jolloin ulkosaunan sisälämpötila polton aloitushetkellä on jopa parikymmentä astetta lämpimän puolella. Pienemmät klapi, jos tuotakin sanaa on sitten pakko käyttää, hiiteen kirottu Turun murre ja lounais-läntinen parsi, niin palavat nopeammin ja samalla totaalinen palo-pinta-ala kasvaa. Puulla aikaan saatava lämpö on aina säteilylämpöä ja, kuten aiemminkin on tullut todettua ja sanottua niin suuri kivimäärä lämpenee vai valtaisalla määrällä punaista hiiltä.

Kaadetussa/kaatuneessa puussa on myös paljon sellaista polttamiskelpoista materiaalia jonka pilkkominen pituussuuntaan on varsin työlästä. Kyseeseen tulee alle kolme tuumaa paksu latveneva puu ja oksisto. Niistä voi tehdä noin kolmetuumaista murikkaa tai pikkukappaletta jonka kuivaamisellekin löytyy ihan hyvät konstit. Kyseinen jäännöstuote kannattaa pistää ”katiskaverkosta” tehdyn Lieriön sisään ja ne voi kuivattaa vaikka saunan jälkilämmössä tai sitten odottaa kevättä ja sen tehokkaasti kuivattavaa ahavaa. Kyseisellä tavaralla lämmittäminen vaatii hieman suurempaa viitseliäisyyttä kuin mitä standardi-klapien laita on. Ahnaan aitokiukaan lämmittämisessä nämä murikat ja jäännöspalat ovat kuitenkin mitä mainiointa tavaraa kun palotilassa on se vaatittava 5-6 tuumaa punahehkuista hiiltä. Huolellinen lämmittäjä saa siitä nopeasti todella sukkelaan palavan kerroksen. Kaiken lisäksi lämmittäjä näkee siinä sen miten demokraattinen asia tuli ja sen mahti loppujen lopuksi on. Kun on tarpeeksi kuuma ja tarpeeksi hiiltä kaikki palaa ja rätisten jopa märempikin puu. Puu-uunilla on se hyvä puoli, että jopa yksi klapi palaa kerralla jos uunissa on vain tarpeeksi hyvä veto ja uunia on poltettu jo useamman tunnin ajan..

Mistä johtuu tämä suuri viehätys puhua tulesta, puusta ja polttamisesta yleensäkin. Miksi lämmittää huonetta puu-uunillakin kun ytysähköäkin on vaivatta saatavilla, ja siviilivirkani puolesta papille on aina lämmitys taattuna jos asuu pappilan kaltaisessa residenssissä. Asia ei toisaalta ole näin vaikka se toisaalta onkin juuri näin. Polttopuut ovat korvautuneet ytysähköllä. Ennen kylän manttaalimiehet toimittivat papille kuivaa puuta käytännössä rajattomat määrät, nyt asian korvaa ytysähkö josta saa pistorasioista. Jos klapia mielii polttaa niin se vaatiikin sitten raavasta työtä ja pientä neanderthalimaista keräilytaloutta. Niinpä niin… Että tuntee viehätystä polttaa puuta on juuri mitä nenskumaista toimintaa… Tapaninmyrsky ehkä sitten auttoi aika monta henkilöä löytämään oman sisäisen nenskunsa ja sehän on hyvä asia. Puun poltto on loppujen lopuksi varsin yksinkertainen asia kaikessa monimutkaisuudessaan. Liesi, hella, uuni, kiuas tai takka, mitä lienevätkään, reaktio on sama fysikaalisesti ja ihmisen sisäisessä sisässä.

Nyt on uudenvuodenpäivän ilta ja kello 22.30. Suomen nuoret leijonat ovat terästäytyneet Mikael Granlundin johdolla Kanadassa pelattavissa Nuorten MM-kisoissa masentavan 1-8 Kanada-tappion jälkeen. Kanadaa Suomen ei tarvitse enää kohdata muutoin kuin loppuottelussa jonne tie on nyt suhteellisen helppo. Raivauspartio on ehtinyt eilisen kirjoituksen loppuun ja huominen eli tänäinen stoori voi syntyä vielä jopa aivan suomalais-asetuksilla. Netissä ei ole oltu kahteentoista tuntiin, vaan hyvinpä on selvitty. Uudenvuoden mäkipyllistys ei tuota intohimoja ja wieniläs-konserttikin on jo melkein unohtunut suure. Otsikkokuvana tänään retro vuosien takaa ja vanha standartti.

obscuris vera involvens

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

30 decembrius MMXI//: Niin sanotun puu-uunin nimeä etsimässä. Riemuvuoden porinoita. vol. 15/366.

2011-12-30T09:34:00.004+02:00

Tapaninmyrskyn jäljet näkyvät siis pitkään metsissä ja pihojen lähettyvillä. Niinpä polttopuuta on saatavilla lähes rajattomasti. Eri asia onkin sitten se, missä sitä poltetaan. Joku on tietysti jo varoittamassa kasvavista pienhiukkaspäästöistä sun muista, mutta ainahan napinaa syntyy teki sitten mitä tahansa. Myrskyn jälkeen on perinteinen puuhella noussut arvoon arvaamattomaan kenellä nyt sellainen sattuu olemaan. Varmasti moni sellaisen näinä aikoina varmuuden vuoksi myös hankkii. Puuhella on monipuolisuudessaan lyömätön ja sillä on myös se etu, että sen avulla talo lämpiää aivan eri tavalla kuin patterilämmityksellä. Joka haluaa pitää sisäkukkia niin hyötyy myös sen eduista paljon.

Kysymys on kuitenkin siinä, että puuhella syö suhteellisen paljon puutavaraa jos sitä mielii lämmittää aamusta iltaan saakka. Toki kaksi klapia kerrallaan pitää palamistilan enemmän kuin hyvänä. Jos uunin niksit tietää niin neljällä standardiklapilla saa pannullisen kiehuvaa vettä reilussa puolessa tunnissa. Toki se on enemmän kuin sähkölieden muutama minuutti, mutta kaikkeen tottuu. Ja kun sitten vauhtiin päästään niin mikään ei pidättele onnellista hellannomistajaa. Tiedä sitten kumpi on parempi sana käyttää tässä asiayhteydessä, hella vaiko liesi. Hellasta tulee kieltämättä mieleen ulkoministeri Erkki Tuomiojan esiäiti eli Hella Wuolijoki Niskavuori-kirjoineen. Wuolijoki saa paljon anteeksi koska hän loi mainion hahmon kirjassa Niskavuoren Heta. Kyse on tietenkin Akusti-rengistä, tuosta talousnerosta. Erkki hankkikööt autuutensa omilla ansioillaan. Liesi on Hellaa neutraalimpi sana mutta ei sovi niin hyvin Perä-Pohjolalaisen miehen suuhun. Latinasta löytyisi tietysti hyvä vastine hellalle tai liedelle ja asia on tutkimisen arvoinen monestakin syystä.

Lainankielinen sana forna on tiettyyn rajaan saakka käyttökelpoinen sana vaikka se tuokin mieleen enemmän hornan kuin runollisen kotilieden ja sen suoloisen lämmön. Forna ei siis ole oloissamme ja suomalaisen suussa mitenkään käyttökelpoinen. Uuni olisi tietysti ihan hyvä nimitys uunille ja jotenkin nimi on niin antiikkinen ja vanhakantainen, että uuni on enemmän puilla lämmitettävä kuin nykyaikaiset ytysähkökäyttöiset ruuanlaittoon suunnitellut uunit. Lisäksi uuniin liittyy jotain pelottavaa ja jopa kauheaa. Tähän asiantilaan ovat syyllisiä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla itävaltalaisyntyisen Hitlerin johdolla erinäisiä tihutöitä harjoittaneet saksalaiset. Tämähän tästä vielä puuttuikin. Mitään keinotekoista sanaa ei oikein voi käyttää. Ehkä on vain parasta käyttää sitä sanaa joka kulloinkin tulee mieleen.

Tietysti on otettava huomioon sosiaalinen konteksti eli se missä tilanteessa ja kenen kanssa asioista puhutaan. Jos kylässä on demareita niin silloin hella sanasta voi veistellä yhtä sun toista. Voipa kertoa senkin millä nimellä suuri sinivalkoinen äänemme eli Tiilikais-Pekka taannoin nimitti Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijokea. Asian tiimoilta elää muuan vitsintynkä joka jääkööt tässä yhteydessä mainitsematta. Jos kylässä on hieman kansalaissosialistisia taipumuksia omaavia henkilöitä niin vitsit voivat tietysti olla jonkin verran rankempia. Tai sitten voi tahallaan ärsyttää hienovaraisesti ja sen jälkeen tarkkailla mikroilmeitä. Voipa myös antaa kavereille niin sanotusti vapaan sanan ja olla sitten ihmettelevinään ronskia kielenkäyttö.

Oma lukunsa ovat sitten pikkusieluiset pikkuporvarit joita tässä maailmassa on kiusaksi asti. Heitä ei tarvitse edes paljoa ärsyttää ja jos oikein korrekti haluaa olla niin tarkkana saapi olla alitajuntansa kanssa ettei sano tai tee mitään harkitsematonta. Nimittäin puulla lämmitettävä mikä se nyt onkaan on niin paljon elämää suurempia asia, että jokaisella on siitä varmoja mielipiteitä olivat ne sitten huonosti perusteltuja tai jopa loogisesti varmennettuja.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

29 decembrius MMXI//: Lisää Joosef-novellista. Riemuvuoden porinoita. vol. 14/366

2011-12-29T09:11:00.007+02:00

Vähän tämä on tällaista raivaushommaa kun blogi laahaa perässä monta päivää. Syyllinen on tällä kertaa Tapaninmyrsky MMXI ja se, että ei ollut virtaa. Tietysti olisi voinut kirjoittaa useamman satsin sinipunalla lappusille. Se on vain niin työlästä hommaa, mutta jos katkos olisi jatkunut vielä pitempään niin sitten varmasti näin olisi tehty. Katkoksen aikana kuitenkin tehtiin paljon ajatustyötä vaikkapa sen Joosef-novellin suhteen. Siitäpä nyt sitten lisää. Eilen päädyimme siihen, että tuossa Raamatun kertomuksessa on paljon elämää ja erotikkaa ja itse-asiassa Joosefista ja Potifarin vaimosta voisi tehdä uuden räp-sanoituksen. Toinenkin uusi rap-sanoitus pyörii mielessä ja se liittyy Paavalin merimatkaan. Aikaisemminhan on kasassa jo kaksi Raamatun tekstien pohjalta syntynyttä rap-sanoitusta, nimittäin etiopilaista hoviherraa koskeva ja vielä muotoaan hakeva Kaanan häät-räppäys. Paaavalin merimatkasta pyörii toistaiseksi päässä vain säe ”Oli apostoli Paavali rohkea miesi; hän Mynttisen Anteron laivaan nousi ja tyyninä päivänä perässä sousi…” Tässä viimeisin versio Hoviherra-raäpistä ja Kaanaan häiden tapahtumista kerrotaan tässä.

Mutta pitäisi puhua vielä Joosef-novellista. Rakentavinta olisi puhua sukulais-dynamiikasta sillä tuo kertomus sisältää paljon sielunhoidollista potentiaalia jota ei osata hyödyntää. Mutta jospa kuitenkin puhuisimme taloudellisista tekijöistä ja niistä seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta. Kertomus on aina kertomus ja Joosef-novellissa on aina fiktiivisitä materiaalia mukana, mutta on siinä paljon muutakin. Aivan aluksi on mnetävä taustoihin ja muihin tekijöihin.

Kun Egyptissä eli, vaikutti ja hallitsi varsinainen pyramidinpystyttäjien dynastia oli Rooman kaupungin perustamiseen vielä matkaa 1900 vuotta ja maa oli maailmanmahti ja sivistysvaltio. Kyseessä oli neljäs dynastia vuosian 2613-2494 e.a.a. Sen faaraoita oivat Sneferu, Khufu, Djedefra, Khafra, Menkaura, Shepsefkaf ja Djedetptah. Yhtä kaikki oli Egypti kuten kreikkalainen historioitsija Herodotos sanoo Niilin lahja. Egypti eli Niilin lahja eli kaikki mitä maassa tapahtui oli mahdollista vain Niilin ansioista. Niili tulvi vuosittain ja lannoitti kaikki pellot hedelmällisellä lietteellä. Niilin tulvat eivät olleet joka vuosi samanlaisia joten saattoi olla katovuosiakin. Tuossa maassa saatiin aina kaksi satoa viljaa ja joskus ehkä kolmaskin. Että voisi olla useampi tuottoisa vuosi ja jopa seitsemän tuottoisaa vuotta peräkkäin on ihan mahdollista. Kysehän on siitä, että maapallon säätila riippuu niin useasta tekijästä. Jos Niilin lähteillä on kuivaa niin vettä ei jokeen riitä. Pitää myös ottaa huomioon se, että kyseinen joki on suurjoeksi varsin kapea, ja esimerkiksi Amazonin vesimäärä 0n 40 kertaa Niiliä suurempi. Vaihtelua on aina ollut ja on mahdollista että useampaa hyvää vuotta on seurannut useampi huono vuosi. Seitsemän on vain niin mukava lja symbolinen uku entisaikojen kirjoittajille että sitä on ollut mieluisaa käyttää. Kaiken lisäksi pitää muistaa että Toora eli se mitä käsitämme viideksi Mooseksen kirjaksi on juutalaisten kansalliseepos ja myös sankarieepos. Eeposten tapana on liioitella ja paisutella monia asioita

Viljan varastoiminen on ollut kautta aikojen tärkeä osa kulttuurien kehittymistä. Se ei ole menettänyt merkitystään ja tärkeyttään vieläkään. Mitään viljavarastoja ei tänä päivänä ole olemassakaan ja jos nyt tulisi kato koko maailmaan niin olisimme todella suuressa pulassa. Maassamme pitäisi säilöä viljaa vaikka se vahingollista ruokaa onkin huomattavammassa määrin kuin nyt tehdään. Ainakin pitäisi olla kolmen vuoden varastot. Tällaisia varastoja ei tarvitsisi tehdä keskusjohtoisesti vaan hyvä ratkaisu olisi varastoida viljaa siellä missä sitä tuotetaankin eli maatiloilla. Hajautettu ratkaisu on aina paras ratkaisu ja tulee myös halvimmaksi ratkaisuksi. Ja yksinkertaisuus olisi tässäkin hyvästä. Puurakentaminen kannattaa oloissamme ja kyllä kissat pitävät pienjyrsijät loitolla jos viljamakasiineihin laitetaan sopivat käyntikolot… Joosef-novellilla on meille paljon opetettavaa jos vain haluamme sen meitä opettavan. Mitä vanhempaa opetus on, niin sitä luotettavampaa se myös on, eikä ilman muuta ja pääsääntöisesti, vaan aivan varmasti.

Mutta oliko Joosef kissojen ystävä? Siitä emme tietystikään saa mitään viitteitä itsestään Joosef-novellista. Mutta kyllä viisaat miehet ovat aina kissoista pitäneet ja Egyptissä ei kissan vihaaja voinut yksinkertaisesti päästä niin merkittävään asemaan kuin Joosef pääsi. Myöhemmin ovat juutalaiset katsoneet kissoja vähän karseasti ja se johtuu heidän myöhemmistä kokemuksista tai luulotelluista kokemuksista Egyptinmaassa. Nyky-israelilaisten suhtautuminen kissoihin on aika tavalla kontroverssi, sillä kissaan liittyy liian paljon arabialaisia mielikuvia. Tämän voin sanoa kokemuksistani jotka sain matkalla Juuttaanmaalla vuosina 1984-85. Tietysti kokemukseni voi olla varsin subjektiivinen, niin kuin se varmasti osaltaan onkin…

http://www.youtube.com/watch?v=ljmjmvMTWyY&feature=related

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

28 decembrius MMXI//: Aina kiehtova Joosef-novelli. Riemuvuoden porinoita. vol. 13/366

2011-12-28T02:23:00.004+02:00

Nykyisessä Raamattu-läpi projektissa on muutamassa kuukaudessa tultu ensimmäisen Mooseksen kirjan loppuun, ja sinne tultiin kolmannen joulupäivän iltana pikamarssia luvusta 33 lukuun 50. Nimittäin kun ns. Joosef-kertomusta ryhtyy lukemaan niin se on sitten sellaista menoa että juttua ei todellakaan voi jättää kesken. Aivan varmasti jutulla on historian kaukaisessa hämärässä jokin todellisuuspohja, mutta siihen on sitten lisätty paljon erilaista ennen kuin ensimmäinen Mooseksen kirja on jähmettynyt nykyiseen muotoonsa. Pohjana on ollut varmasti ihan kertomuksellinen kertomus yhdestä suvun ja heimon kanta-isästä.

Ensimmäisen kerran Joosef tuli minulle tutuksi alaluokilla uskonnonhistorian kirjassa. Nuo kertomukset jotka tuossa kirjassa kerrottiin olivat aika tarkkaa lapsille suunnattua epigoniaa. Lapsia kertomus puhuttelee jännittävällä ominaismaullaan ja aikuisille siinä on monia puhuttelevia motiiveja jotka menevät niin syvälle tajunnan alimpiin kerrostumiin kuin vain mahdollista. Yksi näistä motiiveista on veljesviha. Toinen yhtä vaikuttava asia on anteeksiantamus. Sitten on vielä jotain elämääkin suurempaa.

Joosefilla on tässä kertomuksessa karismaa ja todella paljon ns. pomotusominaisuuksia. Joosef on vielä kaiken lisäksi unienselittäjä, eräänlainen tietäjä. Moni kirkasotsainen raamatunlukija ei tiedosta sitä millainen viritelmä Jaakobin poikien kokoonpano oikein on. Jaakobhan oli joutunut hankkimaan lapsia naisen, Laabanin vanhemman tyttären Lean kanssa jota hän ei oikeasti rakastanut. Jaakobin suuri rakkaus oli Raakel. Jaabobin kaksitoista poikaa syntyvät neljästä naisesta. Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda ensimmäisestä hedelmällisyykaudesta ja Isaskar ja Sebulon toisesta. Lean orjattaren lapsia, Jaakobin siitältämiä ovat sitten Gad ja Asser. Dan ja Naftali ovat Raakelin orjattaren Bilhan synnyttämiä. Viimeiseksi tulee Raakelkin raskaaksi ja synnyttää ensi Joosefin ja sitten vielä Benjaminin. Raakel tosin kuolee Benjaminin synnytykseen. Ei nyt ihan mikään Abdul-Aziz ibn Saud tämä meidän Jaakob sentään ole, mutta ihan kunnioitettava saavutus 12 poikaa on. Kaiken lisäksi noilla pojilla on kuvauksen lisäksi ainakin yksi sisar. Heprealainen ja itämainen kerronta ei yleensä noteeraa tyttöjä ollenkaan.

Joosef on vanhan Jaakobin lellikki ja tämän muut 10 veljestä sitten huomaavat. Varmasti Joosef on ärsyttävä ja jos joku saa haaveilla ja miettiä uniaan päivät päästäkseen niin eihän siitä hyvää seuraa. Nykyäänkin sisarusparvissa on monenlaista dynamiikkaa ja moni löytää itsensä Joosefin asemasta. Ja moni löytää itsensä myös vanhempien sisarusten asemasta. Patriarkkakertomukset, joihin Joosef-novellikin kuuluu, kertovat yhden suvun historiasta hyvin uskonnollisesti motivoituneella sävyllä. Toimitustyötä on tehty paljon ja moneen otteeseen. Suurin piirtein lopulliseen muotoonsa teksti on jämähtänyt joskus 400 e.a.a. Vaikka teksti on uskonnollisesti motivoitunutta, niin taustalla näkyy todella elämänmakuisia aiheita.

Luvalla sanoen patriarkkakertomuksissa ja Joosef-novellissa on todella paljon elämää ja erotiikkaa. Ajatellaanpas nyt Potifarin vaimoa ja Joosefia. Potifarin nainenhan on mitä ilmeisimmin ns. entisaikojen Puuma-nainen. Potifar oli faaraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö, hyvin mahtava mies siis. Potifarin vaimo yritti puumata nuoren ja kauniin Joosefin keinolla millä hyvänsä, mutta Joosef ei heltynyt. Kuvaus on niin intohimoiselta tuoksuva, että voi uskoa Potifarin vaimon seisoneen päällään ja matkineen pikkulintuja. Ja kun puhuttiin tuosta päällä seisomisesta ja pikkulintujen matkimisesta niin tähän käy sitten oivasti Maria Callas:

http://www.youtube.com/watch?v=Rxy4qrnKwVo

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

27 decembrius MMXI//: Mietteitä Marcus Tullius Ciceron De senectute-teoksen äärellä. vol. 12/366

2011-12-27T14:27:00.007+02:00

Eilen yksi pitkään silmissä pyörineistä kirjoista siirtyi luettujen kirjojen joukkoon. Kyseinen kirja on aika ajoin ollut ns. pikaiseti luettavien kirjojen joukossa- Väliilä ser on ollut näennäisesti kadoksissa, välillä taas jopa ketken aikaa unohduksissa. Tänään se tuli tässä sähköttömyyden valtakunnassa sitten vaina ajankohtaiseksi ja tuomio kävi sen ylitse käytännössä yhdeltä istumalta ja tehokkasti lukein vajaassa tunnissa. Tosin ei siinä ollut sivujakaan kuin noin sata esipuheineen ja selvennyksineen. Vähäinen se ie kuitenkaan ole kirjojen joukossa, eikä vähäinen autorikaan. Teoksen nimi on Gato maior de senectute ja kirjoittajana itse Marcus Tullius Cicero. Siis kirja käsittelee vanhuutta.

Kirjan kirjoitti siis suuri puhuja ja asianajaja, roomalainen valtiomies MTC. Cato maior de senectute on kirjoitettu joskus vuoden 45 e.a.a tietämillä. Siinä kolme henkilöä on sijoitettu noin sata vuotta aiemmin, noin vuonna 150 e.a.a tietämillä, puhumaan vanhuudesta ja sen syvääkin syvemmästä olemuksesta. Sommitelma ei ole erikoinen eikä mitenkään ainutlaatuinenkaan antiikin kirjallisuudessa. Näin saa Cicero, joka itse on nousukas eli Homo Novus, arvovaltaa yhdeltä hyveellisimmäksi tunnetulta roomalaiselta eli vanhemmalta Catolta. Cato kuvataan keskutelun aikana 84 vuoden ikäiseksi. Keskustlukumppanina ovat vähän nuoremmat Publius Cornelius Scipio Aemiliananus Africanus Minor (35 vuotta) ja Gaius Laelisu Sapiens. Kirjanen sai pian ilmestymisensä jälkeen huomiota ja suosiota osakseen ja sittemmin sillä on aina ollut hartaita lukijoita ja ihailijoita kaikkina aikoina, ja on varmasti vastakin oleva. Kirjan kuvaus on eloisaa ja on aivan turhaa väittää että se mitä on lähinnä Norman Vincent Pealen lanseeraaman positiivisen ajatelun takana olisi mitään uutta auringon alla. Tiedä sitten lukiko suomalainen runoilijamme Eino Leino tämän teoksen ja masentui niin, että kirjoitti vastausmuiikikseen runon nimeltä "Lapin kesä." De senectute sisältää nimittäin paljon kuvauksia "tulta syöksevistä harmaahapsista." De senectuete ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1918 ja Lapin kesä on kirjoitettu vuonna 1902. Mutta Leinohan syöksi tulta miten tahtoi ja teos saattoi tulla tutuksi muutenkin elikkä aiemmin.

Jokaisessa kirjassa on ns. kohokohtia ja niin on tässäkin kirjassa. Innostavimmillaan Cicero on ylistäessään maanviljelijän huvituksia. Runollisimmillan cicero on tässä puhuessaan viininviljelystä. Cicero on tiivistänyt muutamaan sivuun niin paljon tuossa ylistyksessään, että jopa hyvinkin kokenut lukija luulee jo hänen lukeneen Vergiliuksen Georgican. Järjestys on kuitenkin toinen ja varamsti Mantuan suuri poika tunsi Ciceron teoksen. Rooman kansalliskirjailija Vergilius tarvitsi löpöä ja innoitusta muilta ennen häntä eläneiltä. Jalosteun viiniköynnöksen menstyessä jo meilläkin ovat nänä sanat aina innoittavia:

"Kuten jo ennein sanoin niin ei minua huvita vain viiniköynnöksen hyöty ja sen laatu, vaan lisäksi sen viljelys; tukipylväitten rivit, pylväspäiden yhdistäminen poikkipuilla, käynnösten sitominen ja levittäminen sekä mainitsemani muutamien oksien katkominen ja toisten jättäminen koskematta."

De senectute on yksi Ciceron filosofisista teoksista, jotka hän kirjoittaa noin kuusikymppisenä rakkaan tyttärensä Tullian kuoleman jälkeen. Syntynä ja kuolema ovat voimista väkevimpiä, mutta niin on kuolemakin jos sen oikein oivaltaa. De senectute on pieni, vaivaton ja johdannolla varustettuna oiva lukukokemus. Meillä sen tulisi ilman muuta kuulua alemman opetusasteen neljännelle luokalle suuntaavan pienen ihmisenkesälukemistoon.

http://www.youtube.com/watch?v=EirntGCylDY&feature=related

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

26 decembrius MMXI//: Kai ho seismos egineto - Mietteitä vuosisataisen myräkän jälkeen. vol. 11/366

2011-12-26T14:26:00.007+02:00

Tapaninpäivänä, tänä vuonna töistä vapaana, avautui eteeni valtaisa myrkyisänä aivan kuten oli luvattukin. Ja millaisen myrskyn? Varmasti pahin sataan vuoteen sillä se oli kaatanut satavuotiaan kuusipuun, joka on kaikkien residenssini välittömässä läheisyydessä olevien kuusien äiti ja isä. Lisäksi sen monet jälkeläiset olivat kaatuneet. Tuo vanha mahtikuusi oli tyvestään noin 27 tuumaa paksu, ja kymmenestäkin metristä vielä 20x tuota ihanaa ja ainoaa oikeaa mittayksikköä. Niin hyvin se oli paikalleen juurtunut että ei mennyt nurin juurineen tyvestä kiekkona maaperää repien vaan kunniakkaasti katkesi kuten otsikkokuva nyt kertoo. Puu paloitellaan, kuoritaan ja pilkotaan. Lisäksi siitä valmistetaan kolme massiivista halkomapölkkyä. Kaksi niistä on korkeudeltaan 16 tuumaa tasalakisian. Kolmas korkeudeltaan 10 tuumaa ja sen laella kaksi v-muotoista lovea joiden syvyys on kolme ja puoli tuumaa. Otsikkokuvat kertovat aikoinaan mikä on noiden lovien tarkoitus.

Tällaista myrskyä saamme odotella jonkin aikaa ja vastaavia puunkaatumia vielä pitempään. Nimittäin 200 kaatunutta runkoa hehtaaria kohden on paljon jos se on keskimääräinen määrä Lounais-Suomen metsissä. Tällaisista määristä nyt sitten puhutaan. Tuhoa edesautti leuto alkutalvi ja sen myötä sula maa. Leuto alkutalvi siis auttoi, mutta tuhon viimeisteli runsaat sateet. Kaikki olikin sitten enemmän kuin otollista suurelle kuusiin kohdistuvalle tuholle. Nyt on paljon töitä raivaajilla ja metsureilla.

Mistä tällainen myrsky on sitten merkkinä tai osoituksena? Ei välttämättä mistään erikoisesta tai kauheasta. On niitä myrskyjä ja tuhoja ollut ennekin. Ja kuka tietää vaikka joskus viimeisten vuosisatojen aikana olisi tapahtunut kauheampaakin. Turha on siis liiaksi asioita dramatisoida. Mitään näyttöä ilmastonmuutoksesta ei edelleenkään ole. Nyt oli vain muutama yhteensattuma ja tavanomaista rajumpi myrsky.

Myrsky loi oloissamme vertansa vailla olevan katastrofin. Näin on jos pahimmillaankin ilman sähköä oli 300 000 kotia. Tällaista tuhoa ei ole nähty rauhanaikana, ja että pahemmalta vältyttiin on ihme. Nyt ovat ajat sitten kiiruisat myös vakuutusalalla. Ei luulisi olevan nyt sahoilla uupeloa hyvästä tavarasta. Yksityiset voisivat sahauttaa puuta laudaksi, lankuksi ja hirreksi, sillä nykyoloissa ei puutavaraa ole tapana puuteollisuuden toimesta varastoida. Ja muistakaamme, että tuhot ovat mittavia myös paljon kilpailukykyisemmässä ruotsissa. "Tapaninmyrsky MMXI" luo paineita polttopuualalle ja varastoja on tämän seurauksena useaksi vuodeksi. Että mitäpä tähän voisi muuta sanoa kuin että "O Tannebaum, on Tannebaum," elikkä "Oi kuusonen."

Mutta kaikkihan olisi nyt niin somaa ja idyllistä jos sen oikein isolla joukolla oivaltaisimme. Tammikuu tuli nyt niin aikaisin. Vanhoilla suomalaisillahan oli tapana kaataa metsästä ennen tulevan vuoden rakennuspuut juuri tammikuulla. Mitä jäis puista yli niin se tehtiin sitten polttopuuksi. Oksat ja latvukset hakattiin sitten kassaroilla ja pilkekirveillä silpuksi, pieneksi silpuksi. Sitä tarvittiin karjasuojissa kuvikkeena. Mittän ei jäänyt puista jäljelle; siis voidaan sanoa, että kaikki kiersi.

------- & ------- & ------- & -------

Ja mitä sitten on tämä tasavaltalainen tyyli? Tätähän tämä on ja aivan periroomalaista. Pitkästä aikaa kirjattu sinipunakynällä ja lappusille laadittuna. Sanavalikoima on toki tuiki laajempi kuin vaikkapa itsellään Gaius Julius Caesarilla joka teoksessaa Commentarii De Bello Gallico, joka on roomalaisen tasavaltalaisen tyylin huippusaavutus, vain noin 1500 lekseemin valikoimaa. No jos jostain sitten tingitään, niin olkoon tämä tyyli sitten vaikkapa uustasavaltalainen.

Kirjoitetu sinipunakynällä ja ilman virtaa ja auttamattomasti myöhässä Apostoli Johanneksen päivän, eli kolmannen joulupäivän iltana kynntilänvalossa ja kotilieden lämmössä. Myöhemmin ja ensi tilassa asianmukaisella tavalla nettiin saatettuna.

http://www.youtube.com/watch?v=KwcXySby-3A

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

25 decembrius MMXI//: Jouluaamun saarnaa lopettelemassa ja muuta joulullis-kirkollista sekaporinaa. Riemuvuoden porinoita. vol. 10/366

2011-12-25T09:12:00.010+02:00

Jouluaamun saarnan lopetus.

VII Näky. Avuksi mahdottomuuksien mahdottomuus.

Mitä maailma nyt tarvitsisi olisi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täysimittainen esilletuonti kaikilla uusilla ja mahdollisilla keinoilla. Voimme aivan hyvin kysyä sitä, onko se juuri se osa-alue joka on jäänyt huonommalle tolalle. Näin on ehkä käynyt, ja kirjoitamme sanan EHKÄ nyt isolla. Me luterilaiset olemme sellaisia ja saatamme puolihuolimattomasti opettaa, että sanan julistaminen ja sen vaikuttaminen on tavallaan automaatti joka ei ole kiinni sananpalvelijoista. Kun kirkossamme on kaikki uudistettu ja vielä lisää kai uudistetaankin, niin voidaan kysyä onko tämä sanan automaatti mennyt rikki? Kirkko ei voi elää jos sen perusta on syöty ja nakerrettu itsensä sen johtajien toimesta. Tänä vuonna puhe jouluevankeliumistakin on ollut pakollisen virkamiesmäistä. Jouluevankeliumia ja siinä olevia asioita ei pidä hävetä vaikka siihen ei aina jaksaisi uskoakaan. Jouluevankeliumi olisi kuitenkin nostettava asioiden keskiöön juuri sen mahdottomuuden takia. Luther itse puhui mahdottomuuksista eli paradokseista kun ei enää löytänyt mitään muuta pukeakseen ajatuksensa sanoiksi.

Jouluevankeliumi on täynnä paradokseja eli mahdottomuuksia. Otetaanpas nyt esille nuo kaksi ruhtinasta eli Jeesus ja keisari Augustus. Augustus oli Jumala ihmisten keskuudessa joka tuli kuollessaan ihmiseksi. Jeesus oli mitä tavanomaisin ja tavallisin ihminen joka kuollessaan tuli Jumalaksi. Jos tätä mielettömyyttä tutkittaisiin edes hieman ja syvennyttäisiin edes hetkeksi sen avaamiin näkökulmiin niin jotain suurta voisi päästä meissä jokaisessa liikkeelle. Mahdoton tulisi tajuttavaksi. AMEN.

----------------------

Jospa vielä julkaisisi tässä uusimman version niistä kolmestatoista jouluevankeliumia koskevasta teesistä jotka saivat hartauskirjoituksenkin muodon viimä viikolla Auranmaan viikkolehdessä. Paljon olisi poristavaa vaikkapa Paavin jouluyön messusta. Ikä alkaa painaa Ratzingeria ja kyllähän se "pneumaattinen lentoresiina" oli ihan tarpeen kun miestä kulki Pietarinkirkon käytävää pitkin. Kaiken lisäksi miehen otsassa oli kolho jälki. Liekö kaatunut jokin aika sitten yöllisellä pottareissulla ja tullut avohaava otsaan? Tarkkana nyt siellä Vatikaanissa että miehellä olisi vielä hyviä vuosia nyt kun eletään siirtymäaikaa ennen uutta ja ehkä uudistusmielisempää paavia. Aika ei ole vielä kypsä... Mutta eniwei gubbe on puolen vuoden päästä yhtä vanha kuin oli Karlolus Wojtyla delatessaan. Ja asiaahan mies puhui mutta katolinen puheenparsi on niin puhkivirallista ja särmätöntä.

Niin ja tässä todella hyvä "tulkinta" kalendasta:

http://www.youtube.com/watch?v=lDLf1TKn3rQ&feature=related

24 decembrius MMXI//: Jouluaamun saarnaa työstämässä. Riemuvuoden porinoita. vol. 9/366

2011-12-24T01:08:00.007+02:00

Secundum Lucam 2:1-20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: »Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

I näky. Tietokoneista ja muista.

Tietokone on mullistanut maailman aivan perustavanlaatuisesti. Tämän jokainen voi myöntää; sellainenkin joka ei halua edes sen kanssa työskennellä. Näin alustavan välitilinpäätöksenä ensimmäisten vuosikymmenten jälkeen voidaan sanoa, että tietokone on varmastikin lisännyt ihmisten luovuutta ja työtehoakin, korostanut parhaita puoliamme ja jopa tuonut onnea. Mutta sen suhteen voidaan sanoa että se on korostanut kaiken hyvän ohella myös ihmisen taipumusta huonompaan. Näin on yleensä kaikkien asioiden suhteen mihin ihminen vain ryhtyykin. Mutta onko ihminen saanut aikaan suurta onnen aikaa, kulta-aikaa…

II näky. Sivilisaatio-peli.

Uuden maailmanaikamme koittaessa 1990-luvun alussa, sanokaamme vaikka vuonna 1992, ilmestyi eräs tietokone-peli josta on nyt tehty jo viides versio, ja sillä on vannoutuneita kannattajia kaikenikäisten joukossa kaikkien kansakuntien parissa. Kyse on tietenkin Sid Meierin Sivilisaatio-pelistä. Tuon pelin uusimmissa versioissa maailma jota rakennat ja hallitse, jonka Jumala tavallaan olet, voi kokea yhden tai useamman kulta-ajan. Kulta-aika syntyy kun huomattavaa edistystä useammalla alalla syntyy samaan aikaan, tai useammalla alalla saavutetaan tiettyjä tasoja. Edistystä voi tulla tekniikan, kaupankäynnin, taiteen, hengellisyyden tai sodankäynnin alalla. Tuossa pelissä kulta-aika kestää tietyn ajan jonka kuluessa tapahtuu edistystä; kaupunkeihin rakennetaan paljon ja normaalia puolet nopeammassa ajassa, kauppa kukoistaa ja sotavoimasi ovat voittamattoman tuntuiset, ja tietenkin paljon, paljon muuta.

III näky. Eikö nyt elettäisi kulta-aikaa?

Entä sitten kun katsomme tätä meidän aikaamme? Eikö meillä pitäisi olla täällä jatkuva kulta-aika. Ainakin meillä on monen alan asiantuntijoita ja yhteiskuntamme pystyy pitämään yllä todellakin spesialisteja jotka eivät tee taloudellisesti katsoen lainkaan tuottavaa työtä. Joku voisi tietysti sanoa heitä syöttiläiksi ja muilla nimillä. Mitä tällä sitten tarkoitamme on se, että meillä on moninkertaiset mahdollisuudet hyvään eikä se ainakaan olisi enää kiinni ihmistenkyvyistä. Mutta enne hyvälläkään syyllä voi sanoa että esimerkiksi meillä Suomessa vallitsisi kulta-aika ja jos ollaan rehellisiä niin ei sellainen vallitse tänä päivänä kirkossammekaan. Eikä kulta-aikaa eletä missään päin maailmaa. Tietysti joidenkin maiden valtionpäämiehet voivat olla hieman eri mieltä asioista. Jos pieni osa, sanokaamme vaikka viisi prosenttia maailman väestöstä käyttää neljäsosan maailman luonnonvaroista ja samaan aikaan joka neljäs planeettamme asukas näkee nälkää niin jotain on todella pahasti pielessä. Kulta-aikaan ja yhteiseen hyvään, joka kuitenkin olisi mahdollista toteuttaa, on todella pitkä matka.

IV näky. Jouluevankeliumin näköalat.

Toisiko jouluevankeliumi jotain näkökulmaa tähän asiaan? Ainakin sen suhteen, että Jeesuksen syntymän aikaan elettiin Rooman valtakunnassa rauhan aikaa ja kulta-aika oli nähty monellakin tavalla. Näin voidaan sanoa ainakin roomalaisten itsensä osalta. Palestiinakin kuului Rooman hallintaa. Se oli osa Syyrian maakuntaa jossa käskynhaltijana oli Qurinius-niminen roomalainen mies, kuten jouluevankeliumi meille kertoo. Siitä emme pääse yli emmekä ympäri että jouluevankeliumi on kahden ruhtinaan evankeliumi ja se puhuu meille paljon siitä mitä valta, ja nimenomaan erilainen valta on ja voi olla. Kaikki on siihen kirjoitettu jos vain haluamme sen ymmärtää. Itse asiassa jouluevankeliumi on maailmanhistorian taitekohta sen valossa voimme ymmärtää kaiken mahdollisen. Senkin miksi maailma ei elä kulta-aikaa.

V näky. Sisäkkäinen todellisuus - Olimme eksyksissä.

Kristityn osa on olla osallisena jostain ja silti elää epävarmassa tilassa. Joka kuuntelee ison sisarkirkkomme eli ortodoksisen kirkon jouluillan palvelusta kuule miten he ovat oivaltaneet, tai miten kristikunta jo varhain oivalsi asian tilan. Kun liturgiassa, jossa vaikeaselkosille luterilaisille saarnoille ei juuri ole sijaa, on kerrottu ja todeksi eletty Jeesuksen syntymä koittavat kiitoksen ja rukouksen sanat niin niissä karusti pyydetään että tätä iltaa saataisiin viettää synnittömässä tilassa. Sitten puhutaan kilvoitus-elämästä ja pyrkimyksestä siihen että elämä oli mahdollisimman hyvää ja synnitöntä. Lopuksi pyydetään hyvää ja armollista loppua ja kuolemaa. Noissa sanoissa eletään todeksi apostoli Paavalin ajatuksia siitä että kristityn elämä on jo-nyt muttei ihan vielä elämää. Yhtä kaikki: elämme itsekkään ja syntisen ihmisen elämää ja nämä profeetta Jesajan sanat ovat tulleet todeksi:

”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.”

VI näky. Asioita ei voida erottaa toisistaan.

Monen suussa kirkostamme puhutaan edelleenkin valtionkirkkona vaikka tuota aisantilaa ei ole ollut pitkään aikaan. Meillä on kansankirkko jonka perintö on osa yhteiskuntaamme ja maailmaamme, kaikkea missä olemme elämme ja liikumme. Vaikka voi kuulostaa kornilta ja kummalliseltakin, niin alussa mainitsemamme sivilisaatio-peli voi opettaa meitä sen suhteen miten asiantilojen tulisi olla. Kulta-aikaa ei synnyt jos useammalla alalla ei tapahdu edistystä. Pelkkä insinööritieteiden voittokulku luo yksipuolisen maailman, pelkkä kauppaan peustuva sivilisaatio on sekin hyvin yksipuolinen ja kaikista kauhein on maailman päälle väkipakolla ja aivouskolla luotu mukamas jumalan valtakunta, hienosti sanottuna teokratia. Asioita on aivan kaikessa tarkasteltava laajoista näkökumista ja juuri tässä kaikkien aikojen tietokonepeli auttaa meitä. Kulta-aikaa ei tule ellei useampi asia ole hyvällä tolalla. Kulta-aika voi tulla useampaankin otteeseen, mutta kerta kerran jälkeen vaaditaan enemmän hyvällä tolalla olevia asiantiloja ja niitä ei todellakaan voida erottaa toisistaan. Oli hyvin mielenkiintoista että sivilisaatio-pelin neljänteen versioon tuli mukaan ns. uskonto-editori. Kun puhumme asioiden hyvällä tolalla olemisesta oikeassa elämässämme, siinä missä elämme, olemme ja liikumme ei asioita todellakaan voida erottaa toisistaan.

Huomenissa sitten viimeinen osa ja muuta...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

23 decembrius MMXI//: Kaksirivinen sekaporina viikon varrelta. Riemuvuoden porinoita. vol. 8/366

2011-12-23T07:50:00.001+02:00

Aivan aluksi porinaa vuoden 2006 talvikisoista Torinon mailla. Tälllä viikolla ruotsalainen suurjääkiekkoilija Peter Forsberg on nimittäin laverrellut menneistä ja tästä uutisoitiin meillä viikolla tällä tavalla.

IIHF tutkii "Ruotsin taktikoinnin" Kansainvälinen jääkiekkoliitto (IIHF) aloittaa selvitykset Ruotsi mahdollisesta tahallisesta tappiosta Slovakialle Torinon olympiaturnauksen alkusarjassa. Ruotsin tähtihyökkääjä Peter Forsberg myönsi viikonvaihteessa, että Ruotsi taktikoi 0-3-tappiollaan Slovakialle helpomman vastustajan olympiakisojen jatkopeleihin. - Ruotsin esityksessä oli fuskauksen makua. Tällaista ruotsalainen jääkiekko ei tarvitse, Kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Rene Fasel sanoi Expressen-lehdelle.

Vähän uskomattoman kuuloista tällainen ja ihan ruotsalaisten tapaista. Slovakia voitti alkulohkonsa mutta hävisi ensimmäisen jatkopelinsä Tsekille. Oli aivan selvää että tässä vaiheessa ensimmäisellä jatkokierroksella kohtaavat Suomi ja Yhdysvallat. Slovakia oli voittanut Venäjän alkulohkossaan mutta ruotsalaisten logiikan mukaan ilmeisesti Kanada olisi ollut heille ylivoimaisen paha vastus. Vaikea ymmärtää kaiken kaikkiaan sillä ainakin suomalaisilla on ollut sellainen lähtökohta että jatkopeleissä on voitettava kaikki pelit jos mielii menestyä. Toisaalta suomalasilla on sitten ollut aika vaikeaa viimeisessä pelissään jos loppuotteluun on päästy. Joka tapauksessa ruotsalaisten toiminta on epäurheilijamaista. Ruotsi hävisi alkusarjassa Venäjälle 0-5 eikä ollut muutenkaan kisojen paras joukkue. Mutta heillä oli kokoonpanossaan mm. Peter Forsberg ja he olivat voittaneet olympikultaa jo vuonna 1994. Jäämme odottelemaan mitä seuraamuksia näistä Forsbergin paljastuksista seuraa.

Sitten on tämä meidän kuntauudistus johon lähdetään kuulemma uusin eväin. Kuntaministeri Henna Virkkunen on kertoellut että ei sitä nyt kuitenkaan tehdä työssäkäymisalueiden ja suuntimien mukaan vaan asioimisalueiden perusteella. Tavoittteena olisi ilmeisesti 100 vahvaa kuntaa. Ja jos ei ole mitään pakkoa niin homma kyllä vesittyy. Hanke on ollut aivan liian mittava toteutettavaksi tällä aikataululla ja sitä vaikeuttaa mitä ilmeisemmin se diledanttien armeija joka ministeriötä kansoittaa. Onkohan joukossa poliitikkojen ja valtiotieteilijöiden lisäksi yhtään maantieteilijää. Aivan perustava lähtökohtahan olisi se, että kuntarakenne on jo olemassa. On olemassa aivan tietty määrä aivan erikokoisia vaikutusalueita. Nyt olisi vain järjestettävä noiden keskusten eli nodaalien toiminta-, ja palvelusuhteet parhaiten toimivaksi järjestelmäksi. Tähän ei tarvita välttämättä kuntaliitoksia.

Eipä tässä auta muuta kuin selventää ajatuksiaan. Jouluiloa pitäisi ihmislapsen löytää mutta minkäs sille mahtaa kun mieleen lykkää erinäistä sun toista irrationaalia kuntauudistuksen ja muun tietämiltä:

I Kuntauudistusasioilla pelleily osoittaa sen, että Suomella ei välttämättä ole varaa poliitikkoihin.

II Jos kuntaliitoksia tehdään sellaisten kuntien kesken joiden pinta-alasta huomattava osa on suota on aina kyse silloin myös ”kuntta-uudistuksesta” mitä suurimmassa määrin.

III Kuntaministeriössä on tällä hetkellä paljon kunttaa.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

22 decembrius MMXI//: Salve Sol Invinctus. Riemuvuoden porinoita. vol. 7/366

2011-12-22T08:47:00.002+02:00

Eli on talvipäivän seisauksen päivä ja myötäaurinko kanssamme. Tähtitieteilijä ja allakantekijä ottaa asain varmasti varsin rauhallisesti, mutta joku voi sytyttää keskipäivän aikaan saunan ja kävellä eteläiseen suuntaan ja päästää ilmoille huudon "Salve Sol Invinctus." Nyt ei siis enää päivä lyhene vaan edessä on lisääntyvän valon aika. Puitteet joulun viettämiselle ovat siis olemassa tältäkin kantilta vaikka asiasta ei juuri koskaan kristillisissä puheissa mitään mainita. Päivä oli puolipilvistä pilvisempi joten aurinko ei näkynyt taivaalla. Ehkä siinä olisi havainnut pienen muutoksen. Se muutos ei ole kovin pieni sillä aurinko kääntyy kokonansa. Kun se vielä aamupäivällä meille pyllisti niin nyt se näytti meille valoisammat kasvonsa. Niin se on tehnyt aina ennekin ja niin se tekee nytkin. Huomenna on päivä periaatteessa yhtä pitkä kuin toissapänä ja viikon päästä muutoksen jo taatusti huomaa.

Roomalaiset muinoin osasivat noteerata tämän päivän ja siitä alkoi sitten keskitalven juhla eli Saturnalia. Hyvä tahto vallitsi ihmisten ja itse kunkin säädyn välillä. Syötiin, juotiin, ja kai moni lapsikin sai alkunsa. Pienimuotoisia lahjojakin annettiin. Niinpä on meidän joululla pitkät ja vanhat perinteet. Jeesus ja kristinusko ovat vain uudempia implantteja keskitalven juhlassa ja sen vietossa. Näin on sanottava ja ääneenkin. Että joulua vietetään nykyään Jeesuksen syntymän muistoksi on tietenkin hyvä ja suurenmoinen asia. Juhannuksenako Jeesuksen syntymää sitten pitäisi juhlia. Ihminen on vain tällainen olento joka kehittelee tällaisia juhlia ja sillä sippulius. Asia on myös näin sillä Luukkaan jouluevankeliumissa ei puhuta talvesta ja keskitalvesta yhtikäs mitään. Itse asiassa jouluevankeliumin "Siihen aikaa" tai vanhemmalla tavalla sanottuna "Ja tapahtui niinä päivinä" ei viittaa mihinkään keskitalveen eikä jouluevankeliumista löydy mitää viitteitä mihinkään. Jouluevankeliumin sisältävä Luukkaan evankeliumihan ei puhu mitään tähdestä ja tietäjistä. Meinaan vaan jos joku ryhtyy puhumaan joulutähdestä ja ns. konjunktioista.

Meillä on ollut kovin ruusuinen ja suloinen kuva siitä miten kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan mahtiuskonto ja voittaja. Konstantinus Suuri otti kasteen vasta kuolinvuoteellaan ja itse asiassa hän oli Sol Invinctus-kultin kannattaja ja vahva kannattaja olikin. Konstantinuksen äiti Helena oli se jota kristityt saavat kiittää kaikesta jos sitten ylipäänsä saavat. Ja itse Konstantinus oli mitä suurin mammanpoika mitä maailma päällään kantoi. Kaikessa raadollisuudessaan tämä pitäisi tunnustaa ja suuresti oli sormet pelissä hänen äidillään esimerkiksi Nikean kirkolliskokouksen järjestämisessä. Mihin sitten uskoa ja mitä pitää totena?

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

21 decembrius MMXI//: Tuli hyvä Tuomas ja toi joulujuoman. Riemuvuoden porinoita. vol. 6/366

2011-12-21T12:35:00.005+02:00

Jouluun ja yleensäkin tähän keskitalven Satrurnaliaan kuuluu erinäiset juomat, kotomaiset ja tuontisellaiset, niin väkevät kuin miedot, kuivat ja makeat, niin kirkkaat , sameat kuin läpinäkymättömät. Jonkun jouluun kuuluu kaikkea mahdollista juotavaa ja vielä ylemmästä hintarekisteristä, toisilla joulu on varsin vetinen sanan varsinaisemmassa merkityksessä. Yhtä kaikki jos kaikella on tarkoituksensa. Sitten on vielä uusia ja vanhempia perinteitä. Suomalaiset pitävät mielellään preinteensä, mutta ottavat mukaan myös uusia perinteitä. Se ei ei toki ole pahasta ellei sitten kyse ole kvantitatiivisesta alkoholinkäytöstä. Kun ennen oli kosanderi ja pieriini niin kyllä tuohon yhtälöön on sitten viini aivan liikaa.

Suomalaiseen jouluperinteeseen kuuluu lähtemättömällä tavalla pieriini. Hyvä Tuomas-palkintokin on nykyään olemassa ja se annetaan henkilölle joka on edistänyt parhaiten olut-kulttuuria. Vanhat suomalaiset, kuten kaikki tietävät, nimittäin aloittivat joulun Tuomaanpäivästä. Ennen tuli Tuomas oluttynnöri olallansa ja juustokeikko kainalossaan. Nyt käydään marketissa elikkä kaikki ostetaan kaupasta. Sellaista elämä on nykyään. Vaihtotalous on mennyt aika pitkälle ja kun liikkeellä on työpaoksensa kapitalismille myyneitä ihmisä vastikkeineen niin lopputuloksen kyllä tietää.

Suomalaisista on tullut vallan viinikansaa olutkansan lisäksi. Onpa vielä maistunut konjakkikin ja nyttemmin monen mielessä on joulunakin mallasviskit, tuo toinen mainio väriviinojen kategoria. Mutta miten on itsetekoisten kottarien ja joulusimojen laita. Nehän ovat jaloja joulujuomia nekin elleivät jopa jaloimmasta päästä? Kotoista joulukottaria ei mikään voita jos en tekee kunnolla. Se on niin vallan ruokaisaa ettei paremmasta todellakaan ole yhtään väliä. Kotikaljasta voi tehdä todella leipäisän ja paksun käyttämällä runsaasti mallasta ja parhaan tuloksen saa jos vierteeseen laittaa mukaa ropeellisen mämmiä. Teollisesti valmistettu olut ei välttämättä ole juoksevaa leipää mutta mämmistä tehyt kottari kyllä on. Siitä tulee niin samettinen rakenne ettei paremmasta ole tietoa. Ja jos on vielä saatavilla oikeaa humalointi-humalaa niin jopas tulee kunnon sävärit.

Joulusima on sitten valmista ja keskentekoista meni illan mittaan muutama pulollinen mutta haitanneeko tuo. Voltteja juomassa ei liene kovinkaan paljon. Jäänee tänä vuonna alle ykkösoluen prosentteja ja ihan hyvä niin ja näin. Keskentekoisesta voi toki jo sanoa jotain ja hyväähän tuo on. Sakkaisuus ei haittaa sillä muutaman päivän kuluttua jouma kyllä sedimentoituu ja pohjalta löytyy sitten voimattomaksi käynyttä hiivaa. Kieltämättä sima on hieman viinillistä jos näin irvokkaasti asian haluaa ilmaista ja ilmaistakoot sitten. Väri on hieman syvällisempi kuin possunpunainen ja sehän tuo kivasti väri talvi-iltaan. Jospa sitten huomenna olisi jo luntakin.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

20 decembrius MMXI//: Joulujuomaa valmistamassa. Riemuvuoden porinoita. vol. 5/366

2011-12-20T18:01:00.006+02:00

Koska pula-aika lähestyy ja itse asiassa se on jo jollain selittämättömällä tavalla läsnä niin on todella mietittävä tarkaan mihin rahansa pistää. Ja jos ollaan tarkkoja niin niitähän ei todella tarvitse ede mihinkään laittaa. Kannattaa käyttää tarkasti kaikki mitä kaapista ja pakastimesta löytyy. Sitten voi jossain vaiheessa vuotta ja riemuvuotta todeta että "ei ne pienet tulot vaan olemattomat menot." Vuoden mittaan nimittäin jääkaappiin voi kertyä yhtä sun toista. Sanotaan vaikka että siellä voi olla kaikkea mitä otsikkokuvassakin on.

Kesällä pakastimen meni useampi paketti hieman näivettyneitä viinirypäleitä. Eilen oli aika kaivaa ne sieltä esiin ja ottaa mehustin käyttöön. Samaan satsiin meni sitten näivettyneitä, mutta kuorittuja vihreitä kiivejä ja sitruunoita. Sekaan tietenekin reilu kilo sokeria ja levy päälle. Näin keitettiin nelisen litraa sokerista perusmehua joka tietenkin laitettiin teollisuusmuovista valmistettuun ämpäriin. Sekaan lisää vettä ja rasiallinen tyrnimarjoja makua tuomaan. Sitten tietenkin hyppysellinen hiivaa ja käyminen liikkeelle.

Kaikki tämä tietenkin vaihtelun vuoksi. Monena vuonna on asia mennyt kotikaljoitte-luksi. Mitä näin saadaan aikaiseksi on eräänlainen makea joulusima, jopa peräti viinillis-tyrnipsinen. Tyrninmarjat turpoavat käisttelyssä luovuttaen makua ja vitamiineja juomaan. Ja mikkänhän ei sulje pois sitä, etteikö kotikaljaa voisi tehdä vielä sitten vaikka jo päivän alettua pitenemään. Tyrninmarjat eivät ole käytön jälkeen mitään sakkaa vaan aivan ehtaa tavaraa jotka menevät kyllä kiduklsiin vaikka luonnonjugurtin kera. Että nyt ei valmisteta kottaria johtuu siitä että viljojen syönti on pääsääntöisesti förbi. Huomenna on sitten joulujuoman pullotuspäivä ja Tuomaan-illassa otetaan sitä jo pari lasillista.

Tietysti on eräs asia joka on hieman ongelmallinen. Useana vuonna olen saanut eräältä paikkakuntalaiselta ihmiseltä joulumuistamisen leivonnaisten muodossa. Että niin tapahtui jo vuosia sitten ensimmäisen kerran liittyi aikaan jolloin kodissani oli paljon vaivaa ja sairautta joulun alla ja talvella. Kyseiseen muistamiseen liittyy niin paljon tunnetta että nyt näitä muistamistuotteita ei voi heittää pois eikä kieltää myöskään niiden tuomista. Niinpä joulunaikaan ruokavalioon voi kuulua muutamana päivänä yksi pala pullaa tai gluteeni-viljaista leipääkin. Asia ei ole kuolemkais varsinkin jos tekee reippaita ulkotöitä pari tuntia päivässä vaikkapa polttopuu-hommissa.

Blogin kirjoitus jäi eilen kesken ja yksi kommenttikin oli ehtinyt tulla. Tätä nyt kirjoitellaan miten ja kenen huviksi sattuu. Onhan tällä aina ollut sellainen tarinoiva vivahteensa. Puhun kaikesta mahdollisesta ja kaikista mahdollisista asioista ja omasta näkökulmastani. Siitä voitte olla varmoja että on asioita joista en täällä puhu. Sellainen on esim. lapsiini ja lähimpiin ystäviini kuuluvat asiat ja gognitot. Kissasta on tullut puhuttua paljon viime vuosian ja joskus on kyllä arveluttanut. Mutta mitään ihmeellisä pervoja hiippareita ei ole nurkissa vielä pyörinyt sen asian tiimoilta. Mutta tietenkin kun puhuin tästä juoman tekemisestä niin oli todellakin mielessä taloudellisuus ja se, että nahistuneita viinirypäleitä ja muita hedelmiä ei kannta heittää komppariin. Vuoden mittaan vaikkapa noista vanhoista viinirypäleistä kertyy iso pussillinen pakasteeseen ja ne ovat oiva aines tehdä jouluista juomaa. Harmi vain että joukkoon ei ollut tänä vuonna laittaa yhtään ribes-marjoja. Mutta onhan juhla ensi vuonnakin.

Ja tästä kirjoittamistyylistä voidaan sanoa vielä, että tämä on tietyllä tavalla gonzoa. Gonzojournalismihan, ja gonzoilu ylipäänsä, on faktaa ja fiktiota yhdistävä omakohtaista kokemusta korostava journalismin ja kirjoittamisen muoto. Gonzossa toimittajan tai päiväkirjakirjaltajan ja jutun päähenkilön sekä faktan ja fiktion rajat hämärretään. Gonzoilulle on ominaista kertojan omien havaintojen korostaminen ja näennäisten pikkuseikkojen esille tuominen. Eräs gonzon piirre on myös jättää aina, mikäli mitenkään mahdollista, itse pääaihe täysin huomiotta. Tänään puhuttiin sentään joulujuomasta vaikka uhka sivuraiteille menemisestä oli koko jan läsnä.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

19 decembrius MMXI//: Tehtiinpäs vähän politiikkaa ja tehdään lisää jahka keretään. Riemuvuoden porinoita. vol. 4/366

2011-12-19T01:03:00.003+02:00

Otsikkokuva on otettu tänään Auran kunnanvaltuuston kokouksen jälkeen ja kuvassahan on itse allekirjoittanut. Päällä on vuoden 1994 teologisen tiedekunnan valmistujaisiin eli publiikkiin hankittu puku. Rintapielessä on kaksi merkkiä joista toinen tietenkin puolueeni eli Perussuomalaisten merkki ja toinen on sitten Urheiluseura Dynamon merkki, edesmenneen Neuvostoliiton peruja. Täytyy sanoa, että vuonna 1994 puku oli tiukempi, siis mies paksumpi. Aikaa on päiväälleen nuo 17 vuotta onhan nyt joulukuun 19 päivä. Kuva ei ole ihan onnistunut sillä vaikka hoikistumista on tapahtunut elokuun alusta se 15 kiloa eli noin 32 paunaa niin en oikeasti ole noin kulmikas kasvoiltani. Valaistus tekee minusta hieman kolhon näköisen ja tietenkin vanhentaa. Mutta yhtä kaikki on mies eri näköinen kuin keväällä vaalikamppailun aikaan. Ja vaikka eduskuntaan ei päästy niin nyt mies on palautettu hänen oikealle omistajalleen eli hänelle itselleen. Jos eduskuntaa olisi päästy niin miestä eli minua ei välttämäti olisi palautettu hänen oikealle omistajalleen. Niin kai se sitten on nähtävä.

Tänään tehtiin siis politiikkaa ja ehkä jopa tuloksellisesti. Tuli ainakin selväksi että vastustamme harkitsemattomia kuntaliitoksia. Teimme vastaehdotuksen kunnanhalli-tuksen esitykselle kuntaliitosselvitystyön aloittamisesta Pöytyän kunnan kanssa. Tietenkin hävisimme äänin 5-16, mutta asia tuli selväksi. Erityisestihän meitä närästi se, että päätösehdotuksessa luki että mitään aikataulutavoitetta ei ole. Tuollainen lause väitteenä on hyvin kiero ja se antaa mahdollisuuden kaikkeen mahdolliseen. Koska aikataulutavoitetta ei ole niin silloin on mahdollisuus myös nopeaan aikatauluun ja kiirehtimiseen. Asia ei oikein tuntunut menevän perille. Salissa lenteli jälleen ilmavia lauseita. Joku sanoi olevansa hyvä matematiikassa jolloin kysyin häneltä klassisen kysymyksen "mikä on luvun 2 negaatio?" Vastausta ei tullut joten kerroin kyllä vastauksenkin. Luvun 2 negaatio on mikä tahansa muu luku kuin kaksi. Jos asiaa ei tajua niin silloin pitää vain luottaa viisaampiin että asia näin on. Nyt olisi pitänyt tehdä päätös jossa on pelkästään positio ja vain yksiselitteisesti positio.

Koulukyytien odotuksen valvonnastakin oli puhetta eli teimme valtuustoaloitteen. Toimitimme sen myös Auranmaan Viikkolehdelle ja jäämme odottamaan asioiden kehittymistä. Ilta oli varsin onnistunut kaikin puolin ja perästä kuuluu. Nyt on aika kirjoittaa juttu kyseiseen elikkä edellä mainittuun lehteen jossa asia voi ruotia enemmänkin. Loppujen lopuksi tällainen kunnallistpolitiikan harrastaminen on ihan kivaa vaihtelua ja viihdettähän siinä saa aivan sivutuotteena. Vaikka rajalinjat ovat välillä jyrkät niin tuntuu sitlä, että läheinen kanssakäyminen kasvaa mitä enemmän niin sanotusti otetaan välillä yhteen. Ja olisihan illasta välittynyt kummallinen vaikutelma seutukunnan asukkaille jos yksimielisyys tässä asiassa olisi vallinnut.

Mutta ensi vuoden jälkeen politiikkakin on oikeassa ja uudessa kuosissaan kun Auran Perussuomalaiset ovat valtuuston suurin puolue. Ja se on muilta pois ja enemmän kanssa. Jos vielä tämän iltaisesta päätöksestä jotain niin valtiovallan esitystä tai sitä ns. Virkkusen paperia tässä olisi kaivattu ja odotettu ennen kuin lähdetään tuhlaamaan kallita ja arvokkaampaankin tarvittavia resursseja selvitystyöhön joka voi katketa heti alkuunsa. Kunnallispolitiikalla ja kunnollispolitiikalla on eroa...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

18 decembrius MMXI//: Joulunippua sitomassa. Riemuvuoden porinoita. vol. 3/366

2011-12-18T23:20:00.007+02:00

Nyt kun riemuvuosi on koittanut niin sekaporinoita tulee sitten vähän, jos ollenkaan. Tuo ilmaisu "vähän, jos ollenkaan" on aika mielenkiintoinen sillä se todennäköisesti tarkoittaa vähän mutta ei kuitenkaan kokonaan ollenkaan. Nyt ainakin tuntuu siltä että sekaporinoita ei juuri tulisi sillä kyllä pienestäkin ja arkipäiväisestä asiasta saa enemmän asiaa kun vain ryhtyy toimeen ja edes yrittää olla sinnnikäs. Ja samalla kun pureutuu näin pieniin arkipäiväisyyksiin niin voi löytää jotain uusia ja hyödyllisiä asioita. Sellaisia on tänään löytynyt ja jopa toimeenpantu.

Päivän yksi jobi oli haastava. Kun lämmitin kolmatta päivää peräkkäin ulkosaunaa niin sidoin siinä samalla jouluaattona saunanlämmityksen aloittavan polton sisältävää kalikka-kimppua niin ongelmaksi muodostui luonnonmukainen ja "makrobiottinen" sidosmateriaali. Parasta sidottavuuden ja kestävyyden kannalta olisi tietenkin ollut hamppu,- tai sisalnaru. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt ja synteettisiin materiaaleihinhan ei sorruta. Ei sen puoleen että tässä pelättäisiin saunatonttujen ja muiden valvojien toimintaa, mutta luonnonmukaisuus ennen kaikkea. Vanhoja vittaksiakaan ei ollut saatavilla joten tekemään uusia. Koivu on sattumalta tähän aikaan vuodesta varsin haperoa joten siitäpä ei ollut kovinkaan suurta apua. Siispä vielä kerran sisään ja etsimään sopivaa materiaalia...

Sisälle talsiessani kävelin luonnollisesti humalasalon ohitse joka oli kesällä tuottanut valtaisat köynnökset ja hetikö pienissä aivoissani välähti. Humalaköynnös on varsin vahvaa ja vieläpä sitkastakin ainesta. Se on vieläpä helposti työstettävää jos se on kosteaa. Ja nythän kaikki edellä mainitut vaatimukset täyttyivät peräti kirkkaasti. Siispä toimeen ja kun käynnöstä vielä hievelsi kuten vittastakin hivellään niin olihan saatu vallan hyvää sidosmateriaalia. Kimppu valmistui ilolla tehden ja nautiskellen. Tosin se elää vielä lähipäivinä ja sen sisään pitää lyödä kiiloiksi kuivia pieniä veistokkeja. Tuossa kimpussa on siis pala kahdestakymmenestä yhdestä residenssisni maastossa kasvavasta puusta. Otsikkokuvassa kimppu eilisessä vaiheessaan. Päivän suuri oivallus oli siis siinä, että jouluisan kalikkakimpun voi sitoa viimäkesän humalavarreksilla. Vallan jömpseitä köynnöksiähän ne olivatkin. No se ei ole sen enempää kuin kirjurinsormisen kirjurin vasemman pikkusormen keskipaksuus toisen ja kolmannen nivelen välillä. Että silleen...

Sitten seuraavaan oivallukseen joka liittyy puuhun, puunpolttoon ja lämmitykseen. Nimittäin kun perjantaina lämmitin varsinaista riemuvuoden aloittavaa saunaa niin hyvän ystäväni ja puoluetoverini kehotuksesta pilkoin kuivat ja poltettavat puut vieläkin pienemmiksi. Saunan kokonaislämmityksen aika talviolosuhteissa pieneni noin 90 minuutilla. Onhan selvää että näin voidaan pyrolyysia ja punahehkuisen stiilen muodostusta nopeuttaa huomattavasti. Samalla poltettavan puun määrä vähenee huomattavasti, joa 25% talvioloissa. Ison aitokiukaan kivet lämpeävät näet säteilylämmön seurauksena, eivät palokaasujen. Mutta asialle voi tehdä vielä jotain muutakin ja ratkaisu on vallan yksinkertainen. Oli poltettava puu sitten klapi tai muu sillä ei ole suurta merktiystä.

Sillä on merkitystö miten nopeasti pyrolyysi käynnistyy. Polttopuu-rojektin seurauksena on aina kiekkoja ja kappaleita puun tyvestä. Kantojakin sahataan joskus pienemmäksi ja siitähän tulee helposti paljon nyrkinkokoista kalikkaa. Itse asiassa osa polttopuista kannattaa tehdä siten, että sahataankin noin viviiden tuuman paksuisia kiekkoja rotevasta tyvipuusta. Jos puun halkaisija on noin 10-12 tuumaa niin silloin yhdestä kiekosta saadaan jopa viisi nyrkinkokoista kimpaletta. Palopintaa saadaan näin helposti jopa 20% lisää ja se on paljon. Yhteen klapiin verrattuna puhutaan jo 60 prosentin kasvusta. Pyrolyysissa saatava hyöty voi olla jopa suurempi kuin 20% ja punahehkuisen hiilen muodostus on jopa nopeampaa tällä keinolla. Ihanne olisi jos yhtä lämmitystä kohden voisi käyttää puolet murikkaa ja puolet ohutta klapia.

Miten sitten kuivattaa moiset murikat. Ratkaisu löytyy "katiska-verkosta" tai verkosta jota käytetään puutarhassa suojaamaan hedelmäpuita ja muita ja myös muihin tarkoituksiin. Siitä voi tehdä lieriön joka täytetään näillä murikoilla. Murikkalieriö kuivaa hyvin ison kiukaan viereen ristikoille ladottujen puiden päällä. Jos ei kesällä ole saanut tehdyksi tarvittavaa määrää puita niiin talvella kyllä ehtii ja yhden lämmityksen tehoilla saa ihminen saunanautinnon lisäksi kuivattua ensimmäiseen vaiheeseensa puuta kahta uutta lämmitystä varten. Konstit on monet jos niikseen tulee ja tarve pakottaa...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

17 decembrius MMXI//: Pieniä iloja etsimässä - Sauna. Riemuvuoden porinoita. vol. 2/366.

2011-12-17T07:30:00.010+02:00

Elämään ja suomalaiseen elämään kuuluu sauna. Sanotaan tämä nyt jos joku ei ole asiaa vielä oivaltanut. Vielä parempi jos saunaa voi lisätä kylpylä-ulottuvuuden. Tällä ei nyt tarkoiteta sitä, että olisi uimaranta tai avanto talvella jossa uida. Kyse on lähinnä väljistä puitteista ja vesialtaasta tai ammeesta. Väljät puitteet tarvitaan jotta mukaan mahtuisi myös vieraita ja vesiallas tai amme jotta löylyjen välillä voisi rentoutua kunnolla. Vesi on varsin miellyttävä elementti vaikka tulimmekin vedestä jo kauan sitten devoni-kaudella. Veden tulee olla kuitenkin hallitussa tilassa kuten roomalaisessa kylpylässä aikoinaan.

On tietysti makuasia se, millainen sauna ja kiuas on sitten kaikkein paras mahdollinen. Savusaunan nimeen moni vannoo ja varmasti se on yksi parhaista kiukaista mitä löytyy. Itse olen aitokiukaan kannalla koska se on varaava kiuas ja varsinkin kesäaikana kuumaksi lämmitetty kiuas antaa löylyä vielä seuraavanakin aamuna. Sen on kuitenkin matkan varrella oppinut, että ei parane ylenkatsoa mitään kiuasta ja saunaa. Sauna se on huonokin sauna.

Jälleen kerran mieli matkaa antiikin aikaan ja Roomaan. Suosittelen jokaiselle luettavaksi tätä varsin hyvää ja ytimekästä kylpylästä kertovaa WIKI-artikkelia. Tuhdimpi versio on luonnollisesti englanninkielinen versio ja se on kyllä lukemisen arvoinen. Suomeen on siis vakiintunut nimi kylpylä mutta oikea nimi tälle instituutiolle on kylläkin "termi." Tietysti moinen sana sotkee kovasti asiaa sillä termillä ja terminologialla ymmärrämme mekin jotain vallan muuta kuin saunan tai kylpylän. Siis jos joku sanoo menevänsä termiin niin saattaa kyllä hämmennyksiin monet ja jos ryhtyy pitämään luentoa terminologiasta ja puhuukin kylpemisen ja saunomisen syvimmästä olemuskesta aiheuttaa monelle hämmennystä.

Roomalaiset siis rakastivat kylpemistä eli saunomista. Hiki lensi varamsti ihan mukavasti kuumassa huoneessa jossa päästiin jopa kahdeksankymmenen asteen lämpötiloihin. Aitokiuaskin olisi ollut teknisesti mahdollista tehdä jo antiikin aikana mutta se sai odottaa aikaansa. Roomalaisten touhussa oli vain yksi huono puoli ja se oli polttopuiden todella kova kulukki. Pula polttopuistahan johti lopulta kylpylöiden sulkemiseen useimmissa kaupungeissa. Roomassa tietenkin kylpylöitä piti lämmittää jo yleisenkin yhteiskuntarauhan vuoksi, pääkaupunki on aina pääkaupunki. Voimme nähdä kuinka aika ajoin kohti pääkaupunkia, ikuista kaupunkia, kulkee loppumattomalta näyttävä härkävetoisten puukärryjen kolonna. Puuta kärrätään termeihin myös satamista jonne niin ikään käy puuta rahtaavien laivojen virta.

Jos roomalaisille kylpylä oli sosiaalisen elämän keskus niin nyt elämme hieman erilaista aikaa. Harva menee kylpylään saadakseen uusia sosiaalisia suhteita. Toisaalta uimahallien saunata ovat mainioita paikkoja, suorastaan klubeja joissa juttu lentää ja tuttavuuksia syntyy ja syvenee. Kyllähän kylpylöille olisi edelleenkin tilausta mutta saunomisestakin on vain tullut niin yksityisasia. Kun lämmität isoa kiuasta tuntikaupalla ja saunot sitten aivan yksin niin kyllä siinä on kysymys herätäkseen ja kyllä se myös herää. Samassa saunassa saunoisi kymmenen muutakin ihmistä ja senkin jälkeen kiuas olisi todella kuumassa iskussa. Ja kyllähän puuta menee vaikka kuinka paljon. Ajatellaanpas myös sitä millainen määrä polttopuuta palaa lauantaisin suomalaisissa saunoissa. Että vielä kaupungeissakin olisi isoja puilla lämmitettäviä saunoja onkin sitten oma lukunsa. Polttopuun menekki nousisi kyllä rajusti. Polttopuut ovat kyllä hyvä bisnes tänä päivänä sillä aika avuttomaksi on ihmislapsi käynyt. Klapikoneet ovat yleistyneet ja harvempi osaa käyttää enää kirvestä. Ja harvempi osaa käyttää sitä turvallisesti.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

16 decembrius MMXI//: Indyn riemuvuosi on alkanut. Riemuvuoden porinoita vol. 1/366.

2011-12-16T00:59:00.012+02:00

Riemuvuosi on koittanut eli viideskymmenes elinvuoteni. Käyköön tämä seuraava riemuvuoden julistuksesta:

8 "Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, 9 anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne. 10 Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo. 11 Viettäkää riemuvuotta joka viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä korjatko peltoon itsestään kasvanutta viljaa älkääkä kerätkö hoitamattomiin köynnöksiin kasvaneita rypäleitä, 12 sillä se vuosi on riemuvuosi, jonka tulee olla teille pyhä. Syökää vain sitä, mitä maa itsestään tuottaa.

13 "Riemuvuotena jokainen saa palata omalle maalleen. 14 Jos myytte maata toisillenne tai ostatte sitä, älkää tavoitelko kohtuutonta hyötyä. 15 Maksakaa toisillenne sen mukaan, montako vuotta on seuraavaan riemuvuoteen, ja määrätkää myös myyntihinta jäljellä olevien satovuosien luvun mukaan. 16 Mitä enemmän satovuosia on jäljellä, sitä korkeampi on hinta, ja mitä vähemmän on vuosia, sitä alempi on hinta, sillä myyjä ei myy maataan, vaan ainoastaan tietyn määrän satoja. 17 Älkää pyrkikö hyötymään toistenne kustannuksella, vaan pelätkää Jumalaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

Vanha testamentti. Kolmas Mooseksen kirja, 25 luku jakeet 8-17.

Jatkan edelleenkin tämän blogin parissa ja tulen kirjoittamaan nyt ihan tosimielellä kolmensadankuudenkymmenenviiden stoorin kirjoitussarjan jossa tarkastelen ihmiselämän eri ilmiöitä yhden aa-nelosen puitteissa. Mistä aloitan huomenna kun tämä julistus jää oman päivänsä karsinaan, en todellakaan tiedä tätä kirjoittaessani kun kello on rientänyt jos vartin yli yhteen. Jokaisella päivällä on oma riemunsa ja murheensa. Tämä ei ole niistä kaikista suurimpia.

Että mitäs tässä kummempia. Paljastan nyt sitten mikä ihan oikeasti on mielikappaleeni. Sehän on tietysti tämä:

http://www.youtube.com/watch?v=s5B9HkTuyhU

Elikkä Beethoven yhdeksännestä osa "alla marchia."

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

15 decembrius MMXI//: Huomenna alkaa riemuvuosi.

2011-12-15T23:10:00.003+02:00

Niin alkaa ja tänään on kai tehtävä jonkinsortin valmisteluja asian vuoksi. Odotettavissa on noin 500 viestiä facebookin kautta. Parasta siis veilä kerran selittää mitä tuolla riemuvuodella oikein tarkoitan. Kyseessä on siis raamatullinen ajatus, ajatus joka tuskin koskaan toteutui. Kyse on uskonnollis-hurmoksellisesta fantasiasta ja se liittyy tietyllä tavalla ns. kulta-aikaan liittyvään ajatteluun. Tiettyjä yhtymäkohtia sillä on siihen ajatteluun jonka Rooman kansallisrunoilija Vergilius puki sanoiksi Georgica-teoksessaan. Vergilius tarkoitti saturniaalisen ajan koittamista, ja siihen liittyi maan tuoton yltäkylläisyys. Mutta asiaan...

Miten sitten viettää riumuvuotta? Varmasti monellakin tavalla, mutta periaatteessa ihan vaatimattomasti. Kyse on siis siitä että elämässä koittaa viideskymmenes vuosi ja ihminenhän palautetaan silloin hänen oikealle omistajalleen eli tässä tapauksessa minulle itselleni. Ehkä tässä on parasta taas käyttää teesimenetelmää jotta asia tai jokin sen juonnen paljastuisi vielä itsellekin. Kuka tietää...

I Kun viideskymmenes vuosi koittaa niin ihminen palautetaan hänen oikealle omistajalleen. Ihmisen tulee olla tähän hyvin valmistautnut.

II Harva ihminen kokee toisen riemuvuoden. Mitä ihmisellä on ensimmäisenä riemuvuotenaan sen tulee kestää loppuelämän ajan.

III Vaikka oppisikin ja jopa tekisikin jotain uutta niin se perustuu kuitenkin vanhalle pohjalle ja perustuksille.

IV Riemuvuosi kestää koko vuoden ja sen tulee myös näkyä. Viideskymmenes syntymäpäivä päättää riemuvuoden. Riemuvuoden päättyminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että siitä alkaa suru.

V Ihminen palautetaan hänen oikealle omistajalleen riemuvuoden koittaessa, mutta sen tulee myös tarkoittaa sitä että ihminen löytää itsensä.

VI Riemuvuosi ei saa johtaa itsekkyyteen vaan ihminen palautetaan myös hänen oikeille ystävilleen ja muille hänen läheisille ihmisille.

VII Riemuvuosi on vakavanjouhea asia. Ilon ja riemun tulee olla hillittyä mutta rajatonta. Silti voidaan mennä äärimmäisyyksiin.

VIII Riemuvuoden viettämisessä ei ole kyse siitä, että vietettäisiin pitkiä syntymäpäiviä.

IX Riemuvuodessa asuu myös annos surua siitä, että ollaan pääsääntöisesti eletty elämän puolivälin ylitse. Riemuvuosi on kuitenkin monella tavalla remonttivuosi.

X Riemuvuoden aika ihmisen tulee antaa muille enemmän kuin hän heiltä ottaa.

Huomenna julkaisen riemuvuoden julistuksen ja kerron miten se ilmenee täällä teräsmies-blogissa...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

14 decembrius//: Mietteitä eilisten teesin jälkeen, myös mietteitä elämän ei aloilta. Keskipaksua sekaporinaa.

2011-12-14T13:45:00.006+02:00

On se vain niin ihmeellistä että kaikkein epätoivoisimmilla hetkillä ihmislapsi voi innostua niinkin paljon kuin eilen illalla. Kaikki näytti jo menneeltä mutta sitten välähti. Ehkä käsitteitä täytyy kuitenkin venyttää vielä ja ajatella että asia oli tavallaan päässä vaikkei se vielä netissä ollutkaan. Mutta eniwei tulipahan tuokin nähtyä ja eihän tuollaisen putken katkeaminen vielä paha asia ole ja kun ei olla missään mittarissa ja sanktioiden alaisia tämän suhteen niin mikäs tässä on palloillessa ja pollotellessa.

Teesilista on menossa julkaisuun peräti hartauskirjoituksen muodossa ensi viikolla täällä Auranmaan kreivikunnassa ja formaattikin on todennäköisesti haluamani. Omaperäiseksi niitä ei voi sanoa enkä elättele mitään suuria toiveita että joku huomaisi niissä jotain hieman parempaa aforistiikkaa. Sellaista en todellakaan tavoitellut. Mutta että kone lähti jollakin tavalla käyntiin on tietenkin iso ja huomattava asia ja oikein hyvä asia. Nyt on vain lopetetttava tämä turha paarustelu ja siirryttävä vielä jouluevankeliumin maisemiin.

Kksi viimeistä teesiä olivat niin ohuita, että pakko oli ryhtyä paikkoamaan ja ihan hyvin siinä saattoi käydäkin ja kävikin ainakin yhdessä suhteessa. Nyt kokonaisuus on ainakin heiman vaikeaselkoisempi ja se todella oli tarkoituskin. Joku voisi tietenkin sanoa, että kirjoita sellaista että ymmärrät itsekin. Nyt on pakko vain anoa, että kyllä tämän ymmärtää tällä kertaa varsin helposti eikä tee edes tiukkaa. Pitkä joulukalenteri olikin sitten helppo saattaa ajan tasalle näillä teeseillä.

Mutta ajatukset matkaavat kyllä jo jääkiekkoilun juniorien MM-kisoihin ja meidän ykkösketjuumme. Siinähän pelaavat Granlundin veljekset ja Teemu Pulkkinen. Kolmikko on tahkonnut tällä kaudella SM-liigassa 64 pistettä. Kanadalla on joukkueessaa NHL-liigassa pelannetita kaverita, mutta onhan meillä sentään Mikael Granlund. Mikael on oikeassa siinä millä konsteilla menestystä saadaan. Joukkueen on kasvettava ottelu ottelulta ja erä erältä. Marginaalit ovat pienet ja Granlund on kisojen supertähti jos ehjänä pysyy. Ja mikseipä sitten pysyisi?

Politiikkaakin poliitkot tekevät ja ovat tehdäkseen. Soini karjuu ja muut hirnuvat. Olkoon se niin, ja niin olkoon. Meikä on nyt harvinaisen tyytyväinen asioiden tilaan ja muutenkin. Tuskinpa olisisin Helsingin illassa äitynyt kirjoittamaan eilen teesejä jouluevankeliumista vaikkpa jonkin olutravintolan hämyssä pakollislla tiistaisella ilta-pieriinillä. Jotain muuta olisi varmasti tullut tehtyä mutta sitä ei nyt koskaan saa tietää. Aikansa kutakin ja jokaisella asialla on määrähetkensä, kaikilla asioilla auringon alla.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

13 decembrius MMXI//: Puhutaan sitten vaikka jouluevankeliumista.

2011-12-13T22:01:00.011+02:00

Koska siitä täytyy sitten puhua vähän enemmänkin kun keretään. Näin vanhemmiten asiaa voi tarkastella jo vähemmän sensaatiohakuisella tavalla. Tietenkin taas kohta lehdet ovat täynnänsä asiaa ja koko rakennelma halutaan selittää yhdeltä kantilta ties vaikkapa miksi. Jotta tässä pääsisi taas kerran ehkä jopa jouhevan ajattelun jäljille niin ehkä sitten vanha kunnon teesimenetelmä on paras vaihtoehto. Nimittäin teesit ovat tiivistämisen kannalta olennaisen tärkeitä joten ja siispä asiaan:

I Jos jouluevankeliumi on täysin Luukkaan keksimä juttu niin se on mahdollinen ja tosi juuri tämän takia. Totuutta ei voi olla ilman valhetta.

II Jouluevankeliumi piti kirjoittaa jotta ihmisillä olisi unelmia ja että Jumalan pojan maailmantulolla olisi arvoisensa puitteet.

III Jumalakin halusi unelmia ja siksi hän ei jättänyt Luukasta rauhaan.

IV Jeesus ehkä tuli Jumalan pojaksi valinnan kautta, mutta ihmiseksi hän tuli vasta jouluevankeliumin kautta.

V Jouluevankeliumi on kahden ruhtinaan evankeliumi. Mutta keisari Octavianus Augustus oli Jumala joka tuli kuollessaan ihmiseksi, Jeesus oli ihminen joka tuli kuollessaan Jumalaksi.

VI Jouluevankeliumia ei olisi voitu kirjoittaa ilman aasia. Luukas ei kuitenkaan ollut aasi vaan aasi oli ihan oikea aasiaasi-aasi, siis mitä aasimaisin aasi.

VII Aasia ei Luukas halunnut mitä ilmeisimmin mainita koska silloin Rembrandt ei olisi voinut maalata mainiota tauluaan.

VIII Jouluevankeliumin henkilögalleriaan kuuluu nimeltä mainittujen ja aasin lisäksi myös kirjoittaja Luukas ja lukija.

IX Myös lukemattomat ihmiset kuuluvat jouluevankeliumin henkilögalleriaan ja hekin saavat nähdä aasin.

X Täysin absurdi, mieletön ja epätosi jouluevankeliumi on se väkipyörä jolla Raamatun arvovalta ja uskottavuus voidaan vielä palauttaa.

XI Mielettömyyden piti tulla sanaksi jotta me voisimme olla järkeviä. Jumalan piti häpäistä itsensä jotta meillä olisi rauha.

XII Ihmisen ongelma on siinä, että hän yrittää olla Jumala vaikka Jumala halusi tulla ihmiseksi.

XIII Jouluevankeliumi on tiimalasin ohuin kohta. Toisesta suppilosta virtaa uskottavaa ja toisesta käsittämätöntä.

Tänään jaksoin tämän vaikka en siihen vielä aamulla uskonut. Kolmetoista teesiä jouluevankeliumista. Huomisesta emme tiedä. Ajattelen järjettömiä ja siksi saan elää. Kiitos siitä. Kiitos siitäkin että olen takaisin maan pinnalla ja oikealla aikavyöhykkeellä...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

12 decembrius MMXI//: Loppuuko veto, ei nyt sentään…

2011-12-12T12:03:00.004+02:00

Nimittäin on pitänyt mennä jo välillä heliopaussisiin asetuksiin että kaikki pysyisi kohdallaan mitä tulee perusbloggaamiseen. Vauhtia rasittaa välillä monet asiat ja vaikka sanomista olisikin niin ei vain onnistu, ei onnaa sitten millään konstilla. Aikaisista herätyksistäkin on joutunut tinkimään että jaksaisi. Unen tarve on ollut hieman suurempi ja muutenkin on nollut hankalaa. Asia hoituisi kuntoon kun pääsisi illalla koisoolle jo aikaisemmin mutta minkäs teet. Talven ja piemän syyksi tätä ei voi sanoa, onpahan vain. Ja kun päivä päivän päästänsä on vain kovia päiviä niin minkäs sitten asioille teet. Hengissä kuitenkin ollaan joka päivä oltu illan tultua ja se lienee parasta. Nyt on sitten kirjoitettavava kaksi blogia peräkanaa jotta pääsisi taas omalla planeetalle ja peräti oikealle aikavyöhykkeelle ja se tehdään.

Mennäänpäs sitten Tyynenmeren rannalle ja Anaheimiin. Joukkueen tilanne ei ole toivoton, mutta se vaatisi aivan käsittämättömän paljon. Nyt kasassa on 21 pistettä kun pelejä on alla 29 ja kaulaa viimeiseen pleijaripaikkaa on 10. Läntisen konferenssin tällä haavaa kahdeksannella joukkueella eli San Josella on kaksi otelua vähemmän pelattuna. Seitsemännellä joukueella on yhtä paljon pelejä alla pinnoja 32. Paljon pitää siis sattua ja tapahtua ja ennen kaikkea yhteenkään häviöön ei ole varaa vähään aikaa, ei tänä vuonna. Edes kymmenen ottelun voittoputki ei vielä Anaheimin Ankkoja pelasta. Mutta kaikki on toki mahdollista.

Nuorten MM-kisat niin ikään jääkiekossa lähestyvät ja isäntämaana on Kanada. Joukkueemme kipparina on itseoikeutetusti Mikael Granlund. Onhan porukassa tekijäpoikia muitakin, mutta on niitä muillakin. Kanada isäntäjoukkueena on todella kova ja vahva yhdistelmä olivat olosuhteet mitkä hyvänsä. Viimeisen kolmentoista vuoden aikana vaahteranlehtiset on aina ollut mitaleilla. Viimeisen kerran mitaleitta he jäivät vuonna 1998 kun kisat olivat Suomessa. Siinä Kanadan joukkueessa pelasi hyvin tehoton ja ilmeisestä loukkaantumisesta kärinyt sittemmin superstara Vincent Lecalvalier. Kovin oli mies aneeminen. Muistan asian sattumalta kun katsoin Helsingissä paikan päällä noin 20 ottelua.

Että Kanada on aina kova joukkue ja Suomea ei nyt noteerata jostain systä niin ylös kuin pitäisi. Mutta onpahan kaveriella lupa ja mahdollisuus näyttää mihin pystyvät. Kisoista voi tulla Granlundin kisat tai sitten niistä ei tule. Mies on vasta neljäs pelaaja josta tulee tiettävästi nuorten MM-kisojen pelaaja jolla on aikuisten maailmanmestaruus taskussaan. Joukkoon kuuluvat Peter Forsberg, Patrice Bergeron ja Niklas Bäckström. Mutta on siinä tekemistä Granlundilla jos mielii rikkoa Peter Forsberin piste-ennätyksen vuodelta 1993. Silloin Forsberg takoi seitsemääs ottelussa uskomattomat 31 pistettä. Siihen tavittiin seitsemän maalia ja 24 syöttöä. Heillä olikin varsinainen ihmeketju johon kuului tietysti kaksi muutakin kaveria. Samoin seitsemän ottelua pelannut Markus Näslund sai kasaan tehot 13+11. Kolmatta kaveria on aina heiman vaikea muistaa mutta eikähän seki vielä tule mieleen... Pitäisi muistaa koska tuo kolmas mies pelasi aikoinaan myös fanittamassani Montrealissa... Okei... Piti käydä Modo: kotosivuilla jotta miehen nimi selvisi ja hänhän oli Niklas Sundström. Eikä niin huonosti häneltäkään kun kerran 10+4 tehot sai. Kolmikon tehot olivat siis 31+24+14=69 ja jos asia ilmaistaan toisin keinoin niin 30+39=69. Ei nyt sanota vielä mitään, mutta kaikki on mahdollista. Itse Forsberg sai kolmista Nuorten MM-kisoista saaliikseen yhteensä 42 pistettä. Granlund on pelannut kahdet kisat ja kasassa on 10 pistettä...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

11 decembrius MMXI//: Katkotut sormet ja enkelten suru.

2011-12-11T23:28:00.003+02:00

Nimittäin tekstuaali-televisomme on julkaissut näinä uutimen joka ei jätä kylmäksi, mutta ei kyllä lämmitäkään. Kyseessä on kauhea uutinen jollaisia ei tosiaankaan toivoisi koskaan saavan luettavakseen:

”Suomessa surmataan eniten lapsia länsimaissa, kertoo Väli-Suomen median Sunnuntaisuomalainen. Kun meillä kuolee viisi lasta 100 000 lasta kohden vuosittain, on esimerkiksi Ruotsissa luku 0,6. Suomessa vanhemmat pahoinpitelevät jollain tavalla arviolta noin 50 000 lasta vuosittain. Lapsen surmaa useimmiten mielenterveysongelmista kärsivä äiti. Riskitekijöitä ovat vanhempien itsetuhoisuus, runsas alkoholinkäyttö ja perheväkivalta. Vanhemmille tulee tarjota enemmän apua, sanovat tutkijat.”

Mitähän tähän sanoisi Anna-Liisa-nimisen murhenäytelmän kirjoittanut Juhani Aho? Sanonpas suoraan että meidän suomalaisten maahanmuuttokriitikoiden ja kovasti islamista kriittisesti kirjoittavien on ihan turhaa rätistä musulmaanien ympärileikkauksista (Ja nyt puhutaan ihmis-urosten esisnahan poistamisesta) ja yhtä turhaa on myöskin puhua mooseksenuskovein vastaavasta tavasta. Tyttöjen ympärileikkaus ei ole islamilainen tapa eikä islam sitä vaadi. Mutta asiaan…

Suomalainen kuolemankultturi on raaka asia ja valitettavampaa on se, että emme ymmärrä käyttäytymisemme juuria. Ehkä olemme lähempänä luontoa kuin muut kansat ja vaikka saimme kirjakielemme, Raamattumme, Kalevalamme, kulttuurimme kultakauden, Sibeliuksen ja Talvisodan kunnian päivät niin olemme kuitenkin tulleet varsin vähän aikaa sitten puusta alas. Tai pitäisikö sanoa pikemminkin että olemme päässeet puuhun vasta vähän aikaa sitten. Eihän puu mitenkään kielteinen asia ole missään tapauksessa ja onhan siellä jopa turvallisempaa kuin savannilla. Vai pitäiskö tässä tapauksessa puhua peräti tundrasta. Tundra-apinoitahan me olemme jos asia sanotaan hienostelematta ja suoraan.

Vanhempien itsetuhoisuus, runsas alkoholinkäyttö ja perheväkivalta ovat raju yhtälö jos ne sattuvat kaikki yhden perheen kohdalle. Yksikin noista asioista on riittävä antamaan lapsen kehitykselle varsin huonon ennusteen. Toisaalta on kyllä muitakin asioita jotka eivät ole kovin hyvä minkään ennusteen kannalta. Että joku lapsi kuolee on asioista vain jäävuoren huippu. Elää koko elämänsä pahojen traumojen kanssa on varsin kauhea asia. Kuinka paljon kansamme historian mahtuu kärsimystä kotona ja omissa oloissa. Se on katkottujen sormien ja enkelten surujen historiaa.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

10 decembrius MMXI//: Ihan vaan kun mitään ei olisikaan - etsiskelevä sekaporina.

2011-12-10T23:12:00.002+02:00

Isot ihmiset viitsivät jauhaa kaiken maailman asioista. Otetaanpas nyt sitten vaikka tämä EURO-jupakka. Kukaan ei voi asialle mitään eli sille miten asiat lopulta mataavat ja ovat. Kukaan eiu meistä eruroa voi kaataa, eti pieni ihminen, ei Timo Soini ekä kukaan muukaan. Se nyt vain menee jos on mennäkseen ja jos joku yrittääkin nopeuttaa ja pystyisi siihen, niin ei voi tietää mikä olisi lopputulema ja ennen kaikkea se, onko nopea Euron loppu hyväksi vai onko hitaampi ratkaisu tarpeellinen? Kaatuu se kuitenkin ja jos haluaa olla avantkarti niin asiasta puhuminen on loppunut jo ajat sitten.

Ja sitten on tämä joulu. Jos joulukuu menee yhtä nopeaan kuin marraskuukin niin eipä tässä ole ihmislapsella mitään hätää. Kaikki menee todellan nopeaan ja pian ihmetellään uuden vuoden kanssa mitä tuleman pitää ja varmasti kaikenlaista tuleekin. Talviurheilun kannalta eletään todellista rospuuttoa.

Joulu pyörii jo mielessä ja ennen kaikea jouluevankeliumin toinen ruhtinas elikeisari Augustus. Otanpa tähän retropalan ja meditaatiota varten kolemen vuoden takaisesta saarnasta tällaisia pätkiä:

Jouluevankeliumin Augustus oli mahtava mies. Mutta kuinka mahtava? Ison sisarkirkkomme, roomalaiskatolisen kirkon jouluyön messussa on yksi asia joka saa luterilaisen hyvin kateelliseksi, no ehkä siinä on toinenkin asia ja se toinen a sia on vuoropsalmi ja sen sanat ja sävelmä. Mutta se ensimmäinen ja tärkeämpi. No sehän on jouluyön julistus. Siinä mainitaan keisari Augustus, totta kai! Ja näin siinä sanotaan: Anno imperii Octaviani Augusti quadragesimo secundo: toto urbe in pace composito… Niin, rauha vallitsi kaikkialla, mitä nyt pieniä rajakahakoita lukuunottamatta.

Maailman mahtavin mies oli kuitenkin myös hyvin onneton mies. Mailman rikkainkin mies hän oli vaikka hän oli hyvin vaatimaatomin Rooman kansalaisista. Jos joku purnasi siitä että viinin hinta on taas noussut saattoi hän sanoa että olen rakennuttanut uusia vesijohtoja ja puhdasta vettä saa ilmaiseksi rajattomia määriä, juo vettä!

Augustuksen vaatimattomuus oli hämmästelyn aihe satojen vuosienkin päästä kun Roomassa kävi matkailijoita. Jotka vain näkivätkin hänen kotinsa, siis suoraan sanottuna kotimuseon, ihmettelivät ylen suuresti. “Ai tämäkö muka on suuren ja mahtavan Augustuksen koti, tuossako hän muka nukkui ja tuossako hänen tuolinsa muka on…” Hyvänä päivänä hän saattoi lahjoittaa loistohuvilan Caprin saarelta kenelle halusi. Kuitenkaan hän ei ollut mikään saituri-luonne, päinvastoin. Mutta yhtä häneltä puuttui ja se oli perhe-onni. Näin hän antoi elävän esimerkin, parhaan esimerkin siitä, että mahtava asema ja rikkaus ei taka onnea henkilökohtaisessa elämässä. Ja kun hänen hallitsija-sukunsa jatkui niin näytti siltä että keisaria seuraa aina vain hullumpi mies; alkoivat varsinaiset hulluusolympialaiset. Augustuksen valta oli perustettu väkivallalla ja roomalainen sotamiekka, kaksiteräinen gladus oli juonut tavattoman monen kansalaisen, viattomankin verta. Tuntui kuin karmea kirous olisi asunut hänen ja hänen perheensä päällä noiden asioiden vuoksi…

Tänään vastaava tarkoittaisi vaikkapa sitä, että Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen presidentti voisi hallita maailmaa omalta kotimaatilaltaan tekemättä näennäisesti mitään, hänen poliittinen etujoukkonsa vain toimisi niin kuin oletetaan isännän haluavan ja tekevän, eikä mitään tehtäisi vastoin hänen tahtoansa. Vaikka usein näyttäisin siltä että tehtäsiin aivan järjettömiä päätöksiä, ja näyttäisi siltäkin että nyt on menetelty ensimmäisen kansalaisen tahdon ja edun vastaisesti, niin lopulta olisi kaikki kuitenkin hyvin, kaikilla pääsääntöisesti asiat kohdallaan ja maassa ja maanpiirissäkin rauha. Ja tietystikin; keisarin tahto oli toteutunut ihan noin sattumalta, ja ikään kuin bonuksena kaiken muun hyvä ja hyödyllisen lisäksi.

Pistää vähän miettimään, mutta meiltähän tämä käy. Ei muuten ollut Augustuksen toto orbeessa mitään rahahuolia ja euromurheita. Sesteritus oli kovaa valuttaa:

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

09 decembrius MMXI//: Irrationaalista puhetta kun muutakaan ei jaksa - köyhän miehen sekaporina.

2011-12-09T23:45:00.005+02:00

Näin se on ja siltä se myös näyttää. Mutta kumpi puhkesi ennen, ruusu vaiko lumi. Satoiko lumensohjo ruusun niskaan vai toisin päin. Näinhän se on. Jouluvirsikin, yksi kristikunnan kauneimmista lauluista puhuu siitä kuinka Iisain ruusu on puhjennut kukkaan keskellä pakkasten. Runot ovat mitallisia ja metrisiä joten onkin syytä todeta myös seuraavaa:

"On ruusu Iisain juuren nyt kukkaan pujennut,
pimeitä talviöitä näin ehkä valaistaan."

Eikä ainoastaan ehkä vaan ihan oikeasti ja varmaakin varmemmin. Yhteen hienoimmista, ehkä hienoimpaan joululauluun mitä maapalleroisemme päällään kantaa, on yhdistynyt sinänsä tosiasiallinen mutta kepeä joululaulu "No onkos tullut kesä." Runous, metriikka ja irrationaaliset oivallukset ovat varsin ihmeellinen yhdistelmä kun sen oikein oivaltaa, vähän niin kuin itse elämäkin josta kaikki on pohjimmiltaan lähtöisin.

Sitten on tietenkin hyvin perinteisen adventtivirren, virren 7, elikkä "Valmistu Herran kansa" toinen säkeistö, tarkemmin sanottuina sen alku "Suurelle viraallenne, nyt tieta raivatkaa." Yksi sivulehtipersoonani eli kanttori "Hemmo Hunninen" joka on sanoittanut ja sovittanut mm. "Oman itsensä paremman aamuvirren" eli Hemmo Hunnisen paremman aamuvirren on vääntänyt nämä sanat muotoon "Suurelta vieraaltanne nyt leipää kerjätkää!" Itse asiassa noissa sanoissa on asia sanotu harvinaisen rehellisesti. Suuri vieras tuli tuomaan elämän leipää ja sitä kaikki tarvitsevat ja tästä faktuumista emme ylitten emmmekä ympärikään pääse.

On muuten ihmeellistä kun juutuuppiin laittaa hakusanaksi Hemmon Hunninen, niin sehän lykkää kummasti Hemingwayn tyrkylle. Hemmo Hunninen on syntynyt eräistä mielikuvista jo kauan sitten, tarkemmin sanottuna jo 1980-luvulla. Mutta palaan tähän asiaan vuonna 2030 kun persketiiviä ja turvallisuutta on riittävästi. Hemmo hunnisen esikuva näet on aika ihmeellisesti derivoitava ja vielä elävä henkilö. Mutta taatusti kukaan ei fattaa..

On se vain veikeät kun Hesassa immeiset delaa ja täällä Varsinaisemmassa Suomessa sana koetaan vieraaksi. Ilmaisuhan on todella hieno ja lämmittää todellakin paljon tällaisen elämäntapa-roomalaisen mieltä varsinkin talvella. Se on nyt ja siitä emme todellakaan ylitten pääse. Otetaan ilo sitten irti. On myös aika päästää irti sika eli sus scrofa domestica. Sus siunatkoon ja sus on ollut meille immeisille todellinen siunaus vaikka kärsittykin on trikiineistä jersiliaan. Kaikkihan eivät sikaa ylistä eivätkä sitä syö. Ennen ajanlaskua elänyt Apion-niminen oppinut hellenisti jopa kehitteli teorian siitä miksi juutalaiset eivät syö sikaa. Hänen mukaansa heille oli tullut Egyptissä kammo tuota otusta kohtaan koska he olivat saaneet siellä syyhyn siasta. Eipähän muuten pidä paikkaansa, vaikka metodologiselle epäilylle ja poisepäilyllekin pitää sijansa antaa. Elikkä Juhani Leskinen olkaa hyvä:

http://www.youtube.com/watch?v=lk1s6zGKIQI

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

08 decembrius MMXI//: Talvea etsimässä ja muuta.

2011-12-08T08:01:00.004+02:00

Lunta on sitten satanut ja onhan se ihanaa. Itse asian suhteen on jo enemmänkin skeptinen mutta olkoon sitten koska on pieniä ihmisiä joille tama talvi on ensimmäinen laatuaan. Olisihan se liian itsekästä vaatia pääsääntöisesti kuivaa talvea ja lumettomuutta, siis sellaista kaukaista kaikua Latiumin kentiltä. Kyllä se näin on ja olihan lumikin roomalaisille tutu asia. Mutta jos hyvin käy niin mekin näemme ensi vuonna varsin aikaisen primaveran eli kevään. Hyvä jos alkaisi kirjalleen maaliskuun puolivälissä. Ja vaikka alkais aikaisemminkin niin “ei haita nälkä näin.”

Eilen kun otsikoin blogin otsikolla “Teräsmiestä etsimässä” niin oli tarkoitus puhua kylläkin avian jostain muusta kuin jääkiekosta. Kävihän se tietysti niinkin mutta tarkoitus oli kuitenkin aivan toinen. Omasta bloggauksesta ja bloggaushistoriasta oli tarkoitus puhua, mutta eihän se alkua pitemmälle juuri edennyt. Onhan toki jo aikaa tullut tämän kuun alusta neljä vuotta kun olen kirjoittanut joka päivä yhden jutun, vähintään yhden jutun, ja myös sen netissä julkimoinut. Se on toki myönnettävä, että aivan jokainen juttu ei ole enää tallella. Osa on odottamassa täyttymyksen päivää jolloin ne taas palautetaan kaikkien luettavaksi. Syyt ovat monet, mutta sanotaan nyt sitten taktiset lähinnä. Mutta julkimoitukuitenkin on ja jos ei sitten aivan kriteerit täyty niin melkein ainakin.

Itsenäisyyspäivän saarnasta on jo sen verran päiviä ja aikaa että asiaa voi hieman tarkastella. Saarna saattoi jäädä monenkin mieleen elämään ja jopa kasvamaan. Itse jäin oman kotikouluni maisemiin ja mieleenit tulivat tietenkin kaikki opettajat jotka tuolloin siellä elivät ja liikkuivat. Veikein ja suurin heistä oli tietenkin Biehtar Ande eli Pekka Antreas Lukkari. Pekan muistelu luo mukavia väreitä selkäpiihin ja muutenkin. Eihän Pekka ollut mitenkään varauksettomasti pidetty ja hyväksytty mies laisinkaan. Monihan häntä vihasi ja kylläpä korpikommunistien osittain kansoittamilla tanhuvilla hän oli omiaan lietsomaan luokkavihaa. Pekka kun arvosti suuresti Marsalkka Mannerheimiä eikä asiaa millään tavalla peitellyt. Taisipa olla järjestämässä Tunturimaan koululaisten lähetystöä Marsalkan hautajaisiin. Että kyllä Mannerheimin hautajaisten aikaan luokkaviha kihisi ja kaikkie ivät kunnioituksella radioituja hautajaisia kuunnelleet jos kuuntelviat ollenkaan.

Pekka oli luonnollisesti sitä sukupolvea opettajia joilla oli sotien jälkeen ihan laillinen oikeus ruumilliseenkin kuritukseen. Kyllä meidänkin aikana jotkut saivat tukkapöllyä ja se oli omanlaisensa näytelmä sekin. Pekalla tuntui jotenkin olevan puolitoista numeroa liian suuret tekarit suussa ja sen kyllä huomasi. Hänellä oli tapana oikoa laukaperiään merkillisellä tavalla jolloin tekarit luonnollisestikin lonksuivat. Soittotaitoinenkin Pekka oli ja ihan hyvät saundit hän harmoonista loihti. Meillä vain oli naurussa pitelemistä kun Pekka toetsi moneen kertaa “nonniin, nonniin” ja tapaili oikeaa aloitusta. Ja taasen tekarit lonksuivat ja etisävt paikkaansa tuon mainion miehen suupielissä. Kaukokaipputakin miehessä aika ajoin ilmeni, ja niinpä hän saattoi kesken tunnin soittaa jotain ihan asiaan kuulumatonta ja irrationaaliselta tuntuvaa. Ihmeellisesti lonksuivat myös harmoonin polkimet.

Hyvähän hänen oli aikoinaan koulussa, omassa koulussan olla. Sotien jälkeen ei noin vain tultu Tunturien takaa ja opiskeltu ihan seminaari-opettajaksi. Pelottavakin hän saattoi olla ja aivan on muistissa se kun hän kerran loikki ketterään tyyliinsä koulun käytävällä ja nappasi muutaman “karkulaisen kiinni.” Pekan käsi-, ja sormivoimat olivat ihmeelliset ja väkevät. Siinä oli kyllä jotain omituisen olympialaista. Vaimokin Pekalla oli ja hän oli Elsa. Palaamme näinhin muisteloihin joskus. Tarkoituksenani on muistuttaa siitä että vanhoihin opettajiin pitää suhtautua lämpöisin ajatuksin. Helppoa ei ollut ehilläkään ja jos he joskus jotain pahaa tekivätkin niin useimmiten vastoin parempaa tietoa ja vastoin parempaa sivistystä. Parempi sitten edes yrittää toimia itse paremmin.

Pekalle ja Pekasta voisi sanoa: MIRUM IN MONDUM eli ihmeellisellä tavalla, ihmeellisesti. Vanhoilla päivillä Pekka eli Biehtar Ande sai opetusneuvoksenkin arvon.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

07 decembrius MMXI//: Teräsmiestä etsimässä.

2011-12-07T23:21:00.007+02:00

Anaheim on nyt sitten pelannut kolem peliä uuden päävalmentajan alaisuudessa kolme peliä ja tulos on ollut viisikymmentäprosenttinen. Paremmalla onnistumisella, ei tuurilla voittoja olisi kolme ja pisteitä kuusi. Pahemminkin olisi voinut käydä ja suomalaisten kannalta tilanne näyttää hyvältä. Kun muut eivät ole jaksaneet niin Teemu ja Saku ovat pitäneet tasonsa. Ennen joulua pisteitä pitää saada ja kyllä niitä vielä saadaan. Pitää vaan tässä tilanteessa nostaa hattua Edmontonin supertulokkaalle eli Ryan Nugent-Hopkinsille. Jeppesen on nimittäin takonut tehot 13+17 ja pelejä on ollut näin sanoaksemme vain 28! Toki pistepörssiä johtavalla Girouxilla on kasassa jo 36 pistettä ja otteluja vain 26. Edelleen on sanottava että kyllä Sedinin veljekset ovat melkoinen Secret files-tapaus. Jätkät ovat pelanneet molemmat 27 peliä ja toisen tehot ovat 12+21 ja toisen 8+22.

Miehet, siis nämä Sedinistit, ovat voittanee pistepörssin peräkkäisinä kausina. Daniel Sedin teki tempun viime kaudella ja Henrik sitä edellisellä kaudella. Henrik on enemmän teräsmies sillä Daniel menetti reilut parikymmentä pistettä muutama kausi sitten. Daniel on näistä identiteetikoista vanehmpi eil tuli äitinsä kohdusta aikaisemmin. Työnjako on ollut selvä koska Henrik on keskushyökkääjä. Toisaalta Henrik etuili kun voitti pistepörssin ennen vanhempaa veljeään. Mikään Eesau/Jaakob-asetelma tässä ei kuitenkaan ole kysymyksessä.

Teemun kannalta, kun asiaa katsotaan jääkiekkoilijan tilanteesta, niin jokainen pelipäivä tuossa iässä on sama asia kuin yksi elinpäivä satavuotiaalla. Tämä kaikki lausutaan nyt kun Sotshin kisoihin on aikaa kaksi vuotta. Kaikki on vielä mahdollista. Ja kyllä kisat Sotshissa pidetään vaikka jotkut puuhaavatkin Venäjänmaalle peräti arabikevään kaltaista mullistusta.

Oma teräsmiehisyys on ollut hukassa sillä on ollut monta kovaa päivää jotka ovat sulattaneet olemusta. Tätäkin bloggausta kirjoitetaan jo päivämäärärajojen ulkopuolelta. Joulukuun ensimmäisenä päivänä tuli kuluneeksi niin sanotusti 4 vuotta kun olen kirjoittanut blogia joka päivä. Niin on tehty vaikka tekstin tuottaminen on jonain päivinä tuottanut todella suuria vaikeuksia. Tällaisia muutamia päivä on yhteensä puolisen tusinaa. Mutta olkoon. Säröjä sitä on teräsmiehessäkin.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

06 decembrius// Päivän toinen bloggaus, mutta onhan siihen toki aihettakin... Siis 06decMMXI-beta. Lisäporinaa ip-saarnasta...

2011-12-06T09:13:00.007+02:00

III näytös. Kansat ja määrä-ajat.

Montakohan tarinaa suomesta löytäisimme. Tarinaa jossa joku kertoo siitä miten vaikuttunut hän voi olla Paavalin puheesta Ateenassa. Löytyisi monen Pekan todistus ja monen Matin ja Maijankin todistus. Missä ensimmäisen näytöksemme Pekka pysähtyi sanojen ”Tuntematon Jumala” äärellä niin joku toinen voi pysähtyä sanojen ”kansat ja määräajat” kohdalla. Ei ole tavatonta että suomalainen voi pysähtyä näiden sanojen äärellä ja puhua näistä sanoista vaikka loputtomiin.

Kansana olemme varsin nuori ja miten Suomea nykyään puhumme on varsin uusi viritelmä sekin. Mutta ainakin Suomenniemellä asuvat ovat voineet jo varsin pitkähkön ajan etsiä Jumalaansa kun Raamatun sanaakin kokonaisuudessaankin on voitu lukea omalla kielellämme melkein viidensadan vuoden ajan. Uuden testamentin osalta aikajakso on jo pitempi. Luukkaan kirjaamien Paavalin sanojen valossa tietämättömyys on jo vaihtunut ainakin etsimiseksi ja kenties tuntematon Jumala tulee viimein hapuillen tunnetuksi.

Suomalaista voi päivän saarnateksti puhutella enemmänkin ja näistä sanoista ”kansat ja määräajat” jotka otimme suurennuslasin alle niin aivan erityisesti sana ”määräajat.” Nimittäin oli aika jolloin kansakunnan itsenäisyyttä koeteltiin ja ehkä jonkin saarnan aiheena oli juuri määrä-ajat. Saatettiin kovastikin kysyä tuon määräajan perään miettiä sitä hyvinkin vakavalla tavalla. Kansoja on kadonnut historian saatossa sen hämäriin ja uusia on noussut. Uusia kansakuntia on syntynyt muistakin sinä aikana kun suomalaiset ovat voineet itse etsiä tuntematonta Jumalaan hapuillen.

Itsenäisyyspäivä antaa meille myös tukea juuri tämän saarnatekstin äärellä. Kansamme kohtaloa ja sen määräaikaa on kysytty todella vakavassa tilanteessa. Moni puhe on päättynyt sanoihin ”se on korkeammassa kädessä.” Ja viime kädessä moni saarna on sisältänyt repliikin:

”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat.”

Ja niinpä tapamme viettää itsenäisyyspäivää poikkeaakin kaikkien muiden kansojen tavoista. Kirkkoihin on kokoonnuttu vaikeina aikoina kysymään noita kysymyksiä ja myös rukoilemaan lisää määräaikaa uskoen siihen että Kaikkivaltias Herra todellakin on kanssamme eikä hän ole vain tuntematon Jumala ja Salattu Jumala. Tänäänkin joku kysyy mielessään kohtalonkysymyksiä ja hän voi niin luottavaisin mielin tehdäkin.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

06 decembrius MMXI//: Lisää itsenäisyyspäivän saarnasta. II näytös.

2011-12-06T08:22:00.006+02:00

Ajatuskulkua on selitetty takavuosina vähän mutta ehkä nyt päästään jo hieman enemmän avaamaan asiaa. Onko tämä sitä kontekstuaalisuutta vai mitä...

II näytös. Areiopagi-puhe laajemmassa yhteydessä ja kirjoittaja Luukas.

Kun Luukas kirjoitti kahta teostaan, sitä Luukkaan evankeliumia johon kohta taas niin ajankohtainen jouluevankeliumikin kuuluu ja Apostolien tekoja jossa kerrotaan mm. Paavalin toiminnasta Ateenasta oli hänellä tapahtumiin aika pitkä perspektiivi ja vain harvassa tilanteessa hän oli itse ollut mukana. Hän ei ollut silloin kerran yöllä todistamassa sitä mistä hän kirjoittaa jouluevankeliumissa, mutta hän saattoi olla joskus Paavalin seurassa.

On ihan mahdollista, että hän oli kuullut joltain mitä Paavali oli Ateenassa oikein puhunut. Tilannetta voitaisiin verrata siihen jos joku kirjoittaisi vaikka kirjallista esitystä tuon johtavan opettajan suurenmoisista seikkailuista maalla, merellä ja ilmassa ja tämä saarnamies kertoisi jotain. Ihminen ja ihminen kirjoittajana ovat ehkä muuttuneet jonkin verran vuosituhansien saatossa, mutta eivät niin paloa kuin luulisi. Historiankirjoitus on toki kokenut isonkin muutoksen vaikka tiukka empiristi voi edelleen sanoa että ”kaikki muu paitsi matematiikka, fysiikka ja kemia ovat kaunokirjallisuutta.”

Miten silloin kirjoitettiin historiaa on aivan eri asia. Kun olit hyvä ja luotettava historioitsija niin saatoit ihan hyvin kirjoittaa puheen jokin henkilön suuhun. Ei siinä sen kummempaa, näinhän tehdään nykyisinkin ja joskus ei ehditä sulattaa lähdemateriaaliakaan, tai edes omin sanoin sanoa sitä, mitän. Internetin kaikkitietävä tietosanakirja WIKIPEDIA meille sanoo. Kun nimittäin tuohon tietosankirjastoon suhtaudutaan hyvin kritiikittömästi. Ehkä se on sitten se niin sanottu jokamiehenoikeus joka siinä kiehtoo. Mutta Luukkaan ja Paavalin aikana tuollaista puhetta saatettiin pitää jopa autenttisina. Ihmiset jotka näkivät tähtitaivaalla astraalijumaluuksia ja joille jokaisella asialla oli selityksensä historian kulussa ja kaukaisessa menneisyydessä tällainen ei ollut tavatonta.

Niin… Historioitsija saattoi kirjoittaa puheen joskus kauan sitten eläneen suurmiehen suuhun ja aikalaiset saattoivat pitää puhetta niin sanotusti aitona. Ja kun Luukas sitten kirjoitti Paavalin suuhun sanoja joita hän itse ei ollut kuullut pidettiin niitä silloin aitoina ja voidaan edelleenkin pitää. Tämän oivalluksen kanssa voimme olla hyvin lähellä suurempaa oivallusta joka voi, eikä ainoastaan voi vaan varmasti auttaa meitä ymmärtämään sitä miten Raamattu kokonaisuudessaan on syntynyt. Se auttaa meitä ymmärtämään sitä mitä voivat tarkoittaa vaikkapa sanat ”Raamatussa on inhimillinen ja Jumalallinen puolensa aivan samalla tavalla kuin Jeesuksessa Kristuksessa on yhdistynyt inhimillinen ja Jumalallinen puoli.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

05 decembrius MMXI//: Itsenäisyyspäivän saarna vuonna 2011. I näytös.

2011-12-05T23:32:00.006+02:00

I näytös. Saarnaajan kotikoulu. Johtava opettaja Pekka ja hänen lyhyt puheensa Paavalista ja Ateenasta.

Vanhetessaan ihminen muistaa paljon nuoruudestaan ja oma kotikoulu on aina paikka jonka maisemiin palaa. Kotikoulu on ensimmäinen koulu jossa olet saanut käydä kouluasi. Sen kivet puut ovat jääneet mieleen ja vaikka piha olisi ollut muutostöiden kohteena eikä siellä olisikaan tuttua isoa punamullalla maalattua pyöräkatostakaan niin vanha rakennus kuitenkin. Ja se rakennus on täynnänsä muistoja. Jokaisella meillä on oma kotikoulunsa josta käytiin kerran ylempiin kouluihin. Mutta yhä uudelleen mieli palaa kotikoulun maisemiin ja paljon useammin kuin kotikirkon. Koulussahan vietetään paljon aikaa nuorena.

Itselläni mieli matkaa päivittäin kotikoulun maisemiin sinne jonnekin kauas. Kauas ajassa ja kauas myös paikassa. Kun vuonna 2005 tulin siihen tulokseen, että Paavalin puhe Ateenassa on saarnateksti jota kyllä kannattaa työstää useampanakin vuonna niin valtavassa ja pitkään kestäneessä mielikuvien mylläkässä jota saarnanvalmistuksin on tuli mieleen myös eräs muisto kotikoulusta ja kaiketi eräästä perjantai-iltapäivästä.

Meillä oli silloin aina sattumalta puutöitä ja meidän opettajamme, johtava opettaja Pekka Lukkari piti silloin aina viikon päättävän hartauden meille pojille. Pekalla oli omat tapansa kuten todella vanhan polven opettajilla oli ja meidän keskuudessamme herätti kummastusta hänen tapansa kääntyä aina tiettyyn suuntaan jonnekin kauas Inarinjärven sulalle tai jäätyneelle ja lumiselle selälle päin tähyillen. Monesti hartaus oli vain pieni rukous joka alkoi sanoilla ”Herra käy kanssani kun tieni vaipuu kuolon laaksohon.” Joskus hän puhui muutakin. Olivat ne sitten hänen omia pohdintojaaan tai kaikuja vaikkapa hänen kuulemastaan aamuhartaudesta niin kerran Pekka puhui meille tuntemattomasta Jumalasta juuri kuten Apostolien tekojen kuvauksessa kerrotaan juuri ennen varsinaista saarnatekstiämme:

”Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus ”Tuntemattomalle jumalalle.”

Mitä hän puhuikin on jäänyt noin neljänkymmenen vuoden taakse ja siitä ei paljoa muista. Jotenkin on sellainen mielikuva, että kyllä Pekka toi sen esille miten ovela ja käytännöllinen mies Paavali oli. Enkä muista liittyikö tuohon mitään muuta, vaikkapa puhetta siitä että Tuntematon jumala on Salattu Jumala. Olisi kiehtovaa kirjoittaa tuon miehen puhe, siis johtava opettaja Pekan puhe ja sanoa ”Kyllä minä muista, se oli niin hyvä puhe.” Olisi kiehtovaa laittaa siihen tuon syntyjään utsjokisen miehen tulkintaa hyvinkin monesta asiasta ja ihan oikeasti väittää että kyllä minä muistan. Yhtä kaikki; ainakin minulle se on ensimmäinen kerta kun joku selitti jotain tästä tänäisestä saarnatekstistä jota olemme nyt todellakin vuoden 2005 jälkeen hieman aukaisemassa jo kuudetta kertaa. Ja voimme myös todeta että jos asia kovin kiinnostaa niin ne viisi aikaisempaa saarnaa eivät ole hävinneet muistojen satunnaisten kappaleiden joukkoon vaan löytyvät sopivalla hakusanalla internetin rannattomasta merestä.

kyllä se tästä jatkuu...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

04 decembrius MMXI//: Itsenäisyyspäivän saarnan kimpussa vuonna 2012.

2011-12-04T23:57:00.008+02:00

Toinen adventti on aina vaikea päivä mennä kirkkoon koska poissa on edellisen sunnuntain riemu ja juhla. On paluu arkeen todella suuren pyhäpäivän jälkeen. Noin asia on jos katsoo sitä puhtaasti työpsykologisesta näkökulmasta tai ainakin eräältä kantilta. Useimmiten olen jopa itse viettänyt tänä pyhänä vapaata viikonloppua. Sellaista elämä vain on. Toiselta adventtisunnuntailta ei minulla ennen olekaan ollut kirjoitettua ja julkaistua saarnaa. Mutta nytpäs sellainen on ja tietenkin olo sen muassa hieman parempi. Tyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole liioiksi varaa sillä huomenna on jo uusi päivä ja silloin pitää syntyä jo uutta kamaa itsenäisyyspäivää varten. Tänään voi kyllä olla hieman luovasti laiska ja viettää aikaa vaikkapa puhelimessa.

Itsenäisyyspäivänä ei sitten ole kuyin yksi oikea saarnateksti. Tämä kansallinen juhlapäivä on päivä jolloin voidaan toki saarnateksti valita vapaasti ja valinnan vapautta on myö se, että pitäydytään yhdessä ja samassa vuodesta toiseen:

Ap. t. 17: 24–30

Paavali puhui:
»Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja
maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella
ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen
ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat
asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden
rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.
Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme,liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemmehttp://www.blogger.com/img/blank.gif Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.»

Itsenäisyyspäivä sijoittuu tietenkin kirkkovuoden alkuun jolloin on into kaikista korkeimmillaan mitä tulee vaikkapa saarnojen kirjoittamiseen. Höökyä jota on I adventista riittää todella paljon myös itsenäisyyspäivään ja monesti sen kyllä huomaa itsekin. Kuulijoista ei tietysti aina tiedä ja homiletiikankin asiantuntija voisi sanoa yhtä ja toista. Viisi kertaa on nyt saarnattu Paavalin puheesta Areiopagilla ja kai on kuudennnenkin saarnan aika. Se on ehkä tiiviimpi kuin ennen mutta onko se kontekstuaalinen ja mistä lähdemme liikkeelle.

Vähän tällainenhan tämä oli. Tulipahan keksittyä uudentyyppinen sekaporina ja sille nimikin. Sanotaan tätä vaikka sitten "Ollako vaiko eikö olla-sekaporinaksi." Käyhän se näinkin ja varsin hyvin käykin juuri näin.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

03 decembrius MMXI//: Mutta löytäisikö Marx täältä oikeaa kommunismia?

2011-12-03T08:12:00.002+02:00

Huominen saarnakin on jos pitemmällä kuin elkkä suunnittelupöytä:

Luuk. 17: 20–24
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi:
»Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida
sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän
keskellänne.»
Opetuslapsilleen hän sanoi:
»Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta
ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää
lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee
taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.»

I Nöytös. Löytäisikö Karl Marx täältä oikeaa kommunismia?
1900-luku oli suurten kokeilujen aikaa ja nyt tiedämme millaisessa huudossa sana “kommunismi” voi olla. Joku voi viritellä ajatuksia siitä, että ei Karl Marx niin kauhean väärässä ollut. Hän julkaisi yhdessä työtoverinsa Engelsin kanssa kirjan Kommunistisen puolueen manifesti. Nykyään internetin suomalaisen WIKIPEDIA-artikkelin alussa sanotaan Marxiasta näin:

“Karl Heinrich Marx oli preussilaissyntyinen yhteiskuntafilosofi ja sosiaaliteoreetikko. Marx tunnetaan erityisesti teoriasta, joka käsittelee työtätekevien ja omistavan luokan luokkaristiriitaa ja –taistelua.”

Hänen pääteoksena eli pääoma on hyvinkin tylsää luettavaa ja harva on loppujen lopuksi sen lukenut. Sen sijaa ”kommunistisen puolueen manifesti” on kirjanen jonka pystyy lukemaan nopeasti eikä sen ymmärtäminenkään ole kauhean vaikeata.

Tuossa kirjasessa on listattu niitä keinoja joita eri maissa tarvitaan kommunismin perustamiseen. Lopulta hän esittää kymmenen perustavanlaatuista ja välitöntä vaatimusta, jotka ovat hänen mielestään välttämättömiä kehittyneissä valtioissa. Tällaisia asioita ovat mm. vahvasti progressiivinen verotus, ja kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Marx ja hänen kumppaninsa puhuvat myös lasten tehdastyön poistamisesta silloisessa muodossaan.

Listatuista asioista moni on aika pitkälle toteutunut tai ollut jo hyvällä tavalla toteutumassa. Jokainen voi miettiä omalla tahollaan miten Marxin ja Engelsin esittämät asiat ovat sellaisessa kehittyneessä maassa kuin Suomessa toteutuneet, ja kuinka paljon kukin kannattaa em. Marxin ajatuksia ja vaatimuksia. Ja sitten voisimme kyllä myös kysyä yhden kysymyksen: ”Löytäisikö Marx täältä yhtään kommunismia ja mitä hän löytäisi täältä jos tulisi niin sanotusti tekemään pienen tarkastusmatkan. Löytäisikö hän listaamiansa asioita toteutuneeksi. Olisiko kommunismia tuolla tai täällä vaiko missään. Mutta löytäisikö hän aatteensa uskoa eli oikeaa kommunismia mistään.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

02 decembrius MMXI//: Joulukuu on jo menossa...

2011-12-02T13:57:00.004+02:00

Mutta minne se on menossa? Tietenkin se on menossa kohti loppuansa niin kuin kaikki kuukaudet tähänkin mennessä ovat tehneet. Ihmiset odottavat tietenkin talvista talvea ja lunta. Se on luonnollista sillä eihän muuten tule perinteistä suomalaista joulua. Jouluperinteitä on paljon ja niitä on mahdollista luoda lisääkin. Sauna lämpiää taatusti joka joulu ja omalla kohdallani se on ainakin hyvin perinteinen ja tärkeä asia. Itse asiassa sauna on jokalauantainen asia ja ilo. Puusaunan lämmittäminen on aina hyvin luova projekti ja jokainen kerta on hyvin ainutlaatuinen asia. Ja aivan erityisesti se on sitä jouluaattona.

Otsikkokuvassa on tällä kertaa kuva jossa on parisenkymmentä eri puulajia. Noilla ei saunaa lämmitetä, mutta kyllä kiukaan saa niillä syttymään. Nimittäin tuohon kasaan on kerätty ainekset joista tehdään jouluinen puukimppu. Jokaisesta puulajista tehdään pienen klapi tai jos ei klapia niin sitten otetaan vain sopiva palanen, sopiva ja sopivanpituinen. Tietysti nippu pitää kuivata rutikuivaksi mutta sehän ei ole ongelma. Nippuun tulee palanen seuraavista puulajeista: mänty, koivu, kuusi, pihlaja, kirsikkapuu, tammi, kataja, vaahtera, lehmus, päärynäpuu, mantshurian jalopähkinäpuu, jasmininkukkapuu, syreeni, haapa, hopeapaju, omenapuu, vuorimänty ja tuomi. Leppääkin kasvaa jossain mutta dentrologiset taidot ja teitämys ei aivan riitä.

Nipusta ei tule sen suurempi halkaisijaltaa kun kymmenen tuumaa. Isompi ei nimittäin mahdu kiukaan palopesään. Jotenkin vain tällainen ajatus on kypsynyt päässä vuoden mittaan ja eräänä päivänä puut tulikin sitten kerättyä valmiiksi. Nippu pitää tietenkin sitoa yhteen ja siihen käy vallan hyvin juuttilanka. Paras ratkaisuhan olisi tähän tietenkin koivuvittas ja sellaisenhan voi vielä tehdäkin. Tärkeintä on kuitenkin tuon kimpun rutikuivuus. Mikähän ikiaikainen suomalaisen geeneissä asuva puunpalvonta on tällaisenkin asian takana. Tuliuhrista tai tulikulutus-uhrista tässä ei suinkaan ole kyse. Tuleepahan kerran vuodessa inventoitua vähän kasvustoa. Luonnollisestikin esimerkiksi päärynäpuusta ei ole mukana kuin yksi vaivainen oksa kuten pähkinäpuustakin. Ja sitten aattoaamuna rätisee ja palaa...

Ensi yönnä sitten Anaheim pelaa ensimmäisen pelinsä kymmenen pelin jaksossa jotka ajoittuvat seuraavan kahdenkymmenen päivän jaksoon. Pitäisikö pitää jokinlaista ankkapäiväkirjaa ja jännitää Teemuhn ja Sakun puolesta. Tuleepa mieleen ne viisitoista talvea kun Montrealia fanitetttin todella taajaan. Kaikkihan alkoi kesästä 1993 jolloin nuori Saku Koivu varattiin ensimmäisellä kierroksella ja numerolla 21. Sellaiseen fanitukseen ei oikein ole enää mahdollisuuksia eikä se ole oikein terveellistään. Nettiradio ja öiset Montrealin pelien kuuntelusessiot olivat suuri iloni erityisesti kaudella 1999-2000 jonka aikana asuin Kajaanissa. Ne olivat huolettomia mutta työntäyteisiä aikoja. Kun Saku siirtyi sitten Anaheimiin en ole käynyt muistaakseni kuin yhden kerran Montrealin keskustelupalstalla. Sain siellä kerran yhden kuukauden pannakin kun julkaisin aika hävyttömän jutun joka liittyi vuoden 1998 Naganon olympialaisten talvikisojen päättäjäisiin ja amerikkalaiseen Keith Tkatchukiin. Luvalla sanoen en kerro tässä yhteydessä mikä tuo juttu sitten oli. Palaan asiaan vuonna 2032 jolloin täytän 70 vuotta. Montrealin fani-listan moderaattori kyseli vain minulta "Julkaisit äärettömän sopimattoman kommentin ja koska tiesit sen ja niin itse sanoitkin, niin miksi siitä huolimatta julkaisit sen?" Ne olivat aikoja ne. Sen verran voin paljastaa kuitenkin että lyhyen julkaisun otsikko oli "Olympic memory!"

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

2011-12-02T08:45:00.000+02:00

01 decembrius MMXI//: Nyt se suurehko päivä koitti. Carlyle out, Boudreau in.

2011-12-01T11:47:00.007+02:00

Ehkä mikään ei ole vielä myöhäistä eikä varmaan olekaan. Harras odotus on päättynyt ja kaitselmukselle ja jääkiekon jumalille asetettuihin toiveisiin on tullut vastaus. Mutta tapahtuuko vielä jotain muuta. Onko syöpäkasvain niin sanotusti poistettu ja etäispesäkkeitä ei enää ole. Vai kuuluuko tähän vielä sytostaatteja ja rankkaa sädetystä. Lähteekö tästä välitön nousu ja miten nopeasti toipuminen alkaa. Paljon on mielessämme kysymyksiä ja niihin saamme vastauksen aika pian. Toivoa on niin kauan kuin on kierroksia ja pisteitä jaossa. Joillekin tämä on vieläkin suurempi aisa kuin edellä olevat lauseet antavat ymmärtää. Mutta eniwei ja hyvin yksinkertaisesti sanottuna on todettava seuraavaa:

Pohjois-Amerikan Kasnallisessa Jääkiekkoliigassa pelaavan Anaheim Ducks-joukkueen päävalmentaja on vaihtunut. Randy Carlyle, mies joka johdatti joukkueensa Stanley Cup-voitoon kaudella 2006-2007, on joutunut väistymään ja tilalle on nostettu Bruce Boudreau.

Boudreau on viimeksi valmentanut Alexei Ovetskinin tähdittämää Washington Capitals-joukkuetta. Boudreau on pelaajataustan omaava valmentaja joka saavutti nykyajan valmentajista (Rajapyykkinä pidetään ensimmäisen laajentumisen jälkeistä NHL-liigaa kaudesta 1967-1968 lähtien.) 200 voittoa lyhimmässä ajassa. Kahteensataan voittoon tarvitsi Boudreau 328 ottelua. Tämäkään kausi ei ole mennyt huonosti, mutta joukkue on alisuorittajan maineessa. Eikä vain maineessa vaan myös asia on näin käytännössä. Washington on tällä hetkellä pienessä tappiokierteessä. Aina on syytä kysyä sitä, mikä on asioiden syy ja kenen on viime kädessä syy. Boudreau on hyvä koutsi sillä moista saavutusta ei tehdä puhtaasti pelaajalähtöisesti. Anaheim on voittaja tässä asiassa ja sen tulevat seuraavat viikot osoittamaan. Boudreau oli mahdottoman tehtävä edessä ja sitä ei todellakaan ratkaise uusi Washington valmentaja Dale Hunter.

Hunter pelasi 1407 NHL-ottelua tehoilla 323+697=1020. Noissa otteluissa hän sai peräti 3565 jäähyminuuttia. Höänen viimeinen kausi oli 1998-1999 ja vuonna 2001 hän tuli Juniorisarja OHL:n London Knights-joukkueen valmentaja. Tuon joukkueen kanssa Hunter sitten työskenteli kymmenen kautta kruununua OHL-mestaruus kaudella 2005-2006. Saman vuonna sitten tulikin myös Kanadan juniorimestaruus eli Memorial Cup (Kolmen junioriliigan voittajat pelaavat tästä palkinnosta.). Boudreau on kokenut valmentaja mutta ei hänkään voinut mitään venäläiselle ihmemiehelle eli Ovetskinille.

Mutta pöytä on nyt puhdas Boudreaulle järjestää kunnon pidot Anaheimissa. Mahdollisesti näemme vielä kunnon pelaajasiirron. Huhujen keskipisteenä on Anaheimin Bobby Ryan. Lähipäivät näyttävät mitä tulee tapahtuman. Joukkue tarvitsisi kyllä vielä yhden kunnon puolustajan. Anaheimin ohjelma ennen joulua on todella rankka. Kahdenkymmenen päivän aikana joukkue pelaa 10 ottelua joista 7 viimeistä ovat vieraspelejä. Pelaapa joukkue peräti tuossa satsissa kolme peliä neljän päivän sisällä. Tropinkeja tarvitaan ja hyvää lihahuoltoa. Putki alkaa joulukuun toisen päivän iltana kotona Philadelphiaa vastaan ja päättyy 22 joulukuuta vieraspeliin Los Angelesia vastaan. Ottelusarja on kokonaisuudessaan seuraava: Philadelphia; Minnesota; Los Angeles; St-Louis; Nashville; Phoenix; Chigaco; Winnipeg; Dallas ja Los Angeles. Seitsemän vieraspelin aikana ei ehdi kotona käymään… Tämän rumban jälkeen joukkue onkin sitten pelannut jo 34 pelai ja paljon voidaan sanoa. Kymmenestä ottelusta olisi saatava 14 pistettä, muuten ei kunnian ankka kvaakkaise. Boudreaulla on helpompi urakka Anaheimissa sillä siellä ei ole erästä ison egon omaavaa venäläistä taiteilija-sielua.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

30 novembrius MMXI:// Keskipitkiä mietteitä elämän eri alueilta tänään marraskuun loppuessa todella suurten kysymyksien MMXI-vuonna.

2011-11-30T23:53:00.007+02:00

Maailman menosta ei nyt oikein tiedä. Kaikki pyörii, totta kai ja pyörii varmaan huomennakin. Onko sitten jotain erikoista tekeillä? Ei sen kummempaa kuin se, että maailmanloppu on päivää lähempänä. Eikä siitäkään kannata ottaa sen enempää stressiä eikä murheita kehitellä. Euroopalla ja eurolla on edessään kovat ajat mutta senhän kaikki tietävät. Joka haluaa kehittyä, sen ei pidä jämähtää paikalleen vaan alati etsiä jotain uutta. Euroopasta ja Eurosta on jo märehditty tarpeeksi. Toisaalta pitäisi miettiä sitä mitä tämän jälkeen on tulossa ja luvassa, ja mikä on sitten luvatonta. Jotta jotain uutta tekemään, ajattelemaan ja aikomaan. Henkinen kuolema vaanii aina oven takana ja se on todella paha ja kauhea asia. Mutta sekin on ihmisen osa.

On sitten marraskuun viimeinen päivä ja maa ei todellakaan martana makaa. On vihreätä ainakin Varsinaisemmassa-Suomessa. Ilmoja pitelee ja ne ovat arvoituksellisia aikoja sitten. Vaihtelu virkistää ja virkistäytymisen pitää olla vaihtelua. Tulee mieleen aivan nuoruuden ajattelun retki jolloin askartelin hyvin paljon URANTIA-kirjan kanssa. Siellä puhuttiin taivasmaailmoissa työskentelevistä vaihtelunohjaajista. Mutta vaihtelua on tämä vuosi todellakin tuonut muassaan ja paljon onkin. Poliittisessa mielessä on nostettava hattua puolueeni eli Perussuomalaisten eduskuntaryhmän tekemälle välikysymykselle. Niin sitä pitää… Mutta se askartelee Euroopan asioissa ja Eurossa joten se siitä. Uudistumista kaivataan kaikilta ja ennen kaikeka poliitikoilta.

On myös aika pienten roomalaismietteiden. Joka päivä nimittäin pitäisi tehdä jotain. Ainakin jotain sellaista josta voi illalla itse jotakin mainita. Nyt on mitä latinalaisin talvi, siis latiumlainen talvi ja maa ei todellakaan martana makaa. Ennen näinä aikoina siis Rooman sydänmailla ja laajentuvassa imperiumissa legioonalaiset eivät suututtaneet Mars-jumalaa sodankäynnillä vaan tekivät hyödyllisiä ja yleiskuntoa kehittäviä ja ylläpitäviä töitä. Tietyöt olivat kovassa huudossa ja vaikka se on sanottu jo joskus ennenkin niin kyllä 4000 miestä saa aikaan paljon kun se on taitavasti johdettu. Saattoipa imperaattorikin tai ainakin legioonan johtavat upseeritkin tehdä jonain päivänä enemmän kuin jotain symbolista. Kyllä siinä illalla sitten vulgus maistui ja viinitilkkanenkin. Praisti sumus imperia!

Polttopuita voi ainakin tällaisena aikana tehdä ja laittaa pinoon. Kuivavat sitten kunhan kevät saa ja koittaa. Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä ja siitähän ei enää ole kuin kolme viikkoa aikaa perinteisiin keisaripingviinien juhannustanssiaisiin etelänapamantereella. Sitten on meillä myötäaurinko ja hihkumisen aika. Talvipäivän seisaus on siis joulukuun 22 päivä. Marraskuu ei todellakaan ole ollut musta marraskuu kuten iltahartauksissa on väitetty ja lietsottu. Pois sellainen ja iloa siitä että maa ei martana makaa. Tällaiseen talveen pitää suhtautua pienen pojan ja löytörretkeilijän innolla ja uteliasuudella...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

29 novembrius MMXI//: Lauluja leivättömästä pöydästä - kuinka pääsin eroon pahoista g-voimista. vol 1.

2011-11-29T10:35:00.006+02:00

Ei se että jotain tietää vielä mitään merkitse, se merkitsee että panet asian niin sanotusti toimeen. Olen aina teinnyt, että "kedon ruohoista kavalin oli vehnä" mutta siitä luopuminen onkin sitten ollut paljon vaikeampaa. Kun loppu sitten koitti niin se oli suhteellisen nopea ja varma. Siinä meni siten samalla ohra, kaura ja rukiinenkin. Elikkä se on nyt loppu gluteeniviljojen syönti allekirjoittaneelta. Nanogrammoja ei lähdetä seulomaan kuten keliaatikon täytyy joten jossain kastikepussissa saa olla gluteenia sillä ei muutama gramma tapa, vitsaus jää korkeintaan heikohkon pieraisun tasolle jos sitäkään. Otsikkoa vasten tarkasteltuna tämän luulisi tarkoittavan sitä että nyt eletään leivätöntä aikaa. Tavallaan eletään, tavallaan ei. Jos jotain eletään niin sitten siirtymäkautta.

Eilinen uutinen jonka mukaan maissin viljely voitaisiin aloittaa Suomessakin on tietysti hyvä uutinen, mutta tämä Suomenniemeä ei täällä viljellyllä maissilla kyllä ruokita sitten millään. Kysehän on jalostetusta tuotteesta joka ei tarvitse niin pimeitä öitä. Maissi on ns. D2-joka tarvitsee pimeää aikaa valmistuakseen. Mutta onhan se komea näky ison pihan omaavan hyötykasvipuutarhurin residenssissä kun aari on maissilla. Lajikkeista ei ole pulaa. Helppoa se on Jenkkilässä kun on niin suotuisat olosuhteet. Maissi on, jos joku ei tiedä, maailman eniten viljelty viljalaji. Ja ennen kaikkea se ei ole vaarallinen ellei sitä syö liiaksi. On myös väitettty että amerikkalaisten ylipaino-ongelma johtuisi ylettömästä maissinsyönnistä.

Nikita Hrutsev tuli mainituksi eilen. Hän sai todellakin nimen "Kukurutsa" sillä hänelle maissinviljelystä tuli enemmän kuin pakkomielle. Olihan Neukkulan alueella maissinviljelylle otollisiakin seutuja, mutta todella paljonhan hänen maissi-intoilunsa meni överiksi. Silloin 1960-luvun molemmin puolin kun ei ollut vilä kehitetty paremmin pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvia lajikkeita. Muistamme sen miten etelässä Jenkkilä oikein on. Otetaan nyt esimerkiksi jonkin verran maan pohjoisrajalta pohjoiseen oleva kanadalainen Winnipegin kaupunki. Se on samalla leveysasteella kuin Tsekinmaan Praha ja Pilsen. Tsekeisää maissinviljely luonnistaa oikein hyvin ja Po-joen laakso Italiassa on varsinainsen paratiisi tällekin kasville ja Pohjois-Italiassa syödään todella paljon maissipuuroa, ohutta tai paksua eli polentaa.

Pitää vain ihmetellä tätä kirkon pullakahvi-meininkiä. Mutta niinhän se on muuallakin. Kirkko siinä missä muutkin tarjoaa ihmisille yksinkertaisesti kunnon speedyä kahvin ja pullan muodossa. Vehnä pistää päät sekaisin ja kun siitä hurmiosta toivutaan niin iskeepä aikamoinen deppis. Tämä selittää varmasti sitä miksi juhlien jälkeen yleensä hatuttaa niin kamalaisti. Että kyllä on lasillinen kaktusmehua ja maissi-leivonnainen parempi yhdistelmä kuin pullakahvi. Ei riehaannuta eikä sitten synkistelläkään jälkeenpäin. Näin se on nähtävä. Taas ovat inkkarit oikeassa ja kavalin kedon ruohoista oli vehnä.

Omalta osaltani koko syksy on ollut hiljaisen siirtymisen aikaa kohti parempaa ruokakulttuuria. Muutoksen jälkeen ollaan toki vielä aika suppeassa valikoimassa mutta kaikki aikanaan. Leivätön pöytä ei ole aivan totta mutta leivätön se on ainakin perinteisessä mielessä. Se on sitten yhtä suurta tuotekehittelyä nytten.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

28 novembrius MMXI//: Sekaporinaa marraskuun kääntyessä lopuilleen todella suurten kysymysten MMXI-vuonna.

2011-11-28T23:05:00.006+02:00

Otsikkokuvan omenaei välttämättä ole verifikantti väitteelle, että tänään löytyi vielä aivan tuorehia syysvahveroita. Niitä on myös huomenna vähän metsästä hekeminen. Onhan hyvä tehdä tuoreista sienistä salaattia vai mitä se sitten onnkaan ja mikä olisi sille parempi nimi? Tällä tarkoitetaan sitä ns. perinteistä sienisalaattia joka tehdään hapankermaan jne. Mutta eniwei metsässä on vielä sieniä vaikka kuinka paljon, siis syysvahveroita.

Muutaman päivän perästä pitäisi kaikissa autoissa sitten olla kitkarenkaat tai nastat. Useimmat kallistuvat jälkimmäisen vaihtoehdottomuuden kannalle. Nyt kun jäätä ei ole ja ei myös luntakaan niin tulee todeksi se ilmiö että tiet rouhiintuvat kun renkaat yhtäkkiä vaihtuvatkin. Ensi keväänä tieverkosto on niin pahassa kunnosta ettei ole koskaan ollut. Pitäisikö pakosta luopua ainakin aikataulujen suhteen. Missä on eniten ihmisiä on myös autoja eniten, ja sitä kautta tällaisena vuonna tiet kuluvat todella paljon. Sitten ensi kesä muristaan kun tiet ovat rouhiintuneet urille.

Anaheimin valmentaja istuu edelleenkin tuolillaan kuin tatti. Teemu Selänne puhuu siitä, että korvien välissä on asennevamma. Nyt on tähän mennessä viimeisen vuorokauden aikana kaksi valmentajaa vapautettu tehtävistään Pohjois-Amerikan Kansallisessa Jääkiekkoliigassa. Washingtonissa valmentajanvaihdos ei tule auttamaan sillä ongelman nimi siellä on Alexander Ovetskin, tuo aito venäläinen jäätaiteilija. Mieshän aikoo pelata Sotshin olympialaisissa talvikisoissa vaikka NHL ei tuona vuonna taukoa pitäisikään. Noista tulevista kisoista puheenollen onkin todettava, että nyt lähestytään puoliväliä neljän vuoden jaksossa talvikisojen välillä. Nimittäin ei ole kahdta olympiadia. Kesäkisat ovat aina tietyn olympiadin kisat ja talvikisat ovat aina olympialaiset talvikisat. Seuraaviin olympialaisiin talvikisoihin on siis enää rapiat kaksi vuotta.

Sitten tässä neljännessä rivissä muutama sana vaarallisista viljoista ja karppaamisesta. Proteiinipitoinen leipä on kaikkein kauhein vitsaus mitä vähään aikaan on keksitty. Maailman vaarallisimmat g-voimat eli gluteniini ja gliadiini ovat ns. varastoproteiineja jotka on taroitettu viljan itämisen ja alkukasvun varmistamieen isosiemenisillä heinäkasveilla. Viljat ovat kokeneet myös evoluution vuosituhansien varrella, ja mitä pohjoisemmassa viljoja viljellään niin sitä enemmän niissä on näitä varasto-proteiineja. Gluteniini ja gliadiini muodostavat yhdessä myös leipoontumisen kannalta tärkeän yhdisteen eli gluteenin. Gluteenilla on siis merkittävä rooli leivän ja leivonnaisten valmistuksessa. Jauhoista ja vedestä tehtyä taikinaa vaivatessa gliadiini ja gluteniini järjestyvät gluteeniksi, eli tiiviiksi, venyväksi ja joustavaksi verkostoksi, joka antaa taikinalle sen sitkon. Ja sitkon puutteestahan suomalaisia viljoja on syytetty...

Että joillakin on keliakia-sairaus on vain ns. jäävuoren huippu. Mutta alkuperäiseen ajatukseen pienen mutkan jälkeen. Kun syödään viljan proteiineja niin samalla syödään sulamattomia ja huumeiden tavoin käyttäytyviä aineita. Siis kun syöt 300 grammaa leipää päiväss niin voi olla että samalla syöt jopa 40 grammaa haitallisia yhdisteitä. Mutta me palaamme vielä asiaan kunhan kerkeämme ja me kerkeämme. Hrutsev oli täysin oikeassa taannoin. Mies sai vain pöhkön miehen maineen ja "Kukurutsa-arvonimen." Hän kun oli saanut pakkomiellteen maissista... Niinpä onkin tervehdittävä ilolla tätä tänäistä tekstuaalitelevision uutista:

"Ilmastonmuutos muovaa elinkeinoja

Matkailun, maatalouden, metsänhoidon ja kalastuksen ennustetaan olevan suurten
muutosten edessä ilmaston lämmetessä Suomessa. Tutkijoiden mukaan muuttuvat olosuhteet vaikuttavat mm. Pohjois-Suomen matkailuun, Suomen pelloilla viljeltäviin lajikkeisiin sekä kalakantojen ja metsien rakenteeseen.

Tänään julkistetun Vaccia-hankkeen loppuraportissa tutkijat esittävät suosituksia, miten ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin voitaisiin sopeutua. Maatalouden osalta pohditaan mm. maissin viljelyn aloittamista Suomessa."

Eläköön maissi ja eläköön inkkarit. Se on nyt freukkareiden aika. Nyt on todellakin pakko sanoa että intiaanimies ties eikä kirkonmies, mutta on kiva oppia...

http://www.youtube.com/watch?v=GmswTKNpuOQ

neljäs rivi alaskalaisasetuksilla jahka keretään...

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

27.11.2011//: Ollaan vielä kirkollisia tämä päivä...

2011-11-27T08:07:00.001+02:00

Anaheimin seuraavaa tappiota odotellessa nääs. Turpiin tulee, mutta Carlyle istuu valmentajan pallillaan kuin tatti (Onpas irrationaalinen ja kummallinen lause. Tattihan on aivan hyvä ilmaus, ei siinä mitään.). On tietenkin meikän subjunktiivinen käsitys, mutta tuo otsikkokuva ei vanhene vuosien saatossa. Ei viitsi lähteä pläräämään itä kuinka monta kertaa se on jo ollut käytössä.

Adventti avaa siis uuden kirkkovuoden ja kirkoissa on tänään poikkeuksellisen paljon kävijöitä. Voimme karkeasti sanoa että ainakin joka viiden suomalainen käy tänään kirkossa. Hoosianna-kirkko kaikkinen mausteineen on varmasti vuoden kohokohta. Mutta kirkkovuosi on enemmän. Meillä pähkäillään kirkossa parhaillaan sitä miten saarnan voisi uudistaa. Kieltämättä jos joka pyhä väkeä olisi näin paljon niin se väkisinkin uudistaisi saarnaa kaikkialla ja toisi hyvin yksinkertaiset perusasiat uudelleen esiin. Isompi joukko tuo aina enemmän vuorovaikutusta ja pohjimmiltaan luterilainen seurakunta-oppi tukee tätä ajatusta. Saarna syntyy yhdessä ja kaikkien rukouksen voimalla ja saa muotonsa erityisen saarnaviran kautta.

Vuosia on niin monenlaisia. On tietenkin ajanlaskennallinen vuosi, lomanmääräytmisvuosi ja varsinainen lomavuosi, verovuosi ja tietenkin tämä meidän kirkkovuosi. Jokaisen on perusteltu omalla tavallaan ja kuten kertasimme niin kirkkovuoden synnylläkin on oma lähtökohtansa. Normaalin kalenterivuoden eli vuosi-vuosivuoden alussa on meillä tapana tehdä joskus uudenvuodenlupauksia. Ne eivät vain ole kovin kovassa kurssissa ja monet varoittelevat niiden tekemisestä. Lupausten tekeminen ei pitäisi olla kristitylle ja kristilliselle mielenlaadulle mahdoton ajatus. Kirkko on myös parannuksen kirkko ja parannusta pitää saarnata. Voimme siis lähestyä lupausta ja uudistumista tästä näkökulmasta käsin.

Jos nyt joku sitten päättää heittäytyä niin sanotusti japanilaiseksi keittiömestariksi ja käyttäytyy niin kotonaan, työpaikalla tai kaveripiirissä tekee tietenkin hvyin mielenkiintoisen kokeilu. Miten hyödyllinen ja hedelmällinen se sitten onkaan on eri asia. Jeesuksessa oli tietenkin aikamoinen annos myös japanilaista keittiömestaria, ja sitä on kaikissa opettajissa kaikkina aikoina ja niin pitää varmasti ollakin. Mutta hänessä oli jotain joka todellakin olsi saanut kivet huutamaan jos hänen opetuslapsensa olisivat olleet hiljaa. Uusi aika oli murtautunut ihmiskunnan historiaan ja tietoisuuteen. Jumala ei ollut enää salattu vaan hän oli ilmoittanut itsensä meille juuri hänessä.

Mutta miten käy nyt hienon psalmin 42 ja virren 348? Ne eivät häviä minnekään vaan muistuttavat meitä ilon, riemun, tajuamisen ja tietämisen toisesta puolesta. Kirkkovuosi on suuri näytelmä ja seuraavaksi saamme katsoa kohti Vapahtajan syntymäjuhlaa, sitten kohti pääsiäisen suuria juhlapäiviä, kiirastorstaita eli ensimmäisen ehtoollisen päivää, Jeesuksen kuoleman päivää eli pitkääperjantaita, kuoleman voittamisen aamua eli pääsinpäivää kuten vanhat suomalaiset sanoivat, ja helluntaita eli Hengen juhlaa ja monien tärkeiden opettavien pyhien jälkeen myös kirkkovuoden loppua ja kovenevia panoksia ja puhetta viimeisestä tuomiosta ja ihmisen vastuusta.

Suuret mestarit ja opettajat haluavat opettaa meitä. Oppiminen ei pohjimmiltaan ole jäljittelyä kuten olemme nyt oivaltaneet japanilaisen keittiön johtavasta periaatteesta. Oppilas kunnioittaa mestaria mutta haluaa tulla omaperäiseksi. Mestari Jeesus Kristus tulee luoksemme ja haluaa että kasvaisimme kukin omana persoonanamme, ja tulisimme siksi ainutlaatuiseksi Jumalan kuvaksi kuin meidät on tarkoitettu. Tässä meitä auttaa yhden vuoden lukujärjestys eli kirkkovuosi. Että tekee asiat aina samalla tavalla on tietenkin turvallista mutta ihan arkisestikin ajatellen se tekee ihmisen hyvin onnettomaksi. Jeesus oli Vapahtaja ja hän halusi että hänellä on paljon oppilaita jotka löytävät uuden tavan elää. Näitä asioita voimme miettiä nyt kun saamme käydä yhdessä uuteen vuoteen.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

26 nov MMXI//: Kuinka se adventti oikein syntyi? Lyhyt kertaus kommentoivalla kappaleella.

2011-11-26T23:45:00.003+02:00

Adventti ja sen jumalanpalvelus muodostunut yhdeksi kirkkomme menestystuotteeksi josta tänäkin iltana varmasti uutisoidaan ja tuossa pienessä uutispalassa soi myös Hoosianna. Näin on vaikka adventti on sinänsä hieman keinotekoinen asia. Alun perin I adventti oli hyvin keinotekoinen rakennelma ja sen synty oli lähinnä kirkkopoliittinen ratkaisu. Tai miten se nyt sanotaan, asia oli jopa hieman elämää suurempi asia ainakin joillekin. Rooman valtakunta jatkoi olemassa oloaan ja pääkaupunkina oli 400-luvulla Konstantinopoli, se paikka joka nykyään tunnetaan nimellä Istanbul. Kaupungissa oli tietenkin myös silloinen kirkon johto vaikka Rooman kaupungilla olikin jo silloin erityisasema. Konstantinopolissa oli tapana viettää keisari Konstantinuksen kaupunkiintulon vuotuista juhlapäivää vielä senkin jälkeen kristinuskosta tuli valtionuskonto. Vanhat roomalaiset tavat elivät ja keisareita oli pidetty jumalina ja vielä Konstantinos Suuren jälkeen eräs toinen keisari yritti palauttaa vanhan roomalaisen uskonnon ja sen tavat voimaan. Vanha ja uusi ovat eläneet hyvin pitkään rinnakkain ja vanhojen suomalaisten keskuudessa monet kristinuskoa edeltäneet tavat ja uskomukset elivät voimakkaasti aivan meidän päiviimme saakka.

Varhaisen kirkon meno oli hyvin värikästä ja aiheutti päänvaivaa uuden valtionuskonnon johtajille ja aivan erityisesti vuotuinen Konstantinus Suuren kaupunkiintulon juhla. Adventti on keksitty tuossa tilanteessa ja kuka tuon ajatuksen ensimmäisenä keksikään niin hänen järjenjuoksunsa meni suurin piirtein näin: ”29 lokakuuta vietettävä Konstantinuksen muistojuhla on kiusallinen, Jeesus Kristus jää varjoon. Siirretään juhlapäivän ajankohtaa ja aletaan samana päivänä tai samaan aikaan juhlia adventtia. Antakaamme vanhalle juhlalle uusi sisältö, ja otetaan pääsiäisteksti käyttöön. Ja niin sai Konstantinuksen kaupunkiin ratsastamisen tulojuhla vähitellen unohtua, oli keksitty adventti. Ja eikä montakaan vuosikymmentä tästä kun koko kirkkovuosi oli jo järjestynyt nykyisin tunnistettavaan muotoonsa. Tuosta puhtaasti kirkkopoliittinen juoni koitui sitten lopulta suureksi siunaukseksi, se oli kerrassaan mainio teko, kuka sen sitten keksikään.

Niin… Tulimme sanoneeksi adventtia hieman keinotekoiseksi asiaksi. Alun perin se sitä oli vaikka siitä sitten tulikin tärkeä juhlapyhä läntisessä kristikunnassa. Keinotekoinen siitä uhkaa tulla meidän aikanamme jos unohdamme kaiken sen mitä se oikeastaan on ja mitä näkökulmia se avaa. Kun puhumme kirkkovuodesta emme tule ajatelleeksi välttämättä sitä, että jokaisella pyhäpäivällä on tarkoituksensa ja koko kirkkovuoden sanoma ei avaudu pelkästä ensimmäisestä adventista käsin. Se toki muistuttaa ja avaa näköalan ensimmäiseen pääsiäiseen mutta onko siinä kaikki?

Kirkkovuosi on suuri näytelmä, ja vaikka näyttää siltä että kaikki on ennalta käsi käsikirjoitettu niin sen elää todeksi aina uusi joukko näyttelijöitä ja niitä ovat ne ihmiset jotka tulevat Jumalan sanan ääreen. Sanan tulee synnyttää elämää ja uskoa ja aina jotain uutta. Uusi ja vanha elävät rinnakkain ja synnyttävät jännitteen jos vain asian pystymme näin oivaltamaan. Pitää pystyä oivaltamaan sillä se on kaiken kasvun lähtökohta tässä asiassa ja nimen omaan tässä asiassa.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

25 novembrius MMXI//: Hömppä-Veikon mietteitä kun adventtiin on aikaa yksi päivä.

2011-11-25T10:39:00.003+02:00

On aika päästää valloineen yksi välilehti-persoonani eli ns. Hömppä-Veikko. Hömppä-Veikolla on nimittäin asiaa aivan kuten Karpollakin aikoinaan oli ja periaatteessa on vieläkin. Nimittäin eilinen aamu oli jo vähän liikaa kun taas aamuhartaudessa joku nuori naispuolinen pappi puhui valottomuudesta ja pimeästä. Ovatpa aamuhartauksien koordinaattorit päättäneet suuressa viisaudessaan nimetä marraskuun ”Pimeäksi marraskuuksi” ja muutenkin olla murehella mielin.

On kuulemma kauhean pimeä muutenkaan ei ole paljoa toivoa. Yhden sortin laudatur-aineen kuulimme jälleen. Ei kai tässä paljoa toivoa ole jos kirkkokin lietsoo ihmisten keskuuteen masennusta ja epätoivoa. Asian kyllä ymmärtää kun enää ei uskalleta puhua synnistä ja siitä kuinka pitäisi etsiä parannusta. Mutta meidän evankeelis-lutherillainen kirkkohan puhuu nykyään siitä mikä on ihmisille mieluisaa ja mikä on in. En ole perinteisesti ollut naispappeuden vastustaja sen perinteisessä mielessä, mutta vastusta kyllä naispappeutta jos se johtaa naispappeuteen, siis siihen että ei ole enää kuin naispappeja. Samaan hengenvetoon voi todeta, että jo tietynlainen feminiininen vire ja äärimmäisyykiin menevä naisukupuolelle ominainen märehtiminen ja jatkuva assosiointi valtaa kirkon julistuksen. Asioiden tulee olla tasapainossa ja ainakin vaakakuppien vinhaan liikkua. Se on muuten kuolema ja hengellinen kuolema.

Marina pimeästä ja kurjasta on ihan selkeä osoitus siitä, että vaikka olemme arktinen kansakunta niin meillä ei osata viettää talvea oikein. Asiaan olisi yksi hyvä ratkaisu. Meillä tulisi olla nimittäin talviministeri ja luonnollisestikin myös talviministeriö. Talviministeri olisi tarpeen aivan erityisesti sellaisina talvina jolloin kunnollista talvea ei ole. Nimittäin suurin kriisitalvi on juuri silloin kun perinteistä talvea ei tule. Niinhän on vaara juuri nyt ja joka tapauksessa talvi on jo nyt poikkeuksellinen, ainakin jos sitä vertaa edelliseen talveen ja myös sitä edelliseen. Näin on asian laita ja myötäinen.

Mutta mitä talviministeri sitten oikein tekisi. Tietysti aivan ensimmäisen hallituskauden aikana tilanne voisi olla ongelmallinen varsinkin jos valtasuhteita ei ole määritelty oikein ja ministerinä ei ole oikea henkilö. Tällä ei nyt sitten tarkoiteta sitä, että talviministerin tulisi olla aivan erityisen arktinen ihminenkin. Kyllä talviministerinä voi toimia myös vallan kesäinenkin ihminen ja aurinkoisuus ei ole mitenkään pahasta. Yksi asia tulee myös ensi kertaa mahdolliseksi talviministerin ja talviministeriön myötä. Nimittäin talviministeriö voisi olla aivan ensimmäinen ministeriö joka on sijoitettu jonnekin muualle kuin valtakunnan pääkaupunkiin. Sijoituspaikka voisi olla jossain napapiirin lähettyvillä ja mieleen tulee kieltämättä aivan ensimmäisenä mikäs muu kuin vanha kunnon Rovisko. Tietysti esimerkiksi Lahdesta ja Jyväskylästä voisi löytyä paljon vaatimuksia sijoittaa talviministeriö vaikkapa näihin kyseisiin kaupunkeihin.

Vaatimus talviministerin tarpeellisuudesta nousee aivan tietyistä perusteluista. Suomi on edelleenkin arktinen maa ja elinkeino-rakenteemme poikkeaa monien muiden maiden vastaavasta. Ja aivan erityisesti esimerkiksi maatalous joutuu ratkaisemaan sellaisia ongelmia mitä muualla ei juuri tunneta. Talviministeriön toimialana ovat siis talveen ja arktisuuteen liittyvät asiat. Aivan erityisen tärkeä asia on myös se miten ihmisille pystytään luomaan hyvä ja kestävä talvimieliala. Talviministeriön tulisi tehdä uupumatta töitä kesäaikaan jolloin talveen pitäisi valmistautua kaikkein kuumeisimmin. Vaikka koordinaattorista onkin tullut melkoinen hylkykäsite niin tässä yhteydessä sitä voidaan kyllä käyttää aivan hyvin juuri talviministeristä. Talviministeriltä kaivataan aivan erityistä osaamista ja vieläpä monelta alalta. Tarvitaan todellakin tiukkaa asiantuntemusta ja vieläpä melkoisia huvimestarin kykyjä. Ehkä tarvittaisiin jopa pieni kolmen henkilön tiimi. Asia olisi kokeilemisen arvoinen, ministeri voisi olla siis kolmessa paikassa yhtä aikaa. Eläköön mahdottomuus! Mitähän fransmannit tästä sanoisivat?

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

24 novembrius //: Kaksi päivää ensimmäiseen adventtiin - TEMPUS MUTANDUR ET NOS IN ILLIS.

2011-11-24T23:38:00.003+02:00

Aloittaessani tätä sittemmin teräsmiesblogiksi muodostunutta “instituutiota kirjoittelin vuoden 2007 joulukuun alussa seuraavan kirjoituksen joka tässä melkeinpä sellaisenaan nyt retrotaan:

Meidän nykyisessä virsikirjassa ei juuri ole virttä joka kuvaisi ytimekkäästi koko kirkkovuoden tapahtumat. Tai ainakin melkein yksi on, ja se on juuri virsi 6. Puhuin jo taannoisessa adventtisaarnassani vuonna 2004 virrestä tähän sävyyn:  Virsi 6: Tämän päivän päivänvirsi, virsi 6, sisältää melkoisen näköalan kirkkovuoteen. Tuo pelastusarmeijan keskuudesta lähtöisin oleva laulu, jota emme tänään laulaneet tarpeeksi nopealla tempolla, puhuu aika monesta kirkkovuoden kohokohdasta. Tietysti adventista ja palmusunnuntaista avaussäkeistössään, joulusta toisessa säkeistössään kun taivaitten herra laskeutuu maahan, ja hänet lasketaan oljille köyhien lapsena, kolmas säkeistö puhuu pitkäperjantaista, neljäs säkeistö pääsiäisaamun riemusta, viides säkeistö viittaa kirkkovuoden toiseksi suurimpaan pyhään, helluntaihin, ja kuudes säkeistö viittaa jo kirkkovuoden loppuun, siis tuomiosunnuntaihin.
Virsi ei kuitenkaan ole täydellinen, siitä puuttuu yksi säkeistö joka puhuisi kiirastorstaista ja Herran pyhästä ehtoollisesta. Kukapa kieltää tällaisen yrityksen, voihan olla, että joskus tässäkin kirkossa lauletaan tästä virrestä seitsensäkeistöinen versio. Joka elää, se näkee...  

Sitä elää ihmislapsi monesti harhaluulojen varassa. Virsihän ei ole mikään Pelastusarmeijan laulu. Kylläkin voidaan sanoa, että se ei ole syntynyt luterilaisten keskuudessa. Joku vain uskotteli minulle taannoin että se olisi Pelastusarmeijan peruja ja minähän uskoin vastoin parempaa tietoa ja googlea. Nyt on tiedostot sitten korjattu ja tästä linkistä löytyy vankempaa faktuumia. Kun vuonna 1987 kuumatkallani Australiaan poiketessani vietin aikaa muutaman viikon viktoriaanisessa Melbournessa niin satuinpa Pelastusarmeijan markkinoillekin. Siellä hankittuja mielikuvia vasten varmasti olikin helppo mieltää virsi 6 Pelastusarmeijan lauluksi.  
Asia on minua vaivannut pitkään, siis se että virrestä 6 puuttuu säkeistö joka puhuu kiirastorstaista. Nyt ei asia minua enää vaivaa ja asiasta voi puhua eetteriin jopa näin leikkisästikin... Ja kukapa tietää jos jonain vuonna virsi 6 lauletaankin seitsensäkeistöisenä.

Virren säveltäjästä löytyy netistä mielenkiintoista tietoa. James McGranahan  oli tuottelias mies. Kuitenkin kun eräällä sivulla olevan listan lävitse kuuntelin voi todeta jokseenkin seuraavanlaisesti: miehen musiikki on ylevän kuulloista ja taatusti gospeloitua, mutta mieleen tuli lähinnä Chuck Berryn, tuon mainion  rokkimiehen tuotanto. Siinä mielessä Berry, että McGranahanin biisit ovat aivan samalla tavalla yhdestä puusta veistettyjä. Yhtä ja samaa muunnelmaa ne ovat. Mutta tätä huomiota ei missään tapauksessa ole tehty negatiivisessa mielessä. Vähän tässä haluttaisi ostaa itselle joululahjaksi peräti joku halppis-cd joka sisältää Berryn kriittiset hitit. VOT!

----------------------------------------

Vuoden 2007 jälkeen ajat ovat muuttuneet ja me sen mukana. Berryn levyä ei ole tarpeen ostaa sillä kamaa on juutuuppi pullollaan. McGranahanin sävellyksistä saa oivan kuvan tämän linkin välityksellä:

http://www.hymntime.com/tch/bio/m/c/g/mcgranahan_j.htm

Sittemmin virteen 6 on joku kehveli tehnyt yhden säkeistön lisää ja nyt koko komeus näyttää tältä:

Käy, kansa, Herraasi vastaan, nyt kiiruhda riemuiten
ja palmuista oksia taita; ilosaatossa Kristuksen.
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!

Hän saapuu taivaasta maahan, pois suuresta loistostaan,
ja köyhien lapsena talliin; hänet oljille lasketaan.
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!

Hän saapuu lohduttomille, pyhän armonsa lahjoittaen
kun ehtoollispöydässänsä; synnit anteeksi meille suo.
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!

Hän saapuu, Golgatan puuhun, nyt Messias naulitaan.
On maailman syntien tähden; hänen kuoltava, vanhurskaan.
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!

Hän saapuu, haudasta nousee ja voittonsa meille tuo,
ja kuoleman varjojen maahan; pyhä aurinko loiston luo.
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!

Hän saapuu murheellisille näin yllätysvieraana
ja köyhät ja syntiset täyttää; yhä Henkensä lahjoilla.
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!

Hän saapuu kunniassansa, maan Herra ja taivasten,
jo taipuvat kaikkien polvet; luona Kristuksen istuimen.
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!

TEMPUS MUTANDUR ET NOS IN ILLIS.

Huomiseen rakkaat lukijani! t. torsti äärelä eli indy vaan

www.torstiaarela.fi indy usarissa: http://indy.vapaavuoro.uusisuomi.fi/